Aristoksenos (m.kreik. Ἀριστόξενος, n. 370–290 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen kouluun kuulunut filosofi. Hänen kirjoituksensa käsittelivät lähinnä henkilöhistorioita (mm. Pythagoras, Sokrates, Platon) ja musiikin teoriaa.
Aristoksenos syntyi Taraksessa Suur-Kreikassa nykyisen Italian eteläosassa. Häntä opetti ensin hänen isänsä Spintharos, Sokrateen oppilas, ja myöhemmin Lampros ja Ksenofilos, joilta hän oppi musiikin teoriaa. Lopulta hän opiskeli Aristoteleen alaisuudessa Ateenassa. Sanotaan, että hän oli syvästi harmissaan, kun Theofrastos valittiin Lykeionin koulun johtoon Aristoteleen kuoltua.
Hänen sanotaan kirjoittaneen 453 teosta Aristoteleen tyyliin. Ne käsittelivät filosofiaa, etiikkaa ja musiikin teoriaa. Hänen empiiriset pyrkimyksensä näkyvät hänen kehittämässään teoriassa, jonka mukaan sielun suhde ruumiseen on samanlainen kuin harmonian suhde soittimeen. Ei ole säilynyt todisteita siitä, millä menetelmällä hän johti tämän teorian.
Hänen mukaansa musikaalisen skaalan nuotit tulee arvioida korvalla, eikä niiden matemaattisilla suhteilla, niin kuin pythagoralaiset opettivat. Ainoa, mikä hänen tuotannostaan on säilynyt, on kolme kirjaa hänen teoksestaan Harmonian elementit, joka on keskeneräinen musikaalinen tutkielma. Grenfellin ja Huntin Oksyrhynkhoksesta löytämä papyrus (Oxyrhynchus Papyri vol. i., 1898) sisältää viisipalstaisen katkelman, tutkielman runomitasta, joka on todennäköisesti osa tätä Aristoksenoksen tutkielmaa.
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
