Antifoniksi kutsutaan erityisesti psalmilauluun liittyvää piirrettä, jolla tarkoitetaan psalmin alussa ja lopussa olevaa kehyslausetta.[1] Säe voi olla toinen psalmin kohta tai myös vapaasti Raamatun tekstistä muotoiltu. Sama säe toistuu sekä psalmin alussa että lopussa. Erityisesti päivän psalmin (introituksen) alussa ja lopussa oleva lauseke, joka sitoo psalmin kirkkovuoden ajankohtaan.[2]
Antifonin laulamisen aloittaa joko messua johtava pappi, kanttori, esilaulaja tai lauluryhmä. Psalmin edellä ja lopussa olevaan antifoniin voi yhtyä koko seurakunta. Kuitenkin usein kuoro tai esilauluryhmä laulaa koko antifonin ja psalmin.
Kirkkovuoden kullekin sunnuntaille ja juhapäivälle on evankeliumikirjassa oma päivän psalmi ja siihen liittyvä antifoni. Psalmiteksit, joihin antifonit kuuluvat käytetään messussa, sanajumalanpalveluksissa ja rukoushetkissä, hetkipalveluksissa. [3] Myös kirkollisten toimitusten johdanto-osan psalmiin liittyy antifonit.[4]
