Eino Kalima syntyi Säämingin Kallislahdessa tilanomistaja ja valtiopäivämiesHugo Landgrenin perheeseen. Hänen veljensä oli kielitieteilijä Jalo Kalima.[2][3] Eino Kalima kävi koulua Savonlinnassa ja pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta Realilyseosta 1900. Sen jälkeen hän valmistui kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja opiskeli stipendiaattina Moskovassa (1904–1907) ja Pietarissa (1907–1908). Tällöin hän perehtyi hyvin venäläiseen teatteriin ja alkoi kääntää venäläistä näytelmäkirjallisuutta.[4] Hän toimi myös kirjallisuudentutkijana ja näytelmäkriitikkona.[1]
Venäjän vallankumous esti Kaliman suunnittelemat jatko-opinnot Venäjällä.[4] Kotimaahan palattuaan hän ryhtyi kirjallisuus- ja teatteriarvostelijaksi ja kirjallisuuden suomentajaksi. Maltillisen ja älykkään kriitikon maineeseen noussut Kalima otettiin 1913 Kansallisteatterin johtokuntaan ja 1914 sen apulaisjohtajaksi.[1] Suomen itsenäistyttyä hän toimi pitkäaikaisena Kansallisteatterin johtajana vuosina 1917–1950[5]. Hänen tehtäviinsä kuului myös teatterin pääohjaajana toimiminen. Slaavilaisten kielten taitajana hän ohjasi paljon venäläisiä, puolalaisia ja tšekkiläisiä näytelmiä. Taiteellisen työn osalta Kalima tunnetaan etenkin Tšehov-kääntäjänä ja -ohjaajana.[1] Kaliman tunnetuimpia Tšehov-käännöksiä ovat Kirsikkapuisto (1960) ja Vanja-eno (1960). Lisäksi hänet tunnetaan muun muassa Leo TolstoinAnna Kareninan alkuperäisenä kääntäjänä. Näyttämökaudelle 1965-66 Kalima ohjasi kolmannen versionsa Vanja-enosta. Se esitettiin Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä.[6]
Eino Kalima sai professorin arvonimen vuonna 1947.[1] Kaliman mukaan on nimetty Eino Kalima -palkinto. Sen jakaa joka kolmas vuosi erillinen palkintolautakunta, johon on kuulunut muun muassa teatteriarvostelijoita, ansiokkaasta Suomen Kansallisteatterissa tehdystä ohjauksesta.[4]
Lähteet
↑ abcdeKolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 127–128. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
↑Ahtiainen, Pekka & Tervonen, Jukka: Säämingin historia 2, s. 268, 407. Jyväskylä: Savonlinnan kaupunki, Savonlinna-Säämingin seurakunta, 1998. 951-95071-5-9
↑Lappalainen, Pekka: Säämingin historia 1:I, s. 47, 790. Pieksämäki: Säämingin kunta, Säämingin seurakunta, 1970.
↑ abcSeija Aunila: Eino Kalima lähikuvassa (ohjelman esittelyteksti) Elävä arkisto. YLE. Viitattu 10.7.2010.