Elias Tuoriniemi (12. joulukuuta 1772 Pyhäjärvi – 30. kesäkuuta 1840 Pyhäjärvi) oli 1800-luvun alun suomalainen kansanrunoilija.
Tuoriniemen vanhemmat olivat talollinen Lauri Tuoriniemi ja Liisa Kaurala. Hän eli Pyhäjärvellä, joka tuolloin kuului Pyhäjoen pitäjään, toimien isäntänä Pyhäjärven kylän Tuoriniemen talossa vuosina 1803–1833. Hänellä oli myös sepän ja suutarin taidot. Tuoriniemeltä on säilynyt jälkipolville neljä kalevalamittaista runoa. Pisin niistä on juoppouden pahetta vastustava juttu juomareista, toinen on pilkkaruno suuresta tupakanpuutteesta ja kolmas lyhyt Runo kirpusta. Neljäs runo Yksi kaunis laulu kuvaa Pyhäjärven kirkonkylän nuorison elämää 1780-luvun lopulla. Juomarirunon merkitsi muistiin 1822 J. F. Liljebladh ja se julkaistiin Turun Viikko-Sanomat-lehdessä vuonna 1826, sekä arkkiveisuna, ensimmäisen kerran 1828. Tupakkarunon ja kirppurunon taas julkaisi Zacharias Topelius vanhempi teoksessaan Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös nykyisempiä lauluja, 1826–1829.
Tuoriniemen puoliso oli vuodesta 1797 lähtien Anna Juhontytär Leskelä (1778–1841).
Elias Tuoriniemen runoja
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
