Kolmannella vuosituhannella eaa. Assyria oli vielä lähinnä akkadilaisten etuvartio. Itsenäinen valtatekijä Assyriasta alkoi kehittyä vasta 1300-luvun eaa. puolenvälin aikoihin.[1] Tällöin nousevan mahdin antamassa voimantunnossa hallitsija Assur-Uballit I antoi itselleen arvonimen "Kaikkeuden kuningas". Hän valloitti Niniven itäpuolella sijainneen viljavan tasangon ja nöyryytti Babyloniaa, joka oli siihen asti pitänyt Assyriaa etupiirinään. Tätä hallitsijaa seurasi lyhytaikainen heikkouden tila. Mutta kun valtaan nousivat Salmanassar I ja Tukulti-Ninurta I, viholliset torjuttiin ja uusia alueita vallattiin. Salmanassarin ajasta lähtien alettiin toteuttaa massiivisia väestön pakkosiirtoja. Tukulti-Ninurta löi heettiläiset ja valloitti rikkauksistaan kuuluisan Babylonian vuonna 1235 eaa.[2]
Assyriaa kutsutaan usein ensimmäiseksi supervallaksi ja sotilasmahdiksi. Assyrialaiset loivat mahtinsa tehokkaalla armeijalla ja säilyttivät sen terrorilla ja valloitettujen alueiden väestön pakkosiirroilla. Monet pikkuvaltiot suostuivat maksamaan veroa kuultuaan Assyrian armeijan hirmutöistä. Assyrialla oli tarve laajeta, koska se halusi kauppareitit valvontaansa ja pääomaa muun muassa hovin rakennushankkeisiin. Sotia perusteltiin myös uskonnolla, esimerkkinä Babylonin pääjumalan Mardukin kulttipatsaan anastus.[2]
Assyrian historia jaetaan kolmeen vaiheeseen: vanhaan valtakuntaan, keskivaltakuntaan ja myöhäisvaltakuntaan eli Uus-Assyriaan.[3]
Vanha valtakunta
Assyria noin vuonna 1721 eaa.
Assyriasta tiedetään kolmannelta vuosituhannelta eaa. vain vähän. Maa kuului ainakin Akkadin valtakuntaan ja Urin kolmannelle dynastialle.[3] Urin kolmas dynastia oli sumerilainen, mutta Akkad ja Assur olivat seemiläisiä. Urin kolmannen dynastian aikoihin Arabiasta siirtyi seemiläisiä beduiiniheimoja Kaksoisvirranmaahan. Vaeltelevat beduiiniheimot hyökkäilivät sumerilaisten asuttamiin kaupunkeihin ja kyliin.[4]
Assurin kaupunki perustettiin luultavasti noin 1900 eaa. Se oli tärkeä kauppakeskus, ja sen ensimmäinen kuningas oli kaiverrusten mukaan Tudiya. Assyrialaiset olivat tuolloin luultavasti enemmän paimentolaisia kuin kaupunkilaisia.[3] Nimi Assyria juontaa juurensa mesopotamialaisesta Assur-jumalasta, kuten myös Tigrisin varrella sijainneen Assurin nimi.
Assur vaurastui Anatoliaan suuntautuneen kaupan ansiosta ja laajentui. Assyrialaiset kehittivät raudanvalmistustaitoa ja saivat raudasta tehokkaita aseita, joiden avulla he valloittivat Lähi-idässä alueita amoraiiteilta, hurrilaisilta ja hattilaisilta. Assyrialaisten kuningas Šamši-Adad I ajoi amoriitit pois ja teki Assurista valtakuntansa pääkaupungin.[3]
Babylonian kuningas Hammurabi valloitti Assyrian maat 1700-luvun alussa eaa. Kun Babylonia hajosi hänen kuoltuaan, Assyria yritti saada takaisin Assuria ympäröivät alueet, kunnes Adasi (1726–1691 eaa.) vihdoin onnistui siinä. Valtakunta ei kuitenkaan onnistunut vielä laajenemaan.[3]
Keskivaltakunta
Assyria keskivaltakunnan aikana Ylä-Mesopotamiassa keltaisella värillä.
Keskivaltakunnan ajan alussa Itä-Anatolian Mitanni nousi valtaan Mesopotamiassa ja valloitti Assyrian. Heettiläiset syrjäyttivät 1300-luvulla Mitannin valta-asemastaan. Tämän vanavedessä myös assyrialaiset alkoivat laajentaa valtakuntaansa Assurista alueille, jotka olivat aiemmin olleet Mitannin vallassa. Assur-Uballit I (1353–1318) löi Mitannin joukot ja valloitti suuria alueita heettiläisiltä. Kuningas Adad-nirari I (1307–1275 eaa.) jatkoi valtakunnan laajentamista pohjoiseen ja etelään, ajaen heettiläiset pois alueelta. Kun hän oli lyönyt Mitannin, aloitettiin käytäntö, jossa estääkseen kapinat valloitettujen alueiden väestöä siirrettiin toisille alueille ja tuotiin tilalle assyrialaisia. Väestönsiirrot olivat rauhanomaisia, sillä Assyria tarvitsi ammattitaitoista työvoimaa.[3]
Adad-nirari I:n seuraaja Salmanassar I sulautti Mitannin rippeet Assyrian kulttuuriin ja jatkoi isänsä väestönsiirtoja. Hänen seuraajansa Tukulti-Ninurta I tunnettiin julmuudestaan kapinoitsijoita kohtaan. Hän löi heettiläiset Nihriyan taistelussa vuonna 1245, mikä lopetti heettiläisten vallan alueella ja aloitti heidän kulttuurinsa taantumisen. Hän myös ryösti kapinoivan Babylonin kaupungin ja orjuutti sen väestön. Menetettyään suosionsa hänet murhattiin palatsiinsa. Hänen jälkeensä Assyria säilytti asemansa mutta ei vähään aikaan enää laajentunut. Tiglatpileser I kävi vuosien 1115–1076 eaa. välillä jälleen sotaretkiä ja laajensi Assyrian valtaa etenkin Anatoliassa. Hänen aikanaan Assyrian kulttuuri nousi kukoistukseen. Hänen poikansa Assur-bel-Kalan valtakaudella tapahtui vallankaappausyritys, josta seurasi sisällissota ja joidenkin Assyrian valloittamien kansojen, kuten aramealaisten ja amoriittien, itsenäistyminen.[3]
Uus-Assyrian vaiheessa valtakunta laajeni jälleen, ja valtakunnassa hallitsi vuosien 900–612 eaa. aikana useita julman maineen saaneita kuninkaita. Adad-nirari II aloitti Assyrian aiemmin hallitsemien maiden takaisinvaltauksen, mitä jatkoivat hänen seuraajansa Tukulti-Ninurta II, Assurnasirpal II ja Shalmaneser III. Assyrian vahva armeija oli ensimmäinen, joka käytti laajasti rautaa aseidensa materiaalina. Assyrialaiset kohtelivat valloittamiaan kansoja kuitenkin hyvin ja hyväksyivät heidät valtakuntansa tasaveroisiksi kansalaisiksi.[3]
Salmanassar III:n jälkeen Assyrian laajeneminen pysähtyi sisällissotaan 820-luvulla eaa. Valtakuntaa laajensi jälleen Adad-nirari III. Stagnaation jälkeen valloituksia jatkoi 700-luvun eaa. loppupuolella Tiglatpileser III, joka muun muassa löi Urartun ja valloitti Syyrian ja Babylonin. Myös hänen seuraajansa Salmanassar V ja Sargon II laajensivat valtakuntaa entisestään. Sanherib (705–681 eaa.) valloitti Israelin, Juudan ja kreikkalaisten provinssit Anatoliassa. Hän myös siirsi valtakunnan pääkaupungin Niniveen. Sanheribin tuhottua Babylonin hänen poikansa murhasivat hänet. Assarhaddonin aikana Assyria valloitti Egyptin ja laajensi valtakuntaa pohjoisessa Zagrosvuorille ja etelässä aina Nubiaan asti.[3]
Assyrian viimeinen suuri kuningas oli Assurbanipal (668–627 eaa.). Hän löi elamiitit ja laajensi valtakuntaansa itään ja pohjoiseen. Hänen kuoltuaan Assyria alkoi hajota ja menettää alueitaan. Vuonna 612 eaa. assyrialaisten liittoutuneet viholliset tuhosivat Niniven ja seuraavina vuosina myös muut Assyrian kaupungit.[3]
Imperiumin jälkeen
Assyrian imperiumin tuhouduttuakin Pohjois-Mesopotamiaa kutsuttiin vielä pitkään Assyriaksi. Kaldealaiset perivät Assyrian vallan 612 eaa. ja valtasivat Assyrian aikoinaan hallitsemat maat Syyriasta ja Palestiinasta. Kaldealaiset nostivat Babylonin alueen huomattavimmaksi kaupungiksi.[5] Persian Kyyros Suuri valtasi Babylonin 539 eaa. ja perusti suuren akhaimenidien valtakunnan. Persialaisten jälkeen Assyrian valloitti Aleksanteri Suuri. Hänen jälkeensä alueesta tuli Seleukidien valtakunnan osa, sitten parthialaisten, heidän jälkeensä roomalaisten (Assyrian provinssi) ja sitten sassanidien. Assyria lakkasi olemasta kansallinen entiteetti vasta arabivalloituksen myötä 600-luvulla.[3]
Talous
Assyrian talous perustui maanviljelyyn, joka oli vähemmän riippuvaista keinokastelusta kuin Babyloniassa. Hevosten jalostus oli tärkeää. Kaupankäynti kasvoi entistä suurempiin mittoihin, ja kauppareittien hallinnasta sodittiin. Assyria osti metalleja Anatoliasta ja Armeniasta, tinaa Iranista ja puutavaraa lännestä.[6]
Asevoimat
Assyrialainen kohokuva, joka esittää uusassyrialaisten armeijaa Tiglatpileser III:n ajalta 720–743 eaa. Taustalla näkyy piirityskone.
Assyria kasvatti valtaansa ensisijaisesti sotimalla. Assyrialaisilla oli suuri vakituinen armeija, joka oli koko muinaisen maailman tehokkain. Sen teho perustui koulutettuihin ammattisotilaisiin, raudasta tehtyihin aseisiin, edistyneeseen insinööritaitoon ja tehokkaisiin taktiikoihin. Assyrialaiset sotajoukot käyttivät hevosia, sotavaunuja, piirityskoneita ja teknisesti edistyneitä jousia.[7] Assyrialaisilla jousiampujilla, jalkaväen sotilailla sekä ratsumiehillä oli kaikilla yllään pronssilevyistä tehty vartalopanssari sekä rautainen kypärä. Hevosten yllä sodassa oli vahva kankainen suojus.[8] Assyrialaisten säälimättömyys ja julmuus sai heidän naapurinsa ja alamaisensa pelon valtaan. Pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi assyrialaiskuninkaat kuvasivat kapinallisille aiheuttamaansa hävitystä rakennusten seinäkaiverruksissa.[7]
Kulttuuri
Kieli
Assyrialainen kvartetti.
Assyrian suurvallan aikana sen valtapiiriin kuului monia kansoja. Asukkaille kuitenkin muodostui etnisestä taustasta riippumatta assyrialainen identiteetti. Tätä auttoi aramean kielen vakiintuminen valtakunnan yhteiseksi kieleksi.[9]
Alkujaan assyrialaiset puhuivat samaa akkadin kieltä kuin babylonialaisetkin, mutta omalla murteellaan. Assurin murteen käyttö väheni, kun kuningas Assur-Uballit I antoi määräyksen, että julkiset dokumentit pitää kirjoittaa Babylonian murteella. Ainoastaan lait kirjoitettiin edelleen assyrian murteella. Hänen aikanaan aloitettiin myös käsikirjoitusten kerääminen temppelien ja palatsin kirjastoihin. Käytäntö unohtui pitkäksi aikaa ja käynnistyi uudelleen Assurbanipalin aikana, joka oli innokas käsikirjoitusten keräilijä.[10]
Uskonto
Assur-jumala oli alun perin pieni paikallinen jumaluus, mutta nousi Assyrian suurvalta-aikana merkittäväksi jumaluudeksi. Muuten assyrialaiset uskoivat samoihin jumaliin kuin babylonialaisetkin. Siksi tavallisen kansan mielestä joidenkin kuninkaiden tekemä baylonialaisten temppeleiden hävitys ja jumalien kulttipatsaiden tuominen Assyriaan oli pyhäinhäväistystä. Kansa uskoi tällaista tehneiden hallitsijoiden tuovan jumalten vihan koko kansan päälle ja jos tällainen hallitsija murhattiin, se oli jumalien rangaistus häpäisijälle.[11]
Arkkitehtuuri ja taide
Assyrian arkkitehtuuri kehittyi omaleimaiseksi. Palatseissa oli värikkäitä seinämaalauksia. Kuninkaista Sanherib oli merkittävä rakennuttaja ja hänen aikanaan rakennettiin Niniveen suuri palatsi. Nykypäivään säilyneissä savitauluissa mainitaan, että palatsin ovet tehtiin jalopuusta ja niitä koristivat kupariupotukset. Suuriin ikkunoihin otettiin mallia heettiläisten palatseista. Kattoa kannattelivat setripuiset palkistot ja pylväät.[12]
Taiteilijan näkemys assyrialaisen palatsin sisääntuloaulasta. Kuva Sir Austen Henry Layardin teoksesta The Monuments of Nineveh, vuodelta 1853
Palatsin seinät koristeltiin valtavankokoisilla kivilevyillä, joihin veistettiin korkokuvia kertomaan hallisijan sotasaavutuksista. Se, miten hämmästyttävän suuret kivilevyt on tuotu paikoilleen, on ikuistettu eräisiin korkokuviin. Monet hallitsijat kertovat pystyttäneensä kaupunkeihin pronssisia leijonia ja härkiä. Arkeologisissa kaivauksissa niistä ei ole löydetty jälkeäkään. Ne ovat kuitenkin kaikesta päätellen olleet olemassa, sillä niitä kuvataan savitauluissa yksityiskohtaisesti.[12]
Kaupungit assyrilaiset ympäröivät turvallisuussyistä muureilla. Merkittävimpiin muureihin kuului Sanheribin Niniven ympärille rakennuttamat, joiden jäänteitä on nähtävissä myös nykyaikana.[12]
Sinettien veistäminen kehittyi omana taiteenlajinaan.[6]
Puutarhat
Assyrialaisia kiinnosti puutarhanhoito. He perustivat puutarhoja sekä kaupunkeihin että niiden välittömään läheisyyteen. Kuningas Sanherib perusti Niniveen suuret puutarhat ja nykyajan tutkijat ovat taipuvaisia ajattelemaan, että antiikin maailman ihmeisiin kuuluneet Babylonin riippuvat puutarhat olisivatkin olleet Ninivessä, eikä Babyloniassa. Sanherib tuotatti kasveja puutarhoihinsa niinkin kaukaa kuin Intiasta ja hänen aikanaan puuvilla nähtiin ensi kerran Kaksoisvirranmaassa.[12]
Laki
Noin 1300-luvulle eaa. ajoitetun assyrialaisen lakikokoelman mukaan avioeron sai Assyriassa paljon helpommin kuin Babyloniassa. Jos mies halusi erota, niin miehen ei ollut pakko antaa entiselle vaimolleen mitään osuutta yhteisestä omaisuudesta. Vaikka puolisoilla olisi ollut yhteisiä lapsia, niin vaimolla ei ollut mitään oikeutta edes entiseltä mieheltään saamiinsa lahjoihin. Lisäksi määrättiin, että jos naimisissa oleva nainen jäi kiinni varkaudesta, niin hänen aviomiehensä piti korvata varastettu omaisuus ja leikata vaimoltaan korvat. Minkäänlaisia korvauksia ei miehen tarvinnut maksaa jos ei halunnut, mutta tällöin tuli luovuttaa vaimo vahingon kärsineeseen talouteen, jossa tältä piti leikata nenä.[13]
Perheoikeudellisissa asioissa assyrialaiset olivat samoilla kannoilla kuin vanhan testamentinkin lait. Miehen piti mennä veljensä kuoltua mennä naimisiin veljensä lesken kanssa, vaikka olisikin tahollaan naimisissa. Naimisissa olevien naisten piti kodin ulkopuolella peittää itsensä huivilla, mutta laki määräsi, että prostituoitujen täytyi kulkea avopäin. Assyrilaisten lakien määräämät rangaistukset olivat yleensä ruoskimista, ruumiin silpomista tai kuolemantuomio.[13]
Eurooppalaisia arkeologeja alkoi tulla turkkilaisten nimellisesti hallitsemaan Mesopotamiaan 1800-luvun alussa etsimään muinaisia kohteita, joista Raamatussakin kirjoitettiin. Ensimmäiset merkittävät löydöt teki ranskalainen Paul-Émile Botta, joka kaivoi hiekan alta 1840-luvulla Sargon II:n palatsin. Englantilainen Austen Henry Layard löysi vähän myöhemmin Nimrudin kaupungin suurine palatseineen, temppeleineen ja seinäkaiverruksineen, ja Ninivestä Sanheribin suuren palatsin. Lisää suuria palatseja löydettiin aina vuoteen 1855 saakka, minkä jälkeenkin alueelta on löytynyt muinaisia kohteita, kuten hautoja.[14]
Lähteet
Antiikin kansoja ja valtioita, Vuodesta 970 eKr. vuoteen 277 eKr., Ihmiskunnan värikkäät vaiheet, Valitut Palat 1998, ISBN 951-584-369-3
Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 1, 1980
Viitteet
↑ abHugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia, s. 106, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7
↑The Rediscovery of AssyriaHeilbrunn Timeline of Art History. The Metropolitan Museum of Art, Department of Ancient Near Eastern Art. Viitattu 8.12.2020.
.jpg)
