Tämä artikkeli käsittelee hallitsijaa. Agung-tulivuoresta on oma artikkelinsa.
Agung (synt. Ransang, k. 1646) oli jaavalaisenMataramin valtakunnan hallitsija vuodesta 1613 vuoteen 1646. Hän oli Mataramin hallitsijoista ensimmäinen, josta käytettiin nimitystä sulttaani, sekä ensimmäinen, jonka valtakaudesta on olemassa eurooppalaisperäisiä lähteitä.[1]
Agungin isä oli Mataramia vuosina 1601–1613 hallinnut Panembahan Krabyak, jonka valtakaudella – samoin kuin häntä edeltäneen Senopatin valtakaudella – Mataram oli käynyt sotia naapurivaltioitaan vastaan. Agunging valtakaudella Mataramin vaikutusvalta kasvoi merkittävästi, ja 1610- ja 1620-luvuilla sen valtaan alistettiin useita alueita, tärkeimpänä Surabaya viisivuotisen piirityksen jälkeen vuonna 1625. Myös Jaavan itäosassa sijaitseva Blambangan kukistui vuonna 1640, jolloin ainoastaan Banten Jaavan länsiosassa ja hollantilaisten hallitsema Batavia jäivät itsenäisiksi. Vuosina 1628–1629 Agung yritti epäonnistuneesti valloittaa Batavian.[2]
Agungin valta ei rajoittunut pelkästään Jaavalle, vaan hänen valtakaudellaan Mataramin joukot lähtivät sotaretkille myös Borneolle, missä Banjarmasin tunnusti hänen herruutensa. Vuonna 1624 Mataram valloitti myös Maduran saaren.[3]
Vuonna 1639 Agung lähetti Mekkaan lähettiläänsä pyytääkseen uutta arvonimeä jo näköpiirissä olleen Blambanganin kukistumisen kunniaksi. Lähettiläs palasi vuonna 1641 ja ilmoitti Agungille myönnetystä nimityksestä, joka oli sulttaani Abdullah Muhammad Maulana Matarami.[2]
Agung rakennutti Mataramille uuden pääkaupungin KartasuraanMerapi-tulivuoren ja meren välille vuosina 1614–1622. Viimeisinä vuosinaan Agung määräsi rakennettavaksi myös uuden kuninkaallisen hautausmaan Imogiriin. Hautausmaasta tuli monien sukupolvien hallitsijoiden hautapaikka. Agung kuoli itse vuonna 1646, mahdollisesti pääkaupungissa riehuneeseen kulkutautiepidemiaan.[2][4]
