Conciergerie

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Conciergerie on entinen palatsi ja vankila, joka sijaitsee Pariisin keskustassa Île de la Citén saarella. Se on osa Pariisin oikeuspalatsia (Palais de Justice de Paris), ja sitä käytetään edelleen oikeustalona. Ranskan vallankumouksen aikaan Conciergeriessa oli tuhansia teloitusta odottaneita poliittisia vankeja.

Conciergerien koillisnurkassa on 1300-luvulla rakennettu kellotorni (Tour de l’Horloge), jonka yhteydessä sijaitsee Pariisin ensimmäinen ja vanhin julkinen kello.^[1]

Roomalaiset valtasivat Île de la Citén myöhäisantiikin aikana. Myöhemmin saaren länsiosa oli merovingihallitsijoiden palatsin paikka, ja 900–1300-luvulla se oli Ranskan kuninkaiden palatsi, palais de la Cité. Ludvig IX:n (1226–1270) ja Filip IV:n (1284–1314) aikaan palatsia laajennettiin ja vahvistettiin.

Ludvig IX rakennutti Sainte-Chapellen kappelin, ja Filip IV toteutti julkisivun torneineen joen puolelle ja suuren hallin (Grande-Salle). Kumpikin on hyvä esimerkki Ranskan sen ajan uskonnollisesta ja maallisesta arkkitehtuurista. Sainte-Chapelle, joka rakennettiin Ranskan kuninkaalliseen tyyliin, pystytettiin ristiretkiltä tuodun orjantappurakruunun paikaksi ja palvelemaan kuninkaallisena kappelina. Suuri halli oli yksi suurimmista Euroopassa, ja sen alempi kerros, La salle des gardes, oli 209 jalkaa pitkä, 90 jalkaa leveä ja 28 jalkaa korkea. Sitä käytettiin palatsissa työskennelleiden 2 000 hengen ruokasalina. Sitä lämmitettiin neljällä suurella takalla ja valaistiin monella ikkunalla, jotka on nyt tukittu. Sitä käytettiin myös kuninkaallisiin juhla-aterioihin ja oikeusistuntoihin. Viereistä huonetta käytettiin etuhuoneena suureen halliin suoraan yläpuolella, jossa kuningas piti parlamentin kokouksia (Lit de justice).

Aikaisimmat Valois-dynastian kuninkaat jatkoivat palatsin kehittämistä 1300-luvulla, mutta kuningasperhe hylkäsi palatsin vuonna 1358 muuttaen joen toiselle puolelle Louvreen. Palatsi jatkoi hallinnollisten toimien palvelemista. Vuonna 1391 rakennus muutettiin vankilaksi. Sen vankeina oli tavallisia rikollisia ja poliittisia vankeja. Kuten muilla sen ajan rikollisilla, rangaistukset riippuivat hyvin paljon heidän varallisuudestaan, asemastaan ja suhteistaan. Rikkaimmat tai vaikutusvaltaisimmat vangit saivat yleensä oman sellin, jossa oli sänky, pöytä ja kirjoitusvälineet. Hieman köyhemmillä vangeilla oli varaa maksaa yksinkertaisesti sisustetuista selleistä (pistoles), joissa oli kova sänky ja ehkä pöytä. Köyhimmät, joista käytettiin nimitystä pailleux, suljettiin pimeisiin, kosteisiin ja tuholaisten saastuttamiin selleihin (oubliettes, kirjaimellisesti 'unohdettu paikka'). Nimen mukaisesti heidät jätettiin sinne kuolemaan olosuhteissa, jotka mahdollistivat ruton ja muiden vankilan epähygieenisissä olosuhteissa yleisten tautien leviämisen.

Rakennus sai nimensä siitä, että ollessaan osa kuninkaan palatsia se oli palatsin ylivartijan eli conciergen alainen. Vankilaksi muuttamisen jälkeen myös vankilanjohtajasta käytettiin samaa nimeä. Conciergeriessä oli vankina ja kidutettavana muun muassa kuningas Henrik IV:n murhaaja François Ravaillac.^[1]

Conciergeriella oli epämiellyttävä maine jo ennen kuin siitä Ranskan vallankumouksen verisimpänä aikana tuli kansainvälisesti tunnettu ”giljotiinin eteisenä”. Siellä oli enimmillään 1 200 vankia. Vallankumoustuomioistuin toimi suuressa hallissa vuosina 1793–1795 ja tuomitsi kuolemaan 2 600 vankia. Sen säännöt olivat hyvin yksinkertaiset. Vain kaksi päätöstä oli mahdollista: toteaminen syyttömäksi tai kuolemantuomio, yleensä jälkimmäinen. Tunnetuimpiin vankeihin ja uhreihin kuuluivat kuningatar Maria Antoinette, runoilija André Chénier, Charlotte Corday, Madame Élisabeth, Madame du Barry ja girondistit. Matkalla teloituspaikalle uhrit kulkivat Salle Saint-Louis’n kautta, mistä se sai nimen Salle des Perdus, ”Tuomittujen huone”.

1800-luvulla Conciergerien käyttöä vankilana jatkettiin arvokkaille vangeille, joista huomattavimpana tuleva Napoleon III. Maria Antoinetten sellistä tehtiin hänen muistolleen omistettu kappeli. Conciergerielle ja oikeuspalatsille tehtiin 1800-luvun puolivälissä suuri kunnostus, joka muutti niiden ulkoasua huomattavasti. Vaikka rakennus näyttää keskiaikaiselta linnoitukselta, ulkoasu on todellisuudessa vuodelta 1858.

Conciergerie avattiin yleisölle vuonna 1914 historiallisena muistomerkkinä. Se on nykyisin suosittu matkailukohde, vaikka vain suhteellisen pieni osa siitä on yleisölle avoin. Suurinta osaa käytetään edelleen oikeussalina.