Capelle aloitti uransa laivaston aliluutnanttina vuonna 1876 ja vuodesta 1891 hän palveli laivastoministeriössä. Hänestä tuli 1906 kontra-amiraali, 1909 vara-amiraali ja 1913 amiraali sekä 1904 ministeriön osastopäällikkö ja 1914 alivaltiosihteeri. Capelle oli pitkään laivastoministerinä toimineen Alfred von Tirpitzin tärkeä apulainen Saksan laivaston uudistamisessa ja hän auttoi tätä vuosien 1898 ja 1900 laivastolakien valmistelussa. Capelle jäi terveyssyistä eläkkeelle 1915, mutta maaliskuussa 1916 hänet nimitettiin uudeksi laivastoministeriksi Tirpitzin tilalle. Tirpitz oli joutunut eroamaan, koska Theobald von Bethmann Hollwegin hallitus ei hyväksynyt hänen vaatimaansa rajoittamatonta sukellusvenesotaa. Capellen kannanotot tähän kysymykseen olivat pitkään epämääräisiä ja monitulkintaisia. Lopulta hän ryhtyi tukemaan rajoittamatonta sukellusvenesotaa, joka aloitettiinkin helmikuussa 1917.[1][2]
Elokuussa 1917 Capelle syytti sosiaalidemokraatteja avomerilaivaston levottomuuksien lietsomisesta, mitä pidettiin häneltä poliittisena harha-askeleena. Keisari Vilhelm II tuki silti edelleen Capellea estääkseen Tirpitzin paluun ministeriksi. Capellen vaikutusvalta kuitenkin laski ja hänet siirrettiin eläkkeelle lokakuussa 1918, kun perustettiin Reinhard Scheerin johtama keskitetty merivoimien johto.[1]
.jpg)
