Antimoni

Antimoni on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sb (lat. stibium) ja järjestysluku 51. Antimoni luokitellaan usein puolimetalliksi, sillä se on muutoin metallin kaltainen ja muistuttaa erityisesti lyijyä, mutta johtaa huonosti sähköä.^[2] Se on hopeanhohtoinen kova ja hauras aine. Sen sulamispiste on 630 °C ja kiehumispiste 1 635 °C.^[3] Sen erikoinen ominaisuus on, että se laajenee jähmettyessään.^[2]

Antimoni tunnettiin jo esihistoriallisena aikana. Egyptistä on löydetty 5. ja 6. dynastian aikaisia (noin 2400–2300 eaa.) antimonilla päällystettyjä astioita, ja myös Mesopotamiasta on löydetty lähes yhtä vanhoja antimonista valmistettuja esineitä.

Jo varhain tunnettiin myös luonnossa esiintyvä antimonihohde (Sb₂S₃) eli stibniitti, jota itä­maiden naiset käyttivät kulma­karvojen maalaamiseen, jotta silmät näyttäisivät suuremmilta.^[4]

Antimonin vanha nimi on stibium, josta myös sen kemiallinen merkki Sb on peräisin. Nykyinen nimi antimoni (anti-monakhos – munkkia vastaan, munkin myrkky) on perimä­tiedon mukaan saanut alkunsa 1400-luvulla tapauksesta, joissa erfurtilainen munkki Basil Valentine myrkytti useita virkaveljiään antimonilla.^[4]

Myrkyllisyydestään huolimatta antimonia ja sen yhdisteitä on aikoinaan käytetty lääke­aineina, mutta tällöin ne saattoivat aiheuttaa myös kuoleman­tapauksia. Muun muassa Mozartin on epäilty kuolleen kalium­antimonyyli­tartraatin eli oksennus­viini­kiven aiheuttamaan myrkytykseen.^[2]

Keskiajalla antimonia käytettiin jopa vatsalääkkeenä. Silloin ummetuksesta kärsivät ottivat noin herneen kokoisen antimonipillerin, ja vatsa tyhjentyi nopeasti. Pilleri otettiin ulosteesta uudelleen käytettäväksi.^[2]

Antimoni esiintyy luonnossa kahtena stabiilina isotooppina, ¹²¹Sb ja ¹²³Sb, joiden esiintyvyydet ovat lähes samat.^[5]

Antimonin radioisotooppeja tunnetaan 34 ja niiden massaluvut vaihtelevat välillä 104–139. Pitkäikäisin radioisotooppi on vuonna 1951 löydetty ¹²⁵Sb, jonka puoliintumisaika on 2,76 vuotta. Isotoopit, jotka ovat keveämpiä kuin pysyvä ¹²³Sb, hajoavat yleensä β⁺-hajoamisella ja raskaammat β⁻-hajoamisella, mutta tästä on joitain poikkeuksia.^[6]

Antimoni on käytössä lyijy- ja tinametalliseoksissa kovuuden lisäämiseen (laakerit ja kirjapainolaatat). Puhtaana antimonia käytetään infrapunailmaisimissa ja diodeissa. Antimonitrisulfidia on tulitikkujen sytytys­massassa, nalleissa ja väriaineena. Antimonitrioksidia lisätään muoveihin palamista hidastavaksi kemikaaliksi. Palon sattuessa se reagoi palavan aineen kanssa muodostaen tahmean kerroksen, joka tukahduttaa liekit.^[2]

Antimoni ja sen yhdisteet ovat toisen luokan myrkkyjä. Akuutti myrkytys muistuttaa arseenimyrkytystä, ja sen hoito on samanlaista.^[7] Hienojakoinen antimoni on myrkyllisempää kuin useimmat antimoniyhdisteet.^[7] Pieninä annoksina oireina on päänsärkyä, väsymystä ja masentuneisuutta. Suuret annokset aiheuttavat voimakasta ja taajaa oksentelua ja kuoleman muutamassa päivässä.

Antimonin aiheuttamat myrkytykset ovat teollisuudessa harvinaisia.^[7]

Antimoniyhdisteistä stibiini (SbH₃) on huomattavan myrkyllistä. Se vaikuttaa keskushermostoon ja aiheuttaa akuuttia hemolyysia. Kuolemaan riittää 0,01 %:n pitoisuus ilmassa.^[7]

• Kiina
• Bolivia
• Venäjä
• Etelä-Afrikka
• Myanmar
• Serbia
• Montenegro
• Turkki

• WSOY Facta – antimoni^{[vanhentunut linkki]}

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antimoni.

• Coloria.net: Alkuaine, Antimoni
• Periodictable: Technical data for Antimony (englanniksi)
• Luettelo antimonin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi))
• Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Antimony (englanniksi)
• Mindat: Antimony (englanniksi)
• Webmineral: Antimony Mineral Data (englanniksi)
• Americanelements: Antimony Technical and Safety Data (englanniksi)
• The Royal Society of Chemistry (RSC): Antimony (englanniksi)
• PeriodicTable: Antimony (Sb) (englanniksi)
• PubChem: Antimony (englanniksi)
• Human Metabolome Database (HMDB): Antimony (englanniksi)
• Food Component Database (FooDB): Antimony (englanniksi)
• DrugBank: Antimony (englanniksi)
• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Antimony (englanniksi)