B-ryhmä oli rallin maailmanmestaruussarjassa1980-luvulla kilpaillut ralliautoluokka. Luokka on lakkautettu ralliautoilusta. Varsinaisten ralliautojen lisäksi tuli valmistaa vuoden aikana vähintään 200 sarjatuotantoautoa homologaatiota varten, ja evoluutioversioon 20 eli 10 % 200:sta.
B-ryhmän autoista kehittyi lopulta liian nopeita, mikä johti vakaviin onnettomuuksiin ja luokan kieltämiseen rallissa vuonna 1986. Tähän vaikutti erityisesti suomalaisen rallikuljettajan Henri Toivosen ja hänen kartanlukijansa Sergio Creston kuolemaan johtanut onnettomuus Korsikan rallissa vuonna 1986. Muita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia B-ryhmän kilpa-autoilla olivat Attilio Bettegan ulosajo Korsikan rallissa vuonna 1985, Joaquim Santosin ulosajo Portugalin rallissa vuonna 1986 ja sveitsiläisen Marc Surerin ulosajo 1986 ADAC Hessen Rallyessa, mikä johti hänen kartanlukijansa, sveitsiläisen Michel Wyderin (s. 1950) kuolemaan. Surerin ohjaama Ford RS 200 suistui tieltä ja osui puuhun, jonka jälkeen auto syttyi tuleen.[1]
B-ryhmän autot kiellettiin liian nopeina turvalliseen kilpailemiseen.[2] Väitteiden mukaan kuljettajat valittivat kiihtyvyyden aiheuttamasta tunnelinäöstä.[3]
Audi julkaisi syksyllä 1980Geneven autonäyttelyssä uuden nelivetoisen Quattron, jolle kilpailijat aluksi vain naureskelivat. Monte Carlo -rallissa vuonna 1981Hannu Mikkolan ajama Audi Quattro kuitenkin johti rallia ylivoimaisesti, kasvattaen eroa vastustajiinsa jopa minuutin jokaisella erikoiskokeella. Voiton makuun uusi Quattro ei vielä kuitenkaan päässyt, koska Mikkola ajoi autonsa kiveen ja joutui keskeyttämään. Seuraavaksi ajetussa Ruotsin rallissa Audi otti ensimmäisen voittonsa rallin MM-sarjassa.
Lancia ajoi tässä vaiheessa kilpailut sarjassa vielä Stratoksellaan, joka alkoi jäädä pahasti muiden jalkoihin. Lancia päättikin tehdä uuden ralliauton ja Korsikan rallissa vuonna 1982 nähtiin uusi Lancia Rally 037. Se oli kuitenkin takavetoinen, eikä suurta menestystä tullut. Ford alkoi myös kehitellä B-ryhmään soveltuvaa RS200-autoa ja myöhemmin Peugeotkin päätti tulla mukaan rallin MM-sarjaan, kun se esitteli uuden nelivetoisen keskimoottorilla varustetun 205 Turbo 16 -autonsa helmikuussa 1983. Syyskuussa Frankfurtin autonäyttelyssä Audi esitteli uuden ja lyhyemmän Sport Quattron ja Porsche julkaisi 911 SC RS:n. Kautta 1983 hallitsivat kuitenkin ylivoimaisesti Audi Quattro ja Lancian evoluutioversio Rally 037.
Peugeot'n tultua mukaan kilpailuihin vuonna 1984 alkoi uusi aikakausi. Ari Vatanen johti Peugeot'n debyyttikilpailussa, mutta joutui kuitenkin keskeyttämään. Samoin kävi Akropolis-rallissa, mutta Jyväskylässä Vatanen onnistui voittamaan.
Vuonna 1985 B-ryhmä kukoisti parhaimmillaan. Peugeot voitti merkkimestaruuden ja Timo Salonen taisteli henkilökohtaisen mestaruuden itselleen. Autoja osallistui ralleihin paljon, eikä vetäytymisiä nähty. Kauden ainoa musta hetki koettiin Korsikan rallissa, kun Lancialla ajanut Attilio Bettega kuoli välittömästi auton liukuessa kuljettajan puoleinen kylki edellä puuhun. Hänen kartanlukijansa, Maurizio Perissinot, kuitenkin selvisi onnettomuudesta vammoitta.[7] Kauden toinen likipitäen kuolemaan johtanut onnettomuus oli Ari Vatasen raju ulosajo Argentiinan rallissa. Vatasen kriittiseen tilaan johtaneelta vammalistalta löytyivät Peugeot Talbot Sportin lääkärin Jean Dubyn vahvistamana 4 vasemman ja 2 oikean kylkiluun murtumaa, vaurioitunut lanneranka, kaularangan murtuma ja murskautunut vasen polvi.
Kausi 1986 mullisti rallin MM-sarjan täysin. Henri Toivonen avasi kauden voittamalla Monte Carlon rallinLancia Delta S4:llä. Seuraavaksi ajetussa Ruotsin rallissa Juha Kankkunen voitti Peugeot'lla, mutta kauden kolmannessa rallissa PortugalissaJoaquim Santos ajoi tieltä ulos kohtalokkain seurauksin; neljä katsojaa kuoli ja kymmeniä luokkaantui. Tapauksen johdosta kaikki tallikuljettajat vetäytyivät rallista.
Henri Toivonen hallitsi ylivoimaisesti myös kauden 1986 Korsikan rallia flunssaoireista ja kuumeesta huolimatta, kunnes 18. erikoiskokeella Cortessa hänen Lanciansa suistui tieltä pudoten rinnettä alas, jonka jälkeen auto osui puuhun ja syttyi palamaan. Paikalle hetken kuluttua saapuneet muut kuljettajat joutuivat ainoastaan toteamaan, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Toivonen ja hänen kartanlukijansa Sergio Cresto kuolivat autoonsa. Syytä onnettomuuteen ei koskaan saatu selville. Hieman taustatietoa antaa lyhyt haastattelu, jonka Toivonen antoi suomalaistoimittajalle hetkeä ennen onnettomuutta. Viimeisessä haastattelussa Henri kertoi, että "tää käy kunnon päälle, eikä riitä aivot tähän touhuun" Kuljettajat ovat ajaneet jo yli 4 tuntia pikataipaleita.
Onnettomuuden seurauksena erikoiskokeita lyhennettiin, autoihin tuli pakolliseksi varusteeksi automaattinen sammutusjärjestelmä ja autojen evoluutioversiot kiellettiin. Tämän vuoksi Audi vetäytyi sarjasta välittömästi ja Citroën seurasi pian perässä. Ford osallistui vielä RAC-ralliin.
Sanremon rallissa Peugeotit suljettiin pois rallista, koska tuomaristo totesi heidän käyttämiensä autojen helmapeltien olevan laittomat. Lancia ajoi Markku Alénin johdolla kolmoisvoittoon. Kaikkien kauden rallien jälkeen Alen oli pistejohdossa ja hänet julkistettiin maailmanmestariksi. 11 päivää myöhemmin FISA kumosi Sanremon rallin päätöksen Peugeot'n helmojen laittomuudesta ja kilpailun tulokset hylättiin kokonaisuudessaan. Tämän takia Juha Kankkunen kruunatiin lopulta vuoden 1986 maailmanmestariksi. Samalla päättyi myös B-ryhmän aikakausi rallin MM-sarjassa.
B-ryhmän autot olivat pääasiassa nelivetoisia ja varustettu turboahtimella ja/tai mekaanisella ahtimella. Autot olivat myös kevyitä, koska korit valmistettiin keveistä kuiduista (kevlaria putkirunkoisen avaruusrakenteen ympärillä[5]). Alhainen paino ja moottorin tehokkuus mahdollistivat B-ryhmän autoille hyvän suorituskyvyn. Säännöt olivat monelta osin hyvin väljät, mikä mahdollisti suuret tehot ja kevyet autot.
Toisin kuin aiemmissa ryhmittelyissä homologaatioon tarvittiin vain 200 kappaletta kun N- ja A-ryhmän autoja piti valmistaa huomattavasti suurempia eriä. Lisäksi oli mahdollista valmistaa 20 kappaleen evoluutiomallin erä, joissa auton rakennetta moottoritilavuutta ja aerodynamiikkaa voitiin muuttaa. 200 kappaleen määrä oli kompromissi autovalmistajien toiveista ja 20 kappaleen määrä mahdollisti toiminnan kilpatallien puitteissa. Valmistajat eivät kilpailleet 200 kappaleen tieversion autoilla, vaan evoluutiomalleilla, jotka vastasivat enemmän prototyyppejä.[5]
Autojen oli sovittava tiettyihin moottoritilavuuden, painon ja rengasleveyden asettamiin rajoihin. Moottoritilavuus sallittiin yhdestä litrasta viiteen litraan, mutta ralliin sopivat koot olivat kahdesta neljään litraa. Yli kahden litran tilavuudella auton minimipaino oli 820 kilogrammaa ja neljän litran tilavuudella minimipaino oli 1 100 kg. Ahdettuihin moottoreihin sovellettiin 1,4 kerrointa, jolloin enintään 2,5 litran luokaan pystyi osallistumaan 1 785 cc moottorilla ja 890 kg minimipainolla.[5][9]
Nelivedon lisääminen autoihin mahdollisti huomattavasti suurempien tehojen hyödyntämisen irtonaisella pinnalla. Jousitus ja voimansiirto olivat vielä karkeita myöhemmällä mittapuulla arvioituna, mutta askeleita kohti kaksoiskytkinvaihteistoja esiintyi kehitysvaiheessa.[5]
Autojen polttoaineessa käytettiin tolueenia lisäämään puristuskestävyyttä, joka soveltui käyttöön ahtamisen ja ruiskutustekniikan kanssa.[5] Toisin kuin moderneissa sarjoissa autoissa ei käytetty painolastia tasaamaan eroja vaan valmistajat panostivat paljon autojen keventämiseen.[5]
Tekniikan Maailman vuonna 1985 tekemässä mittauksessa Peugeot 205 Turbo 16 kiihtyi nollasta sadan kilometrin tuntivauhtiin alle kolmessa sekunnissa raskailla sorarenkailla.[10] Vuonna 1986 autojen moottoreissa oli yli 500 hevosvoimaa, mahdollisesti enemmän.[5]
B-ryhmän ongelman sanotaan olleen painoluokat, jotka eivät sopineet turvallisen auton tekemiseen, mutta myös muita tekijöitä vaikutti ryhmän kieltämiseen.[5]
Aikakauden ilmiönä
B-ryhmä osui aikaan, jolloin moottoriurheiluun panostettiin ennen näkemättömän paljon ja valmistajat havaitsivat sen vaikutuksen markkinointikeinona. Britanniassa tapahtumia seurasi miljoonia katsojia sekä televiossa että reitin varrella, joka teki siitä Britannian suosituinta urheilua. Rallimenestys pelasti Peugeotin yhtiönä, Lancian profiili nousi tunnetummaksi ja japanilaisten valmistajien autot tulivat tunnetuksi Euroopassa esimerkiksi Safari-rallin menestyksen myötä.[11]
Aikakaudella hyväksyttävien riskien taso oli korkeampi, mutta modernit autot ovat useimmissa olosuhteissa nopeampia kuin B-ryhmän autot olivat.[11]
