Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Archer (panssarintorjuntavaunu)

Tämä artikkeli käsittelee brittiläistä toisessa maailmansodassa käytettyä rynnäkkötykkiä. Muita merkityksiä katso täsmennyssivulta Archer.
SP 17pdr, Valentine, Mk I, Archer
Aseen tyyppi Panssarintorjuntaan tarkoitettu rynnäkkötykki
Alkuperämaa  Iso-Britannia
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1944 - ?
Valtion käytössä Iso-Britannia, Egypti
Sodissa Toinen maailmansota, Suezin kriisi
Valmistushistoria
Valmistajat Vickers
Valmistusmäärä 655 kappaletta
Tekniset tiedot
Paino 15 tonnia
Pituus 6,7 metriä
Leveys 2,76 metriä
Korkeus 2,25 metriä
Miehistö Neljä henkeä (Komentaja, ampuja, lataaja ja ajaja)
Panssarointi 14 - 60 mm
Pääaseistus Ordnance Quick-Firing 17-pounder Mk. II
Moottori GMC 6-71 6-cyl diesel
Teho 192 hevosvoimaa
Polttoaineen määrä 227 litraa
Jousitus Kierrejouset
Maavara 0,41 metriä
Toimintasäde 145 kilometriä
Huippunopeus 32 km/h (maantiellä)

Archer (virallisesti Self Propelled 17pdr, Valentine, Mk I, Archer) oli brittiläinen toisen maailmansodan aikainen panssarintorjuntavaunu.

Sotasaaliiksi saatu Archer Yad la-Shiryonin museossa, Israelissa vuonna 2005.

Vaunu on rakennettu Valentine-panssarivaunun modifioidulle alustalle. Taistelukäyttöön se tuli loppuvuodesta 1944. Archer oli siinä mielessä erikoinen ratkaisu, että torni sijoitettiin alustan takaosaan ikään kuin väärin päin, eli siten että tykki osoitti moottoritilan ylitse taakse. Vaunun ajaessa eteenpäin tykki osoitti siis taakse. Tämän vuoksi Archer piti peruuttaa tuliasemaan. Toisaalta tällöin tuliasemasta poistuttaessa voitiin ajaa eteenpäin. Tykin sivusuuntausala oli 45 astetta (22,5 astetta kumpaankin suuntaan keskiviivasta). Käyttäjät pitivät matalasta siluetista ja hyvin järjestetystä taisteluosastosta, mutta eivät pitäneet ohuesta panssarista, puutteellisesta yläsuojasta ja pakokaasusavusta, joka paljasti heidät asemaa vaihdettaessa.

Pääaseena oli englantilainen 76,2 mm Ordnance QF 17-pounder Mk. II -panssarintorjuntakanuuna, joka pystyi läpäisemään pelätyn saksalaisen Tiger I:n etupanssarin yli 1 000 metrin päästä. Pantherin etupanssaria tykki ei välttämättä läpäissyt panssarin kaltevuudesta johtuen. Myöskään Tiger II:n tai Jagdtigerin etupanssareita 17-naulainen ei läpäissyt, mutta oli joka tapauksessa eräs toisen maailmansodan tehokkaimmista panssarintorjuntakanuunoista.

Archerin taistelutila oli päältä avoin ja se oli muutenkin hyvin heikosti panssaroitu. Rungon ja tornin panssarointi oli vain 20 mm paksu. Kansi- ja pohjapanssarit olivat vieläkin heikompia, ne olivat nimittäin vain 10-millisiä. Vaunu oli kuitenkin ilmeisesti suhteellisen toimiva siinä käytössä mihin se oli tarkoitettukin, eli liikkuvana panssarintorjuntatykkinä.

Toisen maailmansodan jälkeen Archerit olivat sotatoimissa Egyptin ja Jordanian armeijoissa Israelia vastaan.

Lähteet

  • Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 146. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9
  • Newsome, Bruce Oliver: Valentine Infantry Tank 1938–45 (New Vanguard 233), s. 27 - 28, 31. Oxford: Osprey Publishing, 2016. ISBN 978 1 4728 1375 6

Aiheesta muualla

Kembali kehalaman sebelumnya