Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

3-kinuklidinyylibentsilaatti

3-kinuklidinyylibentsilaatti
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1-atsabisyklo[2.2.2]oktan-3-yyli-2-hydroksi-2,2-difenyyliasetaatti
CAS-numero 6581-06-2
PubChem CID 23056
SMILES C1CN2CCC1C(C2)OC(=O)C(C3=CC=CC=C3)(C4=CC=CC=C4)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C21H23NO3
Moolimassa 337,404 g/mol
Sulamispiste 164–165 °C[2]
Kiehumispiste 322 °C[3]

3-kinuklidinyylibentsilaatti eli BZ (C21H23NO3) on bentsiilihapon ja 3-kinuklidinolin muodostama estereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää kemiallisena aseena[4][5]. 3-kinuklidinyylibentsilaatti on kemiallisten aseiden kieltosopimuksen liitteen 2 alainen kemikaali[6].

Ominaisuudet ja valmistus

Huoneenlämpötilassa 3-kinuklidinyylibentsilaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain hieman veteen, mutta paremmin happoliuoksiin ja moniin polaarisiin orgaanisiin liuottimiin. Kemikaali hydrolysoituu emäksisissä olosuhteissa bentsiilihapoksi ja 3-kinuklidinoliksi. 3-kinuklidinyylibentsilaatin vaikutukset muistuttavat atropiinin vaikutuksia, ja yhdiste on muskariinisten kolinergisten reseptorien antagonisti. Aineelle altistumisen vaikutukset alkavat ilmetä noin puolen tunnin kuluttua altistumisesta aineelle, ovat voimakkaimmillaan noin 4–10 tunnin jälkeen ja voivat kestää jopa neljä vuorokautta. Yhdiste läpäisee veri-aivoesteen. Myrkytyksen oireita ovat sekavuus, hämmentyneisyys, näkö- ja kuulohallusinaatiot, muisti- ja tarkkaavaisuusongelmat ja psykomotoristen toimintojen heikentyminen. Oireet heikentyvät noin 2–4 vuorokauden kuluessa ja kyvyt palaavat normaaleiksi. 3-kinuklidinyylibentsilaatti on optisesti aktiivinen molekyyli ja R-enantiomeeri sitoutuu S-enantiomeeria voimakkaammin muskariinisiin kolinergisiin reseptoreihin.[4][5][3][6][7][8]

3-Kinuklidinyylibentsilaattia voidaan valmistaa metyylibentsilaatin ja 3-kinuklidinolin välisellä vaihtoesteröintireaktiolla.[8]

Lähteet

  1. ↑ 3-Quinuclidinyl benzilate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 2.3.2016.
  2. ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1390. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  3. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 205. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  4. ↑ a b Tom J. Evans: Chemical Warfare, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 2.3.2016
  5. ↑ a b Vesa Riihimäki & Irma Jousela: Kemikaalien aiheuttama joukkomyrkytys. Duodecim, 2004, 120. vsk, nro 4, s. 465–476. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.3.2016.
  6. ↑ a b Michael J. Roy: Physician’s Guide to Terrorist Attack, s. 314–315. Springer, 2003. ISBN 978-1-58829-207-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.3.2016). (englanniksi)
  7. ↑ Michael R. Dobbs: Clinical Neurotoxicology, s. 668. Elsevier, 2009. ISBN 9780323052603 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.3.2016). (englanniksi)
  8. ↑ a b James A. Romano,Harry Salem,Brian J Lukey: Chemical Warfare Agents, s. 40-41. CRC Press, 2007. ISBN 9781420046625 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.3.2016). (englanniksi)
Kembali kehalaman sebelumnya