Arvi Kalsta (vuoteen 1927 Arvid Daniel Grönberg; 14. lokakuuta 1890 Joensuu – 25. toukokuuta 1982 Helsinki)[1] oli suomalainen jääkärikapteeni, kansallissosialistisen pienpuolueen Suomen Kansan Järjestön perustaja ja liikemies. Hänen kannattajiinsa kuuluneita suomalaisia kansallissosialisteja kutsuttiin 1930-luvulla ”kalstalaisiksi”.
Nuoruus
Kalstan vanhemmat olivat rakennusmestari Bror Gustaf Adolf Grönberg ja Ida Sofia Skutnabb. Grönberg kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Hän opiskeli Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1912–1915, mutta ei suorittanut tutkintoa. Myöhemmin hän opiskeli valmistumatta Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1931–1932.[2][3]
Kalsta nai vuonna 1920 Elin Impi Tikan, josta hän erosi vuonna 1937 ja avioitui uudelleen vuonna 1939 Kerttu Annikki Savolaisen kanssa.[2][3]
Jääkärikausi
Grönberg liittyi yhtenä ensimmäisten 55 vapaaehtoisen joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 9. marraskuuta 1915 alkaen pataljoonan 3. komppaniaan.[2][3]
Grönberg osallistui ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet komennettiin 4. joulukuuta 1916 – 14. lokakuuta 1917 väliseksi ajaksi erikoistehtäviin Pohjois-Ruotsiin ja Suomeen. Suomesta palattuaan hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[2][3]
Suomen sisällissota
Grönberg saapui Suomeen, Vaasaan, jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi ensin 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. 2. jääkäripataljoonan komentajaksi hänet määrättiin 27. huhtikuuta 1918. Grönberg osallistui taisteluihin sisällissodassa Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Hänet nimitettiin sisällissodan jälkeen Kaartin jääkäripataljoonan komentajaksi.[2][3]
Kalsta, jonka nimi oli tuolloin vielä Grönberg, ampui sisällissodan alkuvaiheissa Oulussa erään vankina olleen puolalaisupseerin, joka oli kunniasanaa vastaan saanut valkoisten ylipäälliköltä Mannerheimilta luvan kantaa asetta. Kalsta sai tästä vain 30 vuorokauden arestirangaistuksen, mutta teko oli suututtanut Mannerheimin, ja Kalstan lupaavasti alkanut ura armeijassa päättyi käytännössä tähän.[4] Kalsta erosi armeijasta 28. joulukuuta 1918. Hän kävi kuitenkin vielä suojeluskuntajärjestön urheiluohjaajakurssin ja komppanianpäällikkökurssin vuonna 1930 sekä Taistelukoulun kapteenikurssin vuosina 1930–1931.[2][3]
Liikemiehenä
Grönberg siirtyi Oy Viktor Tikan apulaisjohtajaksi, missä tehtävässä palveli vuoteen 1924 saakka. Vuodet 1924–1926 Grönberg toimi ulkomaalaisten teollisuuslaitosten edustajana Suomessa, kunnes hän hankki tamperelaisen Juvosen kenkätehtaan osake-enemmistön ja siirtyi tehtaan johtajaksi. Näihin aikoihin hän vaihtoi nimensä Kalstaksi. Tehdas meni kuitenkin konkurssiin 1930 ja Kalsta menetti huomattavan osan omaisuudestaan. [2][3][5] Vuosina 1936–1938 Kalsta oli Rovaniemellä Hotelli Pohjanhovin toimitusjohtajana. Sen jälkeen hän toimi ulkomaisten yritysten edustajana Suomessa.[1]
Poliittinen toiminta
Kalsta matkusti 10. syyskuuta 1932 yhdessä Thorvald Oljemarkin kanssa Saksaan tutustumaan Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) Itä-Preussin piirin piiriesikunnan toimintaan. Hän otti vaikutteita natsipuolueen toiminnasta muun muassa vaalitaisteluun sekä tutustui puolueen sisäiseen järjestely- ja propagandatyöhön. Saksasta hän palasi 30. marraskuuta 1932
2. joulukuuta 1932 Kalsta tovereineen perusti Suomen Kansan Järjestön. Kalsta oli SKJ:n kiistaton johtaja ja puolueen kannattajia kutsuttiin kalstalaisiksi. Perustamansa puolueen kautta hän oli useita kertoja NSDAP:n vieraana Saksassa: muun muassa vuonna 1935, jolloin hän osallistui NSDAP:n poliittisille kursseille ja otti osaa sikäläiseen työpalvelukseen sekä oli muutenkin yhteydessä sikäläisiin poliittisiin tahoihin. SKJ lopetti toimintansa vuonna 1936. Järjestöön kuului parhaimmillaan 20 000 jäsentä.[6]
Kalsta oli mukana Lapuan liikkeen ryhmässä, joka kyyditsi sosiaalidemokraattista eduskunnan varapuhemiestä ja Tampereen pormestaria Väinö Hakkilaa 17.–18. heinäkuuta 1930. Kalsta vangitsi Hakkilan tämän kesäasunnolla Teiskossa ja kuljetti hänet Lapuan kautta Kuortaneelle, jossa Hakkilaa pahoinpideltiin ja istutettiin muun muassa muurahaispesässä.
Palattuaan Rovaniemeltä Helsinkiin Kalsta palasi myös politiikan pariin. Vuonna 1940 hän perusti kannattajineen Kansallissosialistien Järjestön (KSJ). Uusi puolue otti käyttöön SKJ:n vanhan ohjelman ja mukana oli monia jo aiemmin SKJ:ssä toimineita.[7]
Talvi- ja jatkosota
Kalstan varsinaisena toimena YH:n (ylimääräisten harjoitusten) alusta aina talvisodan loppuun oli olla toimistoupseerina III armeijakunnan esikunnassa (Desanttitoimisto). Armeijakunnasta hänet kuitenkin komennettiin talvisodan taistelujen alettua rykmentinkomentajaksi JR 26:een, josta hänet palautettiin takaisin armeijakuntaan. III armeijakunnasta Kalsta oli komennettuna talvisodan aikana muutamia kertoja ensin toimistoupseeriksi 8. divisioonaan ja pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 19:ään. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Vuokselassa ja Taipaleenjoella.[3]
Välirauhan aikana hänet siirrettiin Savonlinnan komendantiksi, mutta joutui lomautettavien listalle. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Kenttätäydennysprikaatiin, josta hänet siirrettiin edelleen Helsingin suojeluskuntapiirin esikuntaan ja kotiutettiin 18. huhtikuuta 1942, jonka jälkeen hän siirtyi yksityiseksi liikemieheksi edustaen ulkomaisia yrityksiä Suomessa.[3]
Jatkosodan jälkeen Kalsta yritti paeta maasta, mutta viranomaiset estivät aikeet.[8]
Luottamustoimet
Kalsta toimi Vapaussodan rintamamiesliiton hallituksen ja Tampereen seudun rintamamiesyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosina 1919–1933 ja Peräpohjolan rintamamiesyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1937–1938.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset
|
|
Kunniamerkit
|
|
|
|
- Vapaudenristi 3. lk.
- Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
- Vapaussodan muistomitali soljen kera
- Talvisodan muistomitali
- Jääkärimerkki
- Preussin 2. lk. Rautaristi [9]
- Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
|
Lähteet
- Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. ISBN 951-50-0522-1
- Hanski, Jari: Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944. Helsinki 2006, ISBN 952-92-0042-0.
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933
- Roselius, Aapo: Teloittajien jäljillä. Valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa Tammi 2007 ISBN 9513138410
- Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto (toimittanut): Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957.
Viitteet
.svg){kind=small}
