Daniel Aleksandrovitš kastettiin Pyhän Daniel Styliitan (pylväskilvoittelija) mukaan.[4] Daniel sai perinnökseen kaksivuotiaana[3] isänsä kuoltua tämän vähäisimmän ruhtinaskunnan, Moskovan, ja oli sen ensimmäinen ruhtinas. Sijaishallitsijana toimi hänen setänsä Tverin ruhtinas Jaroslavl vuoteen 1271 saakka ja Daniel sai ruhtinaskunnan itsenäisesti hallittavakseen vuonna 1282.[1] Tämä Danielin saama perintö koostui tuolloin pienestä puisesta linnoituksesta Kremlin kukkulalla ja useista kylistä ilman ainuttakaan kivirakennusta. Moskovan suotuisa sijainti vilkkaalla kauppareitillä, joita Kultainen orda ei kontrolloinut, mahdollisti kauttakulkukaupan, ja nuori ruhtinas otti tämän myöhemmin huomioon.[3]
Heille syntyi ainakin kuusi lasta,[2] joista ilman syntymä/kuolinvuotta olevat on mainittu vasta Rostovin 1600-luvun annaalissa:
Juri Danilovitš (1281–1325), Moskovan suuriruhtinas 1303, Vladimirin suuriruhtinas 1319–1322, Novgorodin ruhtinas 1322 lähtien
Mihail Danilovitš
Aleksandr Danilovitš (k. 1308)
Boris Danilovitš, Kostroman ruhtinas 1304 (k. 1320)
Iivana I Kalita (1288–1340), Moskovan suuriruhtinas 1325, Vladimirin suuriruhtinas vuodesta 1328, Novgorodin ruhtinas vuosina 1328–1337
Simjon Danilovits (k. 1322 jälkeen)
Vasili Danilovitš
Afanasi Danilovitš, Novgorodin ruhtinas 1314–1315 ja 1319–1322 (k. 1322)
Daniel Danilovitš
Fjodora Anna (?) Danilovna (k. ennen 1353), nai Rjazanin ruhtinaan Jaroslav Romanovitšin (k. 1299)
Moskovan ruhtinas
Vuonna 1276 Daniel Aleksandrovitš sopi keskimmäisten veljiensä Gorodetsin ruhtinas Andrei Aleksandrovitšin ja Tverin suuriruhtinas Svjatoslavin kanssa toimista setäänsä Vladimirin suuriruhtinas Dmitri Jaroslavitšia vastaan, joita toteutettiin 1280-luvun alkuun asti. Daniel Aleksandrovitš kävi taistoon veljiensä Pereslavlin ruhtinas Dmitrin ja Gorodetsin ruhtinas Andrein kanssa oikeudesta hallita Vladimiria ja Novgorodia. Vladimirin suuriruhtinas Dmitri Jaroslavitšin kuoleman jälkeen vuonna 1294 ruhtinas Daniel liittoutui serkkunsa Tverin suuriruhtinas Mikaelin ja Pereslavlin ruhtinaan Ivanin kanssa veljeään Andreita vastaan.[3] Andrei Aleksandrovitš kääntyi Kultaisen ordan puoleen saadakseen apua. Tämän jälkeen Daniel teki kiireesti rauhan setänsä, Vladimirin ruhtinas Dmitri Jaroslavitšin kanssa. Vuonna 1285 ruhtinas Dmitrin ja Danielin joukot kukistivat ruhtinas Andrein ja ordan joukot. Tämä taistelu oli Venäjän ensimmäinen voitto Kultaisen ordan joukoista.[3]
Vuonna 1300 hän vangitsi "kavalalla juonella" Rjazanin ruhtinas Konstantin Romanovitšin, joka luovutti hänelle linnoituksensa Kolomnassa, Lopasniassa ja Serpuhovissa.[1] Sen jälkeen Daniel hallitsi koko Moskvajoen juoksua. Vuonna 1302 hänen lapseton veljenpoikansa Pereslavlin ruhtinas Ivan Dmitrjevitš jätti hänelle perinnöksi kaikki maansa, mukaan lukien Pereslavl-Zalesskin.[1] Hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut Vladimirin suuriruhtinasta, joten seuraaja, hänen poikansa Juri Danilovitš sai taistella sen hallinnasta.
Ennen äkillistä kuolemaansa 42-vuotiaana hän oli antanut luostarilupauksen ja oli munkki. Hänet haudattiin viimeisen tahtonsa mukaisesti perustamansa Danilovin luostarin yleiselle hautausmaalle Moskovaan.[4] Hän oli ensimmäinen Moskovan ruhtinas, joka asui alueellaan pysyvästi ja yli kaksinkertaisti hallitsemansa ruhtinaskunnan pinta-alan.[3]
Perintö
Ruhtinas Daniel Aleksandrovitšin ansioksi on luettu ensimmäisten Moskovan luostareiden, Epifanian luostarin (ven. Богоявленский монастырь, Bogojavlenski monastir, 1296–1300) ja Danilovin Pyhälle Daniel Styliitalle pyhitetyn[3] luostarin (ven. Данилов монастырь, Свято-Данилов монастырь, Danilov monastir, Svjato-Danilov monastir, 1282[3] – ennen vuotta 1303) perustaminen joen oikeanpuoleiselle rannalle. Luostarit ovat toiminnassa tänäkin päivänä ja jälkimmäinen on ollut vuodesta 1988 lähtien Venäjän patriarkan virka-asuntona. Danielin kadoksissa olleet jäännökset löydettiin ja haudattiin uudelleen luostarikirkkoon vuonna 1652.[1] Ruhtinas Daniel Aleksandrovitš kanonisoitiin pyhäksi vuonna 1791.[4]
↑[lähde venäjänkielisessä Wikipedia-artikkelissa] Gorski, A. A.: On the dynastic ties of the first Moscow princes. Julkaisussa: Ancient Russia. Questions of medieval studies, 2018, No. 4 (74). S. 42 [ru]
