|
|
| Yleistä
|
| Nimi |
Bromi
|
| Tunnus |
Br
|
| Järjestysluku |
35
|
| Luokka |
epämetalli
|
| Lohko |
p
|
| Ryhmä |
17, halogeeni
|
| Jakso |
4
|
| Tiheys | (25 °C) 3,1028 · 103 kg/m3 |
| Väri | kaasuna ja nesteenä ruskeanpunainen, kiinteänä metallinhohtoinen |
| Löytövuosi, löytäjä |
1826, Antoine-Jérôme Balard
|
| Atomiominaisuudet
|
| Atomipaino (Ar) | 79,904[1] |
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 115 (94) pm |
| Kovalenttisäde | 114 pm |
| Van der Waalsin säde | 185 pm |
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d10 4s2 4p5 |
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 7 |
| Hapetusluvut | +V, +III, +I, -I |
| Kiderakenne | ortorombinen |
| Fysikaaliset ominaisuudet
|
| Olomuoto |
neste
|
| Sulamispiste | 265,8 K (−7,3 °C) |
| Kiehumispiste | 332,0 K (58,8 °C) |
| Moolitilavuus | 19,78 · 10−3 m3/mol |
| Höyrystymislämpö | (Br2) 29,96 kJ/mol |
| Sulamislämpö | (Br2) 10,57 kJ/mol |
| Höyrynpaine | 100 Pa 220 K:ssa |
| Muuta
|
| Elektronegatiivisuus | 2,96 (Paulingin asteikko) |
| Ominaislämpökapasiteetti |
0,474 (Br2) kJ/(kg K)
|
| Sähkönjohtavuus | 1,2×10−9 S/m |
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 0,122 W/(m·K) |
| CAS-numero | 7726-95-6 |
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
|
Bromi on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Br (kreik. βρωμος, brómos, löyhkä; lat. bromum), järjestysluku 35 ja CAS-numero 7726-95-6. Bromi on halogeeni. Huoneenlämmössä bromi on tummanruskea raskas neste, josta lähtee ruskeanpunaisia, limakalvoja voimakkaasti ärsyttäviä ja syövyttäviä höyryjä. Se on myös nesteenä iholle haitallinen.
Bromia ei ole luonnossa vapaana alkuaineena, vaan ainoastaan yhdisteinä.lähde? Sitä on merivedessä ja maakerrostumissa suoloina, bromideina. Erityisen paljon bromideja on Israelin ja Jordanian rajalla Kuolleessameressä, viisi grammaa litrassa. Vapaata bromia voidaan eristää meriveden bromideista kloorin avulla. Israel on maailman suurimpia bromin tuottajia Yhdysvaltojen ohella.
Bromi reagoi miltei kaikkien alkuaineiden ja useimpien orgaanisten yhdisteiden, kuten amiinien, alkeenien, fenolien, aromaattisten vetykarbonaattien, ketonien ja happojen kanssa.
Ominaisuudet
Fysikaaliset ominaisuudet
Bromi on tiheää, tummanpunaista nestettä huoneenlämmössä.
Kemialliset ominaisuudet
Bromi liukenee hyvin veteen. Se muodostaa veden kanssa hydraattikiteen likimain stoikiometrialla Br2·7,9H2O.[2]
Isotoopit
Luonnon bromi on seos kahdesta isotoopista: 79Br ja 81Br. Näistä hieman yleisempi on 79Br 50,54 % osuudelle ja 81Br isotooppia on luonnon bromissa 49,46 %.[3]
Bromille tunnetaan ainakin 23 keinotekoista radioisotooppia, joiden massaluvut ovat välillä 67–98. Niistä pitkäikäisin on vuonna 1948 löydetty 77Br, jonka puoliintumisaika on 57,04 tuntia. Pysyvää isotooppia 79Br keveämmät bromin isotoopit hajoavat yleensä β+-hajoamisella seleenin isotoopeiksi. Isotooppia 81Br raskaammat useimmiten muuttuvat β--hajoamisella kryptonin isotoopeiksi. Vuonna 1937 löydetty 80Br voi hajota näillä molemmilla tavoilla (β− 91,7 %, β+ 8,3 %). Alkuaineella on lisäksi ainakin 16 ydinisomeeria.[4]
Esiintyminen ja eristys
Bromi esiintyy luonnossa alkali- ja maa-alkalimetallien kanssa suoloina ja yhdessä kloorin kanssa. Bromia voidaan eristää muun muassa merivedestä.
Käyttö
Bromia käytetään pääsiassa väriaine-, lääke- ja valokuvausteollisuudessa. Bromideilla ja eräillä muilla bromiyhdisteillä on rauhoittava ja narkoottinen vaikutus. Näistä esimerkkejä bromatsepaami, bromisovaali, fenatsepaami, halotaani ja brallobarbitaali.
Merkittävä bromin käyttökohde ovat palonestoaineet, joita käytetään televisioissa, tietokoneissa, jopa vaatteissa. Bromia on löydetty äidinmaidostakin, eikä sen vaikutusta elimistöön tunneta vielä. Aiemmin bromia käytettiin dibromietaanin valmistukseen. Dibromietaani oli bensiinin lisäaine, joka bensiinin palaessa reagoi toisen lisäaineen, tetraetyylilyijyn kanssa siten, että lyijy haihtui bromidina pakokaasuissa. Lyijytön polttoaine on vähentänyt bromin käyttöä merkittävästi.
Monet bromiyhdisteet tuhoavat Maan otsonikerrosta, ja siksi bromin käyttöä pyritäänkin sopimuksin vähentämään. Hyönteismyrkkynä lämpimissä maissa käytetty metyylibromidi tuhoaa sekin ilmakehää. Sitä käytetään desinfiointiaineena ja myös muihin tarkoituksiin, joihin ei vielä ole keksitty korvaavaa ainetta.
Väriaineena
Raamatussa Hesekielin kirjassa mainitaan Kyproksen purppura. Sitä saatiin Välimeressä elävästä Murex brandaris -purppurakotilosta. Kotilo sisältää runsaasti bromia.
Purppura on ollut aikoinaan hyvin arvokas väriaine, ja sillä värjättyjä kankaita käyttivät vain hallitsijat, kuten Rooman keisarit ja senaattorit, ja edelleen katolisen kirkon kardinaalien asut ovat purppuranpunaisia, tosin värjätty synteettisellä väriaineella. Synteettisen vastineen sille keksi William Perkin 1856.
Vapaana alkuaineena bromin eristi ensimmäisenä Antoine-Jérôme Balard vuonna 1826.
Merkittäviä esiintymisalueita
Kuvia
-
Bromi-alkuaine, puhtaus 99,8 %, määrä noin 2 g, sinetöitynä
boorisilikaattilasiampulliin. Ampulli on sinetöity akryyliseen kuutioon, jonka särmän pituus on 5 cm.
Lähteet
- F. Albert Cotton, Geoffrey Wilkinson, Carlos A. Murillo, Manfred Bochmann: Advanced Inorganic Chemistry. New York: Wiley-Interscience, 1999. ISBN 0-471-19957-5 (englanniksi)
- N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements. Oxford: Elsevier Ltd, 1997. ISBN 978-0-7506-3365-9 (englanniksi)
- Helsingin Sanomat 28.11.2006 s. D2
Viitteet
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Cotton s. 550
- ↑ Bromine Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 17.12.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
