Sahlstén aloitti opetustyön jo 21-vuotiaana ja toimi oppikoulun piirustuksenopettajana vuosina 1882–1926 yhteensä 46 vuotta. Vuonna 1906 hän oli mukana perustamassa Suomen Piirustusopettajayhdistystä, joka on nykyisin Kuvataideopettajat ry ja vuotta myöhemmin sen jäsenlehden Styluksen. Yhdistys oli Suomen ensimmäinen aineenopettajayhdistys. Hänestä tuli yhdistyksen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Liitossa oli aluksi 116 jäsentä, joista helsinkiläisiä oli 30. Hän teki opintomatkoja Venäjälle, Pohjoismaihin ja Italiaan. Sahlstén oli Englannin piirustuksenopettajayhdistyksen The Art Teachers Guild kunniajäsen. Sahlstén oli Suomen Käsityön Ystävien johtokunnan jäsen vuodesta 1897 sekä oli jäsenenä komiteassa, jonka Suomen senaatti vuonna 1908 asetti laatimaan ehdotusta alkeisoppilaitosten piirustusopetuksen uudistamiseksi ja piirustuksenopettajien valmistuksen järjestämiseksi. Sahlstén maalasi kansantyyppejä, savolaisia ja pohjalaisia usein tupa- tai kirkkoympäristössä. Lisäksi hän maalasi alttaritauluja. Häntä pidetään psykologisen realismin taitajana. 1900-luvulla töihin tuli huumoria. Pauligin kahvin erikoispussin Kolme kahvia juovaa mummoa tulivat ihmisille tutuiksi. Maalauksen omistaja Robert Paulig on valmistanut sen perusteella erityisen kahvimerkin "Anna Sahlsténin kahvi". Olvi-säätiö omistaa yhden Sahlsténin näistä mummoaiheisista maalauksista. Kuva maalauksesta oli vuonna 2009 pidettyn juhlanäyttelyn julisteessa.[5][3]
Vuonna 1926 hän jäi eläkkeelle Helsingin suomalaisen yhteiskoulun piirustuksenopettajan virasta. Samana vuonna Arvi A. Karisto Oy julkaisi Nuorten Näytelmiä -vihkosarjassa Sahlsténin kaksinäytöksisen näytelmän Paimen-Pertti ja prinsessa Priscilla. Eläkepäivinään Sahlstén teki useita maalausmatkoja Etelä-Ranskaan. Hänellä oli keväällä 1929 laaja maalausnäyttely Helsingin Taidehallissa. Leppävaaran 1929 vihittyyn vanhaan kirkkoon, nykyiseen Perkkaan kappeliin, hän teki maalauksen Kristus siunaa lapsia.[4] Kyseinen maalaus pelastui Perkkaan kappelin vuonna 2022 tuhonneesta palosta.[7] Työvuosinaan hän oli huolissaan lasten ruokailusta ja vuonna 1916 häneltä ilmestyi kortti Koulukeiton hyväksi.[8]Turun taidemuseon kokoelmissa on Sahlsténin kansainvälisesti kenties tunnetuin maalaus Leipähuolia, joka oli näytteillä Pariisissa 1896 Mars-kentän salongissa.[1][3]
Hyvärinen, Marja-Liisa: Historiaan liittyviä tarinoita Lepuski-lehdistä – ”Kadonneen ateljeehuvilan asukas — Anna Sahlstén” Lepuski -lehti. 8.1.2011. Arkistoitu Viitattu 16.6.2020.
Termonen, Teuvo: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4, s. 109. Suomen Postikorttiyhdistys Apollo 2006. ISBN 952-91-9956-2
↑Mikkelin taidemuseo etsii Anna Sahlsténin teoksia. Savon Sanomat. 26.3.2009. Arkistoitu 26.5.2012.
↑ abcdAnna Sahlsten 70-vuotias, Helsingin Sanomat, 22.09.1929, nro 256, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 15.09.2024
↑ abHyvärinen, Marja-Liisa: Historiaan liittyviä tarinoita Lepuski-lehdistä: ”Kadonneen ateljeehuvilan asukas — Anna Sahlstén”. Lepuski. Arkistoitu 9.6.2010.