Arto Sakari Ruotanen[1] (s. 11. huhtikuuta 1961 Pyhäjärvi Ol) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja ja olympiamitalisti.
Ruotanen oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa Suomen jääkiekkomaajoukkueen vakiopuolustajia: hän edusti Suomea kolmissa olympiakisoissa (1984, 1988 ja 1992), kuusissa maailmanmestaruuskisoissa (1985, 1986, 1987, 1990, 1991 ja 1992) sekä Canada Cupissa vuonna 1991. Ruotanen voitti olympiahopeaa Calgaryssa 1988 ja MM-hopeaa 1992.
Jääkiekon SM-liigassa Ruotanen voitti yhden Suomen mestaruuden Oulun Kärpissä sekä neljä pronssia. Ruotanen on valittu jääkiekkoleijonaksi #131.[2]
Ruotanen pelasi Suomessa Kärppien riveissä vuosina 1979 - 1986 kunnes siirtyi Ruotsin liigan HV71:n riveihin. Ruotanen pelasi yhtä Saksassa vietettyä kautta lukuun ottamatta Ruotsin pääsarjassa yhdeksän kautta ja tämän päälle vielä kaksi kautta alasarjoissa kunnes lopetti pelaajauransa kevääseen 1998.
Pelaajauran jälkeen Ruotanen toimi HV71:n apuvalmentajana neljä ja puoli kautta. Helmikuussa 2003 HV71 irtisanoi koko valmennusryhmänsä. Tämän jälkeen Ruotanen jatkoi kolme kautta kolmannella sarjatasolla pelanneen Tranås AIFn päävalmentajana kunnes jätti jääkiekon ainakin toistaiseksi ja siirtyi muiden työtehtävien pariin.
Seurat
- 1980–1986 Kärpät Oulu
- 1986–1992 HV71 (Ruotsi, Elitserien)
- 1992–1993 Berlin Capitals (Saksa, 1. Bundesliga)
- 1993–1996 Rögle BK (Ruotsi, Elitserien ja 1. division)
- 1996–1997 IF Troja Ljungby (Ruotsi, 1. division)
- 1997–1998 Nittorps IK (Ruotsi, 2. division)
Lähteet
Aiheesta muualla
