Saavutettavuuskirjasto Celia on koko Suomea palveleva opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva valtion erikoiskirjasto, joka tukee yhdenvertaisuutta lukemisessa ja oppimisessa. Celia tuottaa ja välittää ääni- ja pistekirjoja sekä muita erikoisvalmisteisia kirjoja ja oppimateriaaleja. Celia tekee yhteistyötä kirjastojen, koulujen ja kustantajien kanssa sekä tarjoaa kirjastopalvelujen lisäksi neuvontaa saavutettavaan julkaisemiseen.
Celian palvelujen käyttöoikeus on rajattu lain perusteella lukemisesteisille henkilöille. Asiakkaaksi voivat liittyä kaikki, joille tavallisen kirjan lukeminen on vaikeaa lukivaikeuden, sairauden, vamman tai vastaavan syyn vuoksi. Lukemisvaikeuden syy voi olla esimerkiksi näkövamma, heikentynyt näkö, luki- ja oppimisvaikeudet, muistiin tai mielenterveyteen liittyvät häiriöt, afasia, kehitysvamma tai lihastaudit. Celian tuottamien kirjojen lainaaminen on maksutonta.
Celian toiminta perustuu tekijänoikeuslain pykälään 17[1], jonka mukaan näkövammaisille ja muille, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät voi käyttää julkaistuja kirjallisia teoksia tavanomaisella tavalla, saa valmistaa saavutettavia kappaleita.
Celian toimitilat sijaitsevat näkövammaisten palvelukeskus Iiriksen yhteydessä Helsingissä Itäkeskuksessa.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Celian juuret ulottuvat vuoteen 1890, jonka aprillipäivänä vasta 23-vuotiaan Cecilia ”Cely” Mechelinin johdolla seitsemäntoista naista kokoontui perustamaan yhdistystä, jonka tarkoituksena oli tarjota kirjallisuutta sokeille. Yhdistys sai nimekseen Föreningen Böcker åt de Blinda – Kirjoja sokeille. Yhdistyksen tavoitteena oli ”avata kirjallisuuden aarreaitta sokeille”, kuten yhdistyksen säännöissä määriteltiin. Ennen yhdistyksen perustamista sokeille oli tarjolla pistekirjoituksena ainoastaan välttämättömiksi katsottuja uskonnollisia teoksia ja oppikirjoja. Yhdistyksen jäsenet jäljensivät Louis Braillen kehittämällä pistekirjoitusjärjestelmällä sokeille tärkeitä tai heitä kiinnostavia teoksia. Kirjat jäljennettiin käsin paksulle paperille kirjain kirjaimelta pienen siannahka- tai sinkkitaulun ja naskalin avulla.
Sinkkitaulut ja naskalit vaihtuivat vähitellen pistekirjoituskoneiksi. Sotien jälkeen kirjastoon avattiin oma kirjapaino. Vuonna 1955 otettiin käyttöön ensimmäiset avokelanauhoille tallennetut äänikirjat. Kirjoja kuunneltiin magnetofonilla. Etenkin sodissa näkönsä menettäneet hyötyivät äänikirjoista, koska he eivät useinkaan osanneet pistekirjoitusta. Ensimmäisten äänikirjojen joukossa oli muun muassa Tuntematon sotilas. Avokelanauhoilta siirryttiin 1960–70-lukujen taitteessa Clarke & Smith -kuusiraitakasetteihin. Myöhemmin siirryttiin c-kasetteihin, joista luovuttiin lopullisesti vuoden 2007 lopussa, kun äänikirjoja alettiin lainata yksinomaan cd-rom-levyille poltettuna.
Cely Mechelin johti kirjastoa aina vuoteen 1932 asti. Näkövammaisten kirjasto toimi yhdistyksen alaisena vuoteen 1978, jolloin kirjasto siirtyi valtiolle, opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan. Kirjasto sai Celia-nimen vuonna 2001. Nimi on kunnianosoitus kirjaston perustajalle Cely Mechelinille. Vuonna 2004 Celia muutti MäkelänkadultaItäkeskukseen aivan uuteen Iiris-keskukseen, jossa toimii myös muun muassa Näkövammaisten liitto ja Retinitis-yhdistys.
Asiakkaat ja palvelujen käyttäjät
Celian palvelujen käyttäjiksi voivat liittyä henkilöt, joilla on lukemiseste eli jotka eivät voi sairauden tai vamman tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi lukea tavallista painettua tekstiä. Lukemisesteen voi aiheuttaa esimerkiksi lukivaikeus, oppimisvaikeus, näkövamma, lihastauti, kehitysvamma tai afasia.[2]
Celian äänikirjapalvelun käyttäjäksi voi liittyä useimmiten henkilön omassa lähikirjastossa.[3] Koululaiset ja opiskelijat voivat usein liittyä äänikirjapalvelun käyttäjäksi omassa oppilaitoksessaan.lähde?
Celia tarjoaa palvelua kirjastojen lisäksi myös muille yhteisöille, kuten kouluille, vanhustenkeskuksille, päiväkodeille ja hoitokodeille, joilla on lukemisesteisiä asiakkaita. Tällöin yhteisö välittää Celian aineistoja omille lukemisesteisille asiakkailleen.lähde?
Celialla oli vuoden 2020 alussa yli 60 000 rekisteröitynyttä asiakasta ja käyttäjää. Äänikirjapalvelun käyttö ja asiakkaaksi liittyminen on maksutonta.lähde?
Kirjavalikoima
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Celian kokoelmassa on monipuolista tieto- ja kaunokirjallisuutta: romaaneja, muistelmia, runoja, historiallisia teoksia – niin klassikoita kuin uutuuksia, yhteensä yli 50 000 eri kirjaa. Kirjojen määrä kasvaa vuosittain noin 2000 kirjalla. Kaikki kirjat tuotetaan lukemisesteisille saavutettavaan muotoon: ääni-, piste- tai e-kirjoiksi. Suomenkielisten kirjojen lisäksi kokoelmassa on ruotsin- ja vieraskielisiä teoksia.[4]
Kauno- ja tietokirjallisuuden lisäksi Celia tuottaa ja välittää koulu- ja oppikirjoja eri koulutusasteille. Kokoelmasta löytyy korkeakouluopiskelijoiden kurssikirjoja sekä valikoima peruskoulujen oppikirjoja. Lisäksi valikoimassa on runsaasti lukion kurssikirjoja, ammatillisten opintojen oppikirjoja sekä kirjoja korkeakouluopiskelijoille. Äänioppikirjoja voivat käyttää kaikki lukemisesteiset, ja lisäksi valikoimassa on näkövammaisten opiskelijoiden erikoisaineistoa: piste- ja elektronisia oppikirjoja.
Celian äänikirjat ovat erityisessä Daisy-formaatissa, jonka ansiosta äänikirja on käytettävyydeltään mahdollisimman samankaltainen tavallisen painetun kirjan kanssa. Oppikirjoihin voi tehdä kirjanmerkkejä, mikä helpottaa esimerkiksi kokeisiin kertaamista.
Lisäksi Celiassa on lasten koskettelukirjoja. Koskettelukirjat ovat yleensä uniikkikappaleita ja työläitä valmistaa. Suuri osa koskettelukirjoista tulee Celiaan käsityöammattiin opiskelevien opinnäytetöinä. Ensimmäiset koskettelukirjat Celia sai vuonna 1984. Lapsia varten Celian valikoimassa on myös luetaan yhdessä -kuvakirjoja. Ne ovat tavallisia kuvakirjoja, joihin on liitetty teksti pistekirjoituksella. Näin esimerkiksi näkövammainen vanhempi voi lukea kirjaa yhdessä näkevän lapsen kanssa.
Lainaus
Celian äänikirjat, elektroniset kirjat ja suurin osa pistekirjoista ovat nykyisin digitaalisessa muodossa. Kirjojen tiedostot säilytetään sähköisissä arkistoissa. Kun käyttäjä lainaa digitaalisen kirjan, hän saa henkilökohtaisen kopion kirjasta omaan käyttöönsä.lähde?
Äänikirjoja voi lainata suoraan verkosta kuunneltavaksi ja Celian tarjoamalle mobiilisovellukselle.[5][6] Äänikirjoja on saatavilla myös CD-levyinä.[7][8]
Ainoastaan Celian palvelujen käyttäjiksi liittyneet tai heidän yhteyshenkilönsä voivat lainata Celian kirjoja. Yleinen kirjasto voi myös tarjota valikoiman Celian äänikirjoja CD-levyinä, joiden lainaaminen ei edellytä Celian palveluiden käyttäjäksi rekisteröitymistä.[8]
Celia siirtyi digitaalisen kirjakokoelman hyödyntämiseen kokonaan vuodenvaihteessa 2007–2008. Sitä ennen äänikirjat lainattiin c-kaseteilla, jotka tuli palauttaa kirjastoon. Digitaaliseen kokoelmaan siirtymisen myötä lainamäärät kasvoivat erittäin nopeasti.lähde?
Valtaosa Celian lainoista on äänikirjoja. Yhteensä lainoja tehtiin vuonna 2019 yli miljoona.
.svg){kind=small}
