Emil Helkiö

Johan Eemil (J. E.) Helkiö (vuoteen 1896 Hellman, 1. lokakuuta 1870 Rauman maalaiskunta – 16. elokuuta 1941 Huittinen) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomalaisen puolueen kansanedustajana vuosina 1907–1908 Suomen ensimmäisessä eduskunnassa. Hän erosi tehtävästään kesken kauden kuulonsa häiritsevän heikkenemisen vuoksi.

Helkiö toimi Rauman kunnalliskodin johtajana yhdessä vaimonsa kanssa 1897–1900 ja maanviljelijänä 1900–1909. Lyhyen kansanedustajauransa jälkeen hän siirtyi työnjohtajaksi Keimolan sahalle Espooseen. Vuonna 1915 Helkiö muutti Tyrnävälle, missä hän toimi Lutherilaisen evankeliyhdistyksen saarnaajana. Tämän jälkeen hän palasi maanviljelijäksi, ensin Lempäälään 1917–1918 ja sitten Piikkiöön 1918–1923. Helkiö muutti vuonna 1923 Huittisten Lauttakylään, missä hän työskenteli Suomen luterilaisen evankeliyhdistyksen rukoushuoneen toiminnanjohtajana ja matkasaarnaajana kuolemaansa asti.

Helkiö julkaisi asiatekstejä valtiollisen- ja kunnalliselämän, maanviljelyn sekä raittiusaatteen alueilta sekä kirjoitti runoja ja kaunokirjallisia kirjoituksia, joita on julkaistu Rauman seudun lehdissä. Myöhemmin Helkiö kirjoitti ja julkaisi etupäässä uskonnollisaiheisia kirjoituksia Evankeliumiyhdistyksen lehdissä.

Helkiö oli naimisissa Olga Lundgrenin (s. 13.6.1872 Karjala Tl:ssä, k. 7.5.1937) kanssa ja sai tämän kanssa yhdeksän lasta vuosina 1897–1914.^[1]

• Emil Helkiö Suomen kansanedustajat. Eduskunta.