Avoin oppiminen on suuntaus, joka pyrkii laajentamaan oppimaan pääsyä ja osallistumista kaikille. Sillä tarkoitetaan usein digitaalista teknologiaa hyödyntävää oppimista, opetusta ja niiden suunnittelua. Keskeisiä teemoja avoimessa oppimisessa ovat muun muassa avoimet oppimateriaalit ja avoimet oppimiskäytänteet, kuten opetuksen yhteiskehittäminen, avoimet arviointimenetelmät, avointen oppimateriaalien käyttö ja avoimet verkkokurssit.[1]
Avoimella oppimisella tarkoitetaan samaa suuntausta kuin englannin kielen open education -termillä. Englanninkielinen open learning -termi taas viittaa usein etäopetukseen ja on siksi liian suppea.
Avoimen oppimisen ulottuvuudet
Euroopan komission raportin ”Opening up Education” mukaan avoin oppiminen koostuu kuudesta ydinulottuvuudesta ja neljästä poikittaisulottuvuudesta. Ydinulottuvuudet vastaavat kysymykseen ”mitä avoin oppiminen on?” ja poikittaiset ulottuvuudet siihen, ”miten avointa oppimista toteutetaan?”. Eri ulottuvuudet kattavat oppimisen avoimuuden eri osa-alueita ja ovat yhteydessä toisiinsa.[2]
Ydinulottuvuuksia ovat 1) oppimaan pääsy, 2) oppimisen sisältö, 3) opetuskäytännöt (pedagogiikka), 4) oppimisen tunnistaminen ja tunnustaminen, 5) oppimisen yhteistyö ja 6) avoin tutkimus sekä poikittaisulottuvuuksista 1) strategia, 2) teknologia, 3) johtaminen ja 4) laatu. [2]
Avoin oppiminen Suomessa
Suomessa avointa oppimista edistetään osana avointa tiedettä. Avoimen tieteen koordinaation[3] yhteydessä toimii Oppimisen avoimuus -asiantuntijaryhmä, joka kokoaa asiantuntijoita Suomen eri korkeakouluista. Oppimisen avoimuus -asiantuntijaryhmä on edistänyt avointa oppimista tekemällä Avoimen oppimisen linjauksen[4] ja aiheeseen liittyviä suosituksia.[5]
Katso myös
Lähteet
