Argolis ja muut antiikin ajan Peloponnesoksen maakunnat kartalla.
Argolis (m.kreik.Ἀργολίς),[1] myös Argos (Ἄργος), Argeia (Ἀργεία)[2] tai Argolike (Ἀργολική, Argolikē, lat.Argolice),[3] oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan koillisosassa. Suppeammassa merkityksessä se käsitti Argoksen kaupunkivaltioon kuuluneen alueen. Laajemmassa merkityksessä se vastasi suurin piirtein koko nykyisen Argoliin alueyksikön aluetta.[4][5]
Argolis oli merkittävää aluetta jo myöhäisellä pronssikaudella eli mykeneläisellä kaudella, jonka tärkeimpiä keskuksia alueella olivat Argos, Mykene ja Tiryns. Mykeneläisen kauden jälkeen Argoliin valtasivat doorilaiset.[6] Antiikin aikana alueen tärkein polis eli kaupunkivaltio oli Argos. Argoliin kaupunkivaltiot olivat usein sodassa etelämpänä Peloponnesoksella sijainneen Spartan kanssa.
Suppeammassa merkityksessä Argolis viittasi lähinnä Argoksen kaupungin hallussa olleeseen alueeseen, jota rajasivat Fleiuksen, Kleonain ja Korintin alueet pohjoisessa, Epidauroksen alue idässä, Argoliinlahti ja Kynuria etelässä, ja Arkadia lännessä. Myös tällä alkuperäisellä Argoliin alueella oli alun perin useita poliksia eli kaupunkivaltioita Argoksen lisäksi. Näistä tärkeimmät olivat Mykene ja Tiryns, jotka olivat aiemmin mykeneläisellä kaudella olleet Argosta itseään merkittävämpiä. Argoksen kaupunki sijaitsi vajaan viiden kilometrin päässä merestä. Mykene sijaitsi noin 10 kilometrin ja Tiryns noin kahdeksan kilometrin päässä Argoksesta. Argoksen satamana toimi Nauplia, joka sijaitsi Argoksesta katsottuna Tirynsin takana noin kolmen kilometrin etäisyydellä siitä.[5]
Antiikin Argoliin kartta.
Roomalaiset käyttivät termiä Argolis kuitenkin vielä laajemmassa merkityksessä ja lukivat siihen paitsi Fleiuksen ja Kleonain alueet, myös koko Akten niemen eli nykyisin Argoliin niemimaaksi kutsutun niemen Saroninlahden ja Argoliinlahden välissä. Itsenäisten kreikkalaisten polisten aikana niemimaa jakaantui Epidauriaan eli Epidauroksen alueeseen, Troizeniaan eli Troizenin alueeseen ja Hermionikseen eli Hermionen alueeseen. Näin käsitetyssä laajassa merkityksessä Argolista rajasivat pohjoisessa Korinthia eli Korintin alue ja Sikyonia eli Sikyonin alue, idässä Saroninlahti ja Myrtoonmeri, etelässä Hermionen ja Argoliinlahdet ja Kynuria, ja lännessä Arkadia.[5]
Kaikkein laajimmassa merkityksessä Argolis ja jopa Argeia saattoivat viitata joskus jopa koko Peloponnesoksen niemimaan koillisosaan Korinthia ja Sikyonia mukaan lukien.[4][7]
Luonnonmaantiede
Varsinainen Argolis suppeammassa merkityksessä ulottui pohjois-eteläsuunnassa Fleiuksen ja Kleonain rajoilta Kynurian rajalle, mikä etäisyys on noin 39 kilometriä. Lännenpuoleisesta Arkadiasta sen erottivat Artemision- ja Parthenion-vuoret, ja idänpuoleisesta Epidauriasta Arakhnaion-vuori. Lessa oli Epidaurian rajalla sijainnut kaupunki, ja sieltä etäisyys Arkadian rajalle oli noin 45 kilometriä. Nämä mitat tekevät koko varsinaisen Argoliin pinta-alaksi noin 1 360 neliökilometriä.[5]
Tämä varsinaisen Argoliin ydinaluetta oli Argoksen tasanko eli tasanko, jolla Argoksen kaupunki sijaitsi. Se oli koko Peloponnesoksen suurimpia, ja sen pituus oli noin 16–19 kilometriä ja leveys noin 6–8 kilometriä. Vuoret ympäröivät sen kolmelta sivulta, ja se avautui merelle vain eteläsivultaan. Siksi Sofokles käytti siitä nimitystä ”kovera Argos” (τὸ κοῖλον Ἄργος, to koilon Argos).[5][8] Tasanko oli antiikin aikana hyvin hedelmällinen ja tunnettiin myös erinomaisista hevosistaan.[5][9] Argoksen tasangon itäosa oli selvästi ylempänä kuin länsiosa, ja vastaavasti kuivempaa aluetta, ja niin siihen sopii hyvin Homeroksen Argoksesta käyttämä epiteetti ”hyvin janoinen” (πολυδίψιον, polydipsion).[5][10] Tasangon länsiosassa oli sen sijaan lukuisia virtoja ja lähteitä, mikä teki maasta soista. Kyseisellä alueella sijaitsi mytologiasta tunnettu Lernan suo ja ”pohjaton” Alkyonin järvi. Herakleen kerrottiin voittaneen siellä monipäisen vesikäärme Hydran. Tämä on usein tulkittu vertauskuvaksi muinaisajan ihmisten pyrkimyksille saattaa Argoksen tasanko maanviljelyskäyttöön patoamalla sen virtoja ja kaivamalla sinne ojia. Aristoteleen aikana tasanko oli hyvin ojitettua ja hedelmällistä aluetta, mutta se soistui jälleen keskiajan kuluessa.[5][11]
Argoksen tasangon tärkeimmät joet olivat Inakhos (Ἴναχος) ja Erasinos (Ἐρασῖνος) eli Ardinos (Ἀρδῖνος). Inakhos sai alkunsa vuorilta Arkadian vastaiselta rajalta, Pausaniaan mukaan Artemision-vuorelta ja Strabonin mukaan Lyrkeion-vuorelta. Lähellä sen alkulähteitä se sai vettä sivujoestaan Kefissoksesta. Inakhos virtasi Argoksen kaupungin itäpuolelta ja laski Argoliinlahteen. Sen ja Argoksen välissä virtasi Kharadros, joka sekin laski Inakhokseen Argoksen lähellä. Kerrotaan, että Argoksen armeija tarkastettiin sotaretkien jälkeen Kharadroksen varrella, ennen kuin sen sallittiin tulla kaupunkiin.[5][12]
Erasinos virtasi Argoksen tasangolla vain lyhyen matkaa, mutta sen uskottiin yleisesti olleen sama kuin se Stymfaloksen joki, joka katosi Apelauron-vuoren alle. Joki ilmestyi uudelleen esiin 200 stadioninmitan päässä Khaon-vuoren juurella Argoksen lounaispuolella, jossa se pulppusi esiin useina suurina virtoina. Myös Erasinos laski Argoliinlahteen. Erasinoksen ainoa sivujoki oli Friksos (Φρίξος), joka yhtyi Erasinokseen lähellä merta.[5][13]
Seudun muut joet olivat lähinnä vuoristosta tulleita vuodenaikaisvirtoja. Argoliinlahdella näitä olivat etelästä pohjoiseen Tanos (Τάνος) tai Tanaos (Ταναός), joka muodosti Argoliin ja Kynurian välisen rajan;[5][14] Pontinos (Ποντῖνος), joka sai alkunsa samannimiseltä vuorelta, jossa oli Athene Saitiille omistettu temppeli;[5][15] Amymone (Ἀμυμώνη), joka sai alkunsa samalta vuorelta ja laski Lernan järveen;[5] sekä Kheimarrhos (Χείμαῤῥος), joka sijaitsi Lernan järven ja Erasinoksen välissä.[5][16] Argoliin sisäosissa virtasivat Asterion (Ἀστερίων), joka virtasi Heraionin eli Heran temppelialueen kaakkoispuolelta ja katosi maan alle;[5][17] sekä Eleutherion (Ἐλευθέριον), joka sai alkunsa Kynadra (Κυνάδρα) -nimisestä lähteestä ja virtasi Heraionin luoteispuolella.[5][18]
Pohjoinen tie Argoksesta Kleonaihin sai alkunsa Argoksen Eileithyia-portilta[19] ja kulki Argoksen tasangon keskellä Mykeneen. Pian Mykenen jälkeen tie kulki kapeassa solassa vuorten välissä, johtaen Nemean laaksoon Kleonain alueella. Tämä sola tunnettiin nimellä Tretos (Τρητός) sen lukuisten luolien vuoksi. Se oli tärkein kärrytie Argoksen ja Kleonain välillä. Vuoren nimi oli puolestaan Treton. Seutu tunnettiin Herakleen surmaamasta Nemean leijonasta. Pausanias tiesi myös vuorten yli kulkeneen jalkapolun, joka oli Tretosta lyhyempi.[20] Muilla kirjailijoilla sen nimenä esiintyy Kontoporia (Κοντοπορία).[5][21]
Kaksi Mantineiaan johtanutta tietä saivat kumpikin alkunsa Argoksen Deiras-portilta, jonka jälkeen ne haarautuivat eri suuntiin.[22] Eteläisempi ja lyhempi näistä tunnettiin nimellä Prinos ja seurasi Kharadros-virran uomaa. Pohjoisempi ja pidempi tunnettiin nimellä Klimaks ja seurasi Inakhoksen uomaa. Kharadroksen ylitettyään Prinos ohitti Oinoan, joka sijaitsi joen rannalla. Sen jälkeen tie kulki Artemision-vuorelle, jossa tien varrella sijaitsi Artemiin temppeli. Sen lähellä olivat Inakhoksen lähteet. Alue oli Mantineian ja Argoksen rajaseutua.[5][23] Klimaks suuntautui Argoksesta ensin luoteeseen ja ohitti Lyrkeian 60 stadionin päässä Argoksesta, ja sen jälkeen Orneain toisen 60 stadionin päässä. Tämän jälkeen se ylitti vuoret ja saapui Argon Pedionin tasangolle Mantineian alueella.[5][24]
Tegeaan johtanut tie sai alkunsa läheltä Argoksen teatteria. Sieltä se suuntautui etelään Lykone-vuoren juurta pitkin. Erasinoksen ylitettyään tie jakautui kahtia. Oikeanpuoleinen haara johti Tegeaan vuorten yli, ja kun taas vasemmanpuoleinen johti tasangon halki Lernaan. Tegeaan johtanut tie ohitti Kenkhreain sekä niiden argoslaisten hautamuistomerkit, jotka olivat voittineet spartalaisetHysiaissa. Sen jälkeen tie ylitti Kheimarrhoksen ja alkoi nousta Pontinos-vuorelle länteen päin. Tämän jälkeen se ylitti toisen vuoren, todennäköisesti Strabonin mainitseman Kreopolon (Κρεωπόλον) -vuoren,[3] ja kääntyi etelään. Sitten se ohitti Hysiain, ylitti Parthenion-vuoren ja saapui Tegean alueelle.[5][25]
Tie Thyreaan ja Spartaan oli samaa tietä kuin Tegaan johtanut tie siihen saakka kunnes se saapui Erasinokselle. Sieltä se suuntautui etelään soisen tasangon ja Kheimarrhoksen yli Lernaan.[5][26] Lernan jälkeen tie ohitti Genesionin sekä paikan nimeltä Apobathmoi, johon Danaoksen kerrottiin rantautuneen. Seutu tunnettiin nimellä Pyramia (Πυράμια), sillä siellä oli useita kreikkalaisia pyramideja.[5][27] Alueen eteläpuolella kulki vuorten läpi kulkureitti läpi solan, joka tunnettiin nimellä Anigraia (Ἀνιγραῖα), ja joka johti Thyrean tasangolle.[5][28] Hieman ennen tasangolle laskeutumista tie kulki ohi maanalaisen joen suun, joka tunnettiin nimellä Dine (Δίνη). Pausaniaan mukaan se oli Argon Pedionin tasangon vesien ulostuloaukko.[5][29]
Lernasta lähti myös kaksi muuta tietä, joista toinen kulki rannikkoa pitkin Naupliaan ja toinen Hysiaihin. Ensin mainitun varrella, kukkulalla Inakhoksen ja Erasinoksen suiden välissä, sijaitsi Temenion. Se oli Argosta lähin paikka rannikolla, ja sen etäisyys Argoksesta oli 26 stadionia ja Naupliasta 15 stadionia.[5][30] Hysiaihin johtaneen tien varrella sijaitsi Elaius.[5]
Argoksesta Tirynsiin johtanut tie sai alkunsa Diampares-portilta. Tirynsistä sai alkunsa kolme tietä, joista yksi johti Naupliaan, toinen Asinen ohi Troizeniin, ja kolmas Epidaurokseen. Viimeksi mainitun tien lähellä sijaitsi Mideia. Argoksesta Heraionille johtanut tie sai alkunsa portilta Diampares- ja Eileithyia-porttien välissä.[5]
Historia
Etymologia
Strabon kertoo, että Argos tarkoitti makedonialaisten ja thessalialaisten kielessä tasankoa. Näin sana voi olla samaa juurta kuin latinan ager. Nimeä Argos käytettiin antiikissa useista kohteista. Homeros mainitsee kaksi, ja erottaa ne ilmaisuilla Argos Pelasgikon eli Pelasginen Argos (Πελασγικὸν Ἄργος, Pelasgikon Argos)[31] ja Akhaijien Argos (Ἄργος Ἀχαιϊκὸν, Argos Akhaiïkon).[32] Argos Pelasgikon oli kaupunki tai alue Thessaliassa. Akhaijien Argos tai pelkkä Argos viittaa Homeroksella kolmeen eri asiaan:[5]
Koko Peloponnesokseen, vastakohtanaan Hellas eli Kreikka Korintin kannaksen pohjoispuolella.[35] Tässä merkityksessä Homeros kutsuu aluetta myös nimityksellä ”Iasoksen Argos” (Ἴασον Ἄργος, Iason Argos),[36] mikä oli peräisin kuningas Iasoksesta, Argoksen ja Euadnen pojasta.[5][37] Tämän käyttötavan vuoksi Homeros kutsuu joskus kaikkia kreikkalaisia ilmaisulla Argeioi (Ἀργεῖοι). Häntä jäljitellessään roomalaiset runoilijat käyttivät ilmaisua Argivi samalla tavalla.[5]
Klassisen kauden kreikkalaisissa lähteissä Argos viittaa yleensä joko Argoksen kaupunkiin tai koko Argoliin maakuntaan.[5] Argoslaisesta tai argolislaisesta käytettiin etnonyymiä Argeios (Ἀργεῖος), latinaksi Argivus ja runoilijoilla myös Argeus.[5]
Arkaaiselta roomalaiselle kaudelle
Argoliin varsinainen historia antiikin aikana on kuvattu Argoksen ja muiden alueen polisten omissa artikkeleissa.
↑ abcdHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 599–619. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑Thukydides: Peloponnesolaissota 5.60; Pausanias: Kreikan kuvaus 2.25.2–3, 8.6.6; Strabon: Geografika VIII s. 370, IX s. 424; Aelianus: Varia historia 2.33.
↑Strabon: Geografika VI s. 275, VIII s. 371, 389; Pausanias: Kreikan kuvaus 2.24.6, 2.36.6–7, 2.38.1, 8.22.3; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.49; Seneca nuorempi: Naturales quaestiones 3.26; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.5.9; Statius: Thebais 1.357.
↑Pausanias: Kreikan kuvaus 2.38.7; Euripides: Elektra 413.
