Andrei Matvejev syntyi vepsäläiseen talonpoikaisperheeseen. Hän puhui seitsenvuotiaaksi saakka vain vepsää, mutta oppi koulussa nopeasti venäjän kielen. Matvejev kävi Vinnitsyn kaksiluokkaisen koulun ja pääsi vapaaoppilaana Petroskoin opettajaseminaariin.[2]
Matvejev opiskeli Venäjän kulutusosuuskuntien keskusliiton kursseilla vuosina 1918–1919 ja työskenteli sen jälkeen luennoitsijana ja neuvojana Lotinapellossa, Moskovassa ja Pietarissa. Matvejev pidätettiin entisenä sosialistivallankumouksellisena Pietarissa vuonna 1922, mutta hänet päästettiin pian vapaaksi. Vuodesta 1925 lähtien hän asui Stalingradissa. Matvejev johti maatalousosuuskuntien liiton osastoa vuoteen 1930 ja työskenteli sen jälkeen kulutusosuuskuntien liiton ja Narkomtorgin oppilaitosten opettajana.[1]
Matvejev pidätettiin elokuussa 1938. Hänet tuomittiin huhtikuussa 1939 kahdeksan vuoden pakkotyörangaistukseen vastavallankumouksellisen propagandan levittämisestä. Matvejev kärsi rangaistuksensa metsätöissä Itä-Siperian Bamlagilla ja rautatietyömaan taloussuunnittelijana Komin tasavallanPetšorlagilla. Vapauduttuaan vuonna 1946 hän jäi perheineen roudantutkimusaseman päälliköksi Vorkutan lähelle Hanoveihin. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1961 Matvejev muutti vaimoineen Dnepropetrovskiin. Hänen tuomionsa kumottiin vuonna 1990.[1]
↑ abDubrovskaja Je. Ju.: ”1917 god v Olonetskom kraje: pervyje obštšenatsionalnyje vybory i deputaty Utšreditelnogo sobranija M. D. Šiškin i A. F. Matvejev”, Istoriko-kulturnoje nasledije vepsov i rol muzeja v žizni mestnogo soobštšestva, s. 84–91. Petrozavodsk: Karelski gosudarstvennyi krajevedtšeski muzei, 2008. ISBN 978-5-9274-0308-0Teoksen verkkoversio.
