Ernst Fredrik Brander (22. tammikuuta 1788 Pori – 26. elokuuta 1860 Turku) oli suomalainen senaattori ja Vaasan hovioikeuden presidentti.
Branderin vanhemmat olivat Vehmaan kirkkoherra Fredrik Reinhold Brander (1730–1800) ja hänen kolmas puolisonsa Barbro Helena von Willebrand. Hän pääsi ylioppilaaksi 1803 ja suoritti Turun akatemiassa tuomarintutkinnon 1807.
Brander oli Suomen sodan aikana Hämeen läänin jalkaväkirykmentin vt. sotatuomarina. Hän oli sitten hallituskonseljin (senaatin) oikeusosastolla ylimääräisenä kopistina 1810–1811, vakinaisena kopistina 1811–1812, kanslistina 1812–1816 ja protokollasihteerinä 1816–1819. Brander oli Turun hovioikeudessa asessorina 1819–1826 ja hovioikeudenneuvoksena 1826–1836. Brander oli Suomen senaatin oikeusosastolla senaattorina 1836–1841 ja Vaasan hovioikeuden presidenttinä 1841–1856.
Brander oli naimisissa 1814–1815 Sofia Katarina von Willebrandin (k. 1815) kanssa ja 1817–1857 Fredrika Albertina von Willebrandin (k. 1857) kanssa.[1] Metsänhoitaja Ernst Albert Gustaf Brander (1827-1891) oli Branderin poika toisesta avioliitosta.[2] Valokuvaaja Signe Brander oli Ernst Fredrik Branderin pojantytär.[3]
Lähteet
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Ernst Fredrik Brander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 13.7.2015.
- ↑ ”Brander, Ernst Albert Gustaf”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 66. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
- ↑ Veli-Matti Autio: Brander (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 30.4.2014). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
