Noin 20 000–18 000 vuotta sitten Doggerland oli laaja alue, jossa oli vuolaita virtoja.[3] Käytännössä koko Pohjanmeri oli Doggerlandia, lukuun ottamatta esimerkiksi Norjan hautaa.[4] Doggerland kattoi Englannin kanaalin ja ulottui Orkneysaarille ja Shetlandsaarille asti. Pohjoinen Britannia ja Norja olivat jäässä. Koko Doggerland ei todennäköisesti ollut jään peitossa, vaan se oli tundraa. Vedenpinta oli noin 120 metriä nykyistä alempana.[3]
Kun jääkausi päättyi, jää suli nopeasti ja vedenpinta nousi Doggerlandissa. Toisaalta jääkauden huippukaudella mahdollisesti autio Doggerland asutettiin luultavasti viimeistään noin 15 000–14 000 vuotta sitten. Asuttajat olivat kivikautisia metsästäjä-kalastajia, jotka lienevät eläneet vuodenkierron mukaan. Noin 10 000 vuotta sitten Englannin kanaali oli yhä kuivaa maata, samoin kuin nykyinen Doggermatalikko, joka oli yhteydessä Eurooppaan. Jääkauden loppuaikoina lämpötilojen vaihdellessa Doggerland on ollut ajoittain ihmisasutukselle Euroopan suotuisimpia paikkoja. Ennen veden alle jäämistään alue oli lehtimetsän peitossa ja siellä kasvoi muun muassa pähkinäpensaita sekä tammia.[3]
Vedenpinnan nousu 9 000 vuotta sitten erotti nykyisen Doggermatalikon omaksi saarekseen. Noin 8 200 vuotta sitten Agassiz-jääjärven nopea tyhjeneminen nosti merenpintaa noin 60 senttimetriä, mikä luultavasti hävitti kutistuneen Doggerlandin rippeen. Samoihin aikoihin Norjan rannikolla tapahtui valtava Storeggan maanvyöry, joka nosti nykyisen Doggermatalikon alueelle ulottuneen hyökyaallon.[5] Kaivausten perusteella ei tiedetä esimerkiksi, miten Doggerlandin viimeisille asukkaille kävi. He saattoivat hukkua Doggerlandin kanssa tai muuttaa kanooteilla tai lautoilla pois. Esimerkiksi Englannin, Saksan ja Tanskan mesoliittisissa kulttuureissa uskotaan olleen samaa kuin Doggerlandin kulttuurissa.[3]
↑ abcdBojs, Karin: ”Doggerland”, Homo Europaeus, Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia, s. 98–108. Suomentanut Jänis Louhivuori. Helsinki: Minerva, 2016 (alkuperäisteos 2015). ISBN 978-952-312-352-6
↑National Geographic Suomi 2012, Numero 12, natgeo.fi. Artikkeli s. 26–37 "Pohjanmeren Atlantis", Laura Spinney, s 31