Díktin luola on yksi Kreetan merkittävimmistä luolapyhäköistä. Se oli merkittävä kulttipaikka jo neoliittisella ja erityisesti minolaisella kaudella. Alun perin se oli ilmeisesti asuin- ja hautapaikka. Minolaisesta ajasta lähtien siellä palvottiin minolaisen uskonnon miespuolista nuorta jumalaa, joka kuoli ja syntyi uudelleen vuosittain vuodenaikojen kierron mukaan. Luola säilyi kulttikäytössä pitkään aina antiikin ajalle saakka. Tuolloin jumala yhdistettiin Zeukseen. Luola oli kulttikäytössä vielä roomalaisella ajalla. 1500-luvulta 1800-luvulle luola toimi paikallisten paimenten suojana.[1][2]
Kreikkalaisessa mytologiassa luola esitettiin Zeuksen syntymäluolana tai tarkemmin luolana, johon Rhea kätki vastasyntyneen Zeuksen, jotta Kronos ei nielisi tätä. Kureettien kerrotaan soittaneen ja tanssineen luolan edessä olevalla tasanteella, jotta Kronos ei kuulisi lapsen itkua. Samaa myyttiä kerrotaan tosin myös Ídavuorella sijaitsevasta Ídan luolasta. Asiasta oli antiikin aikana epäselvyyttä, koska HesiodoksenJumalten synty ei mainitse tarkkaa paikkaa.[1][3] Erään myytin mukaan kreetalainen tietäjä Epimenides nukkui luolassa 57 vuotta.[2]
Luolan etukammion koko on 42 x 19 metriä, suurimman kammion koko 84 x 38 metriä ja kolmannen suuren kammion koko 25 x 12 metriä. Luolassa on lukuisia tippukiviä (stalaktiittejä ja stalagmiittejä).[1][2]
Ensimmäiset pienimuotoiset arkeologiset kaivaukset luolassa suoritti Federico Halbherr vuonna 1886 paikallisten löydettyä luolasta esineitä. Arthur Evans tutki luolaa vuonna 1897. Laajemmat kaivaukset aloitti David Hogarth vuonna 1899. Arkeologisissa tutkimuksissa luolasta on löydetty alttari, jolla on poltettu erilaisia uhreja; sekä votiivilahjoja, kuten jumal-, ihmis- ja eläinhahmoja ja kaksoiskirveitä (labrys). Pyhä alue on ollut aidattu aitauksella (temenos). Paikalta on löydetty myös katkelmallinen piirtokirjoitus, joka on osa hymnistä Díktin Zeukselle.[1][2]
Luola on avoin yleisölle ja sinne voi laskeutua portaita pitkin.
.jpg)
