Douglas DC-7 on viimeisiä mäntämoottorein varustettuja suuria liikennekoneita. Se laskettiin markkinoille vain muutamia vuosia ennen Douglas DC-8 ja Boeing 707-koneita. Nelisenkymmentä kaiken kaikkiaan 338 koneesta on edelleen käytössä.[1]
Douglas jatkoi rungon kehittämistä siviililiikenteeseen sopivaksi, ja DC-7 teki ensilennon 1953. DC-7 oli Douglasin koneista ensimmäinen, joka kykeni lentämään välilaskutta LontoostaNew Yorkiin tai vaihtoehtoisesti Yhdysvaltain rannikolta toiselle. Kilpailevan Boeingin mallistossa vastaava kone oli Boeing 377.
United Airlinesin lento 736 törmäsi Yhdysvaltain ilmavoimien Super Sabre -hävittäjään 21. huhtikuuta 1958. Kaikki 47 koneessa ollutta sekä hävittäjän molemmat lentäjät kuolivat onnettomuudessa.
Valmistetuista DC-7-koneista 74 eli noin 21,8 prosenttia tuhoutui onnettomuuksissa, alasampumisissa ja muissa tapahtumissa.[2] Vertailun vuoksi saman aikakauden ja kokoluokan koneista vastaava osuus Bristol Britannialla on 16,5 prosenttia[3] ja Lockheed L-1049 Super Constellationilla 19,7 prosenttia.[4]
Konetyypin pahin onnettomuus sattui 4. maaliskuuta 1962, kun Caledonian Airwaysin lento 153 alkoi menettää korkeutta pian lähdettyään lentoon Doualasta, osui puihin ja syöksyi maahan. Onnettomuuden syytä ei saatu varmuudella selvitettyä, mutta aiheuttajaksi epäiltiin jumiutunutta korkeusvakaimen jousilaippaa. Onnettomuuslennolla oli 111 ihmistä, jotka kaikki kuolivat maahansyöksyssä.[5]
