Charles Close syntyi WashingtonMonroessa 1940. Hänen äitinsä oli pianisti ja hänen isänsä putkimies. Isä kuoli, kun Charles oli 11-vuotias. Charles ei dysleksian takia pärjännyt koulussa, mutta hän piti maalaamisesta jo nuorena. Hän pääsikin opiskelemaan Yalen yliopistoon kuvataiteita ja valmistui maisteriksi vuonna 1964. Samaan aikaan valmistuivat muun muassa Richard Serra ja Jennifer Bartlett.[3]
Close oli tunnettu valtavankokoisista, fotorealistisista omakuvista. Niistä ensimmäinen oli mustavalkoinen vuonna 1968 julkaistu Big Self-Portrait.[4] Siinä taiteilija katsoo kohti ”kameraa” hiukset kampaamattomina. Hänellä on paksusankaiset silmälasit, ja palava tupakka roikkuu huulien välistä.[3] Closen tyyli kuitenkin hieman muuttui ajan myötä, ja 1970-luvulla hän alkoi käyttää värejä ja siirtyi tiukasta fotorealismista hieman vapaamuotoisempaan tyyliin.[4]
Close halvaantui vuonna 1988 kaulasta alaspäin etumaisen selkäydinvaltimon tukkiuduttua, mutta hän oppi maalaamaan uudestaan kuukausien kuntoutuksen jälkeen. Hän keksi, että pystyisi työskentelemään vyöttämällä sudin kiinni ranteeseensa. Close sai tunnustusta myös loppuvaiheen töistänsä, ja hän maalasi muun muassa Lou Reedin ja Bill Clintonin muotokuvat.[3]
Close toteutti pikkutarkat työnsä ruudukon avulla. Hän piirsi valokuvan päälle ruudukon ja teki saman ruudukon kankaalle. Sen jälkeen hän kopioi valokuvan maalaukseksi ruutu kerrallaan. Hän oli Yhdysvaltain taiteiden ja kirjallisuuden akatemian jäsen vuodesta 1992, ja hänelle myönnettiin vuonna 2000 National Medal of Arts.
