Big bandit (myös bigband) ovat suuria jazzorkestereita, jotka saivat alkunsa 1930-luvun New Yorkista. Tuolloin tanssipaikkojen jazzkokoonpanot uudistettiin soittotilojen huonon akustiikan takia ja niihin otettiin lisää jäseniä. Big band -kokoonpano syntyi siten, että perinteisen New Orleans -kokoonpanon puhallinsoittimista muodostettiin sektioita. Etelästä virtasi lahjakkaita soittajia pohjoisen uusien työmahdollisuuksien perässä ja big bandien sovittajat olivat innoissaan etelän uusista tuulista ja soundeista. Tästä alkoi big bandien kulta-aika, jonka tyylin tunnusmerkkejä ovat tarkasti sovitetut sävellykset kullekin soittimelle. Merkittäviä alkuaikojen tyylin kehittäjiä olivat muun muassa Fletcher Henderson sovittajansa Don Redmanin kanssa.
Suosituimpia big bandejä olivat valkoisten orkesterinjohtajien, kuten Benny Goodmanin, Glenn Millerin ja Artie Shaw’norkesterit, mutta merkittävimmät tuon aikakauden isot orkesterit lienevät afroamerikkalaistenDuke Ellingtonin ja Count Basien big bandit, joissa soitti monia taitavia solisteja. Erityisesti Kansas Cityn big band -tyylin edustajan Basien orkesterin rytmisektio oli kuuluisa saumattomasta ja svengaavasta yhteissoitostaan, jossa soitti muun muassa nuori Lester Young. Myöhemmin Basien musiikki muotoutui solisteista riippumattomaksi ja pitkälle sovitetuksi big band -tyyliksi, jota tukivat tarkkaan suunnitellut soolot. Duke Ellingtonin orkesteri lienee jazzin historian pitkäikäisin ja eniten levyttänyt kokoonpano, jonka tyyli liittyi vain löyhästi valtavirtaan. Ellington hyödynsi lahjakkaita solistejaan kirjoittamalla juuri näiden soundeille sopivia stemmoja.
Lappeenranta Big Bandin 60-vuotisjuhlakonsertti Lappeenranta-salissa 1. marraskuuta 2015.
Kuvassa: Johannes Salomaa - cond, Sille Kosonen - as 1, Jarno Häkkinen - as 2, Esa Niiva - ts 1, Reima Pekkonen - ts 2, Kati Näppäri & Inka Puhakka - bs; Vladimir Sgurev & Jussi Kosonen - trb 1, Janne Hyvönen & Outi Tervonen - trb 2, Kiia Kuittinen - trb 3, Pultti Saarnia - btrb; Ismo Varis - trp 1, Juhani Lehtonen - trp 2, Leuka Paljakka & Jatta Sederholm - trp 3, Ilkka Pajari - trp 4; Rene Reinikainen - guit, Poku Piili - pno, Ari Häkkinen - bass, Tomi Salesvuo - dr
Suomen ensimmäiset big bandit perustettiin jo ennen sotia, mutta vanhimmista yhtäjäksoisesti – ja yhä edelleen toimivista vanhimmat – Lappeenranta Big Band muodostettiin vuonna 1954 ja Axelbandet vuonna 1957.[1] Lappeenranta Big Band perustettiin kolmen saksofonin, kahden trumpetin, pasuunan ja rytmiryhmän muodostaneen tanssiorkestereiden ”raunioille” ja sai seuraavana vuonna 1955 nimen Lappeenrannan muusikkojen suuri tanssiorkesteri. Axelbandet on toiminut Åbo Akademin alaisena suomenruotsalaisena big bandina vuodesta 1957. Tämän jälkeen perustettiin useita uusia yhtyeitä, muun muassa Boston Promenade vuonna 1964,[2]Tapiola Big Band 1969, Pori Big Band 1971, Grani Big Band 1972, Imatra Big Band 1973, Kotka Big Band 1976, Jazz Society Big Band (JASO) 1978, Rovaniemi Big Band 1979 ja Espoo Big Band 1980. Ensimmäinen kunnallisiin jazzmuusikon virkoihin perustuva yhtye oli vuonna 1974 perustettu Kajaani Big Band, jonka muusikoista osa oli päätoimisia.
Vuonna 1975 järjestettiin Imatra Big Bandin ensimmäinen kesäkurssi, josta kasvoi 32 kertaa järjestetty Imatra Big Band Festival. Vuodesta 1987 lähtien festivaalista vastasi oma yhdistys nimeltä Imatra Big Band Festival ry. Kurssi oli silti tärkeä osa festivaalia sen loppuun asti vuoteen 2014.
Ainoa suomalainen säännöllisesti palkkaa maksava big band on UMO Helsinki Jazz Orchestra. Orkesteri perustettiin vuonna 1975, ja se toimi aluksi osa-aikaisena big bandina. Vuonna 1984 se muuttui kokopäivätoimiseksi ammattilaisorkesteriksi. Vuonna 2001 UMO avasi oman, UMO Jazz House -nimisen ravintolan ja harjoittelu- / konserttitilan Helsingissä. Nykyisin orkesteri on kuitenkin ilman kotia tilassa ilmenneiden homeongelmien takia.
Suomessa on UMO:n lisäksi useita ammattilaisista koostuvia big bandeja, kuten Great Helsinki Swing Band.
Big band -termillä tarkoitetaan kokoonpanoa, jossa on rytmisektio, 13 puhallinta ja mahdollisesti laulusolisti tai -solisteja. Kokoonpano on perusmuodossaan:
rytmisektio: piano, rummut, basso ja kitara
saksofonisektio: alttosaksofoni (2), tenorisaksofoni (2) ja baritonisaksofoni (1)
Rytmisektiossa tavataan usein myös perkussionisti, jolla voi olla rytmisoitinten lisäksi myös melodisia soittimia, kuten vibrafoni. Bassona voi olla esim. bassokitara, kontrabasso tai tuuba. Saksofonisektiossa soittajilla on toisinaan useita sivusoittimia, joita voi olla huilu, klarinetti, sopraanosaksofoni tai bassoklarinetti. Trumpettisektiossa soittajilla on yleensä sivusoittimina flyygelitorvet.
