Eksentrinen jupiter on suuri kaasupitoinen planeetta, joka kiertää keskustähteään soikealla radalla.HD 80606b:n radan soikeus on harvinaisen suuri 0,93.
Eksentrinen jupiter on tähteä soikealla radalla kiertävä suuri jättiläisplaneetta. Eksentrisen jupiterin massa on monesti Jupiterin massan luokkaa tai massiivisempi. Kaasupitoiset eksentriset jupiterit kiertävät yli 0,2 AU:n päässä keskustähdestään. Alle 0,1 AU päässä keskustähdestään olevien eksoplaneettojen rata on lähes aina melkein ympyrä[1] tähden aiheuttamien vuorovesivoimien takia. Eräällä hyvin soikealla radalla kiertävällä planeetalla, HD 80606b:llä, tapahtuu planeetan ollessa lähellä tähteään vain 6 tuntia kestävä lämpötilan syöksynomainen nousu 527:stä 1227 asteeseen planeetan kiertäessä keskustähteään 111 päivän jaksossa[2][3].
Syntyteorioita
Edward Thommesin tutkimusten mukaan suurimassaisesta, pienisitkoisesta esiplanetaarisesta kiekosta syntyy suuria jättiläisplaneettoja soikeille, epävakaille radoille[4].
On oletettu, että hyvin massiiviset jupiterit alkoivat häiritä toistensa ratoja sen jälkeen kun niiden muodostamaa järjestelmää vakauttanut esiplanetaarinen kaasu oli hävinnyt. Tämä johti kaoottisten ratojen vallitessa pudotuspeliin jossa planeetat törmäilivät toisiinsa ja osa saattoi sinkoutua planeettakunnasta pois.[5].
Planeettojen ratojen epävakauteen vaikuttaa niiden välinen etäisyys. Pitkällä tähtäimellä rata on epävakaa, jos Δ = 2,4*pow(q1,1/3) + pow(q2,1/3), jossa q1 ja q2 ovat planeettojen perihelietäisyydet.[5].
Eräiden teorioiden mukaan varsinkin hyvin soikeille radoile syntyneiden "jupitereiden" syntyhistoria eroaa tavallisen jättiläisplaneetan historiasta. Niinpä on oletettu eksentrisen jupiterin radan soikeuden syntyneen joissain tapauksissa kaksoistähdessä seuralaistähden vetovoiman takia. Myös voidaan ajatella planeettakunnan syntyvaiheessa läheltä ohi kulkevan tähden häirinneen planeettojen ratoja soikeiksi, tai jopa rikkoneen kaksoistähden joka synnytti "jupiterien" soikeat radat.
Jotkut selittävät massiivisten eksentristen jupitereiden syntyvän jo tähden ja planeetat synnyttäneessä tähtienvälisessä pilvessä kutistumalla silloin, kun niiden keskustähti on vasta syntymässä[6].
↑Leena Tähtinen, Chris Flynn, Esko Valtaoja: Universumi tietokoneessa. Ursan julkaisuja 118, Ursa ry Helsinki 2009, Gummerus kirjapaino OY Jyväskylä 2009, ISBN 978-952-5329-81-0, s. 120.
