Ansip syntyi Tartossa 1. lokakuuta 1956 Gunnar ja Alma Ansipin kolmilapsisen perheen nuorimmaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa sisarusta: sisko Eve ja veli Ivar.[3] Ansip on naimisissa Anu-vaimonsa (s. 1956) kanssa, joka työskentelee gynekologina. Heillä on kolme tytärtä.[4][5]
Ansip opiskeli orgaanista kemiaaTarton valtionyliopistossa vuosina 1974–1979. Valmistuttuaan hän työskenteli yliopistossa vanhemman insinöörin tehtävässä vuosina 1979–1987, lukuun ottamatta kaksivuotista asepalvelustaan vuosina 1981–1983. Ansip oli kommunistisen puolueen jäsenenä vuosina 1978–1989. Reformipuolueen jäseneksi hän liittyi 1994, kun puolue perustettiin.[1]
Toimiessaan kommunistisessa puolueessa Ansip nousi Tarton alueen organisaatio-osaston johtajaksi vuosiksi 1986–1988. Vuoden 1991 Viron itsenäistymisen jälkeen hän työskenteli pankki- ja investointialalla Rahvapankin johtokunnassa, Livonia Privatization IF:n hallituksen puheenjohtajana ja Fondiinvesteeringu Maakler AS:n toimitusjohtajana. Ansip oli myös mukana perustamassa Radio Tartua, jossa hän toimi hallituksen puheenjohtaja vuosina 1994–1998.[6]
Vuosina 1998–2004 Ansip toimi Tarton kaupungin pormestarina.[6] Vuonna 2004 hänestä tuli Reformipuolueen puheenjohtaja, kun puolueen perustaja ja merkittävin henkilö, entinen pääministeri Siim Kallas valittiin EU-komissaariksi Brysseliin.[7] Kun Juhan Partsin hallituksen talous- ja viestintäministeri Meelis Atonen joutui eroamaan syyskuussa 2004, Ansipista tuli hänen seuraajansa.
Pääministerinä
Presidentti Arnold Rüütel pyysi 4. huhtikuuta 2005 Ansipia muodostamaan maahan uuden hallituksen Juhan Partsin hallituksen 24. maaliskuuta 2005 tapahtuneen eron jälkeen. Eronneen pääministeri Partsin johtama Res Publica pyrki ensin muodostamaan oikeistohallituksen yhdessä Isänmaaliiton ja Reformipuolueen kanssa. Hanke kuitenkin kaatui Res Publican vastustaessa Andrus Ansipin ehdokkuutta pääministeriksi.[8]
Lopulta Ansipin onnistui koota hallitus Keskustapuolueen ja Kansanliiton kanssa. Ansipin mukaan hallitusneuvotteluiden vaikein kysymys oli verotus. Reformipuolue pyrki verojen jatkuvaan alentamiseen Keskustapuolueen kannattaessa progressiivista verotusta. Keskustapuolue suostui veronalennuksiin, mutta alennusvauhtia luvattiin hidastaa. Riigikogu hyväksyi hallituskokoonpanon 12. huhtikuuta 2005.[9]
Ansip ilmoitti toukokuussa 2006 haluavansa siirtää kansallisuuskiistoja herättäneen ja vandalisoidun Pronssisotilas-patsaan Tallinnan keskustasta. Patsaalla alettiin huhtikuussa 2007 kaivaukset vainajien siirtämiseksi pois, ja se siirrettiin paikaltaan yöllä 27. huhtikuuta. Seuranneissa mellakoissa kuoli yksi ihminen ja kolmattasataa pidätettiin.[10][11]
Toinen kausi ja Viron ajautuminen talouskriisiin
Ansip (keskellä) Tallinnan laulujuhlissa 2009 yhdessä vaimonsa Anu Ansipin (vasemmalla) ja presidentti Ilveksen puolison Evelin Ilveksen (oikealla) kanssa.
Kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seurannut maailmanlaajuinen taloustaantuma iski Viroon voimakkaasti vuoden 2008 aikana. Loppuvuodesta 2008 Viron hallitus joutui leikkaamaan 2,5 miljardia kruunua (160 miljoonaa euroa) menoja terveydenhuollosta ja puolustuksesta.[12] Huhtikuussa 2009 hallitus päätti keskeyttää valtion maksut eläkerahastoihin kahdeksi vuodeksi. Tilapäisellä maksujen jäädyttämisellä tavoiteltiin Ansipin mukaan Maastrichtin lähentymiskriteerin täyttämistä, jotta Viro voisi ottaa euron käyttöön.[13][14] Toukokuussa päätettiin lisäksi nostaa polttoaineen ja tupakan veroja.[15]
Ansip erotti Sosiaalidemokraattisen puolueen ministerit eli talous-, sisä- ja väestöministerin hallituksesta 21. toukokuuta 2009. Sosiaalidemokraatit olivat vastustaneet budjettileikkauksia ja työlainsäädännön muutoksia. Tilalle kutsuttiin Kansanliitto -puolue[16], jota ei kuitenkaan saatu mukaan hallitukseen, joka jatkoi vähemmistöhallituksena[17] pitäen paikkansa vaalikauden loppuun asti.
Viron liittyminen euroalueeseen toteutui vuoden 2011 alussa. Pääministeri Ansip arvioi euron käyttöönoton syventävän taloudellista yhteistyötä Suomen kanssa ja muuttavan Viron entistä houkuttelevammaksi investointikohteeksi. Hänen mukaansa myös Latvia ja Liettua hyötyvät Viron liittymisestä euroalueeseen.[18]
Kolmas kausi
Ansipin johtama Reformipuolue voitti maaliskuussa 2011 pidetyt Riigikogun vaalit ja jatkoi Viron suurimpana puolueena saaden Riigikoguun kaksi lisäpaikkaa. Ansip ilmoitti vaalitulosten selvittyä haluavansa jatkaa hallitusyhteistyötä Isänmaan ja Res Publican liiton kanssa.[19] Kuukauden kestäneiden hallitusneuvottelujen tuloksena Ansip jatkoi pääministerinä Reformipuolueen ja Isänmaan ja Res Publican liiton muodostamassa hallituksessa, jonka presidentti Toomas Hendrik Ilves nimitti virkaansa 5. huhtikuuta 2011.[20]
Helmikuussa 2012 Ansip kuvaili euroalueen ja euron olleen Virolle menestystarina. Viron talous piristyi kasvaneen viennin ansiosta ja talouskasvu oli EU-maiden huipputasoa. Ansipin mukaan ulkomaiset investoinnit vauhdittivat maan talouskasvua ja paransivat työllisyyttä.[21]
Viron talouskasvu alkoi hidastua vuoden 2013 lopulla. Samaan aikaan Ansipin johtaman Reformipuolueen kannatus oli laskenut voimakkaasti puoluetta ravistelleiden skandaalien myötä. Puolueen kannatus oli vain 18 prosenttia marraskuussa 2013, mikä oli alhaisin lukema sitten vuoden 2005. Tammikuussa 2014 Reformipuolueen kannatus nousi 24 prosenttiin, ja siitä tuli siten maan toiseksi suurin puolue oppositiossa olleen Keskustapuolueen jälkeen.[22]
Televisiopuheessaan 23. helmikuuta 2014 Ansip tiedotti eroavansa pääministerin tehtävistä maaliskuun alussa. Ansipin eroilmoitus oli odotettu, sillä hän oli jo aiemmin kertonut ettei aio muodostaa seuraavaa hallitusta vuoden 2015 Riigikogun vaalien jälkeen.[23] Tarton yliopiston professori Andres Kasekamp arvioi Ansipin kauden olleen menestyksekäs, mutta kansan olevan jo kyllästynyt Ansipiin ja tämän hallituksiin. Lisäksi hänen mukaansa virolaiset ovat tunteneet, että viime vuosina asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan.[22]
EU-komissaarina
Ansip oli ehdolla Euroopan parlamenttiin toukokuussa 2014 järjestetyissä eurovaaleissa. Hän sai yli 45 000 ääntä, hän oli siten Viron ääniharavan. Reformipuolue oli myös vaalien voittaja saaden yhden lisäpaikan parlamenttiin.[24]
Euroopan komission tuleva puheenjohtaja Jean-Claude Juncker nimitti Ansipin 10. syyskuuta 2014 tulevan komission yhdeksi varapuheenjohtajaksi vastuualueenaan digitaaliset sisämarkkinat.[25] Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa lokakuussa 2014 Ansip kertoi muun muassa haluavansa vauhdittaa julkisten palvelujen viemistä verkkoon ja sähköistä hallintoa.[26] Ansip istui Euroopan parlamentissa lokakuun 2014 loppuun asti,[27] jolloin hän aloitti komissaarina. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin uudestaan vuoden 2019 vaaleissa. [28]
