Ernst Happel pelasi 14 vuotta (1943–54 ja 1956–59) SK Rapid Wienin joukkueessa voittaen 6 Itävallan Bundesliigan mestaruutta, neljä hopeaa ja kaksi pronssia, sekä yhden Itävallan Cupin. Joissain lähteissä Happelin mestaruuksien määräksi sanotaan 7, mutta kauden 1944–45 mestaruus ei ole virallinen, koska kausi jäi kesken. Välillä hän kävi pelaamassa kaksi kautta (1954–56) Ligue 1:ssä Racing Club de Paris:n joukkueessa. Ernst Happel pelasi Itävallan jalkapallomaajoukkueessa 51 maaottelua ja voitti pronssia maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1954 Sveitsissä. Hän oli maajoukkueessa myös vuoden 1958 MM-kisoissa jolloin Itävalta pääsi 16 parhaan joukkoon.
Itävallan mestaruus (6): 1945–46, 1947–48, 1950–51, 1951–52, 1953–54, 1956–57
Itävallan Cup: 1945–46
Valmentajana
Ernst Happel aloitti valmentajan uransa vuonna 1962 EredivisienADO Den Haagin peräsimessä, jonka hän johdatti kahdesti sarjan kolmanneksi ja Hollannin Cupin voittoon vuonna 1968.[1] Sen jälkeen hän siirtyi Feyenoordin valmentajaksi. Happel johdatti Feyenoordin kahteen Hollannin mestaruuteen ja kolmesti toiseksi. Feyenoord voitti myös yhden Hollannin cupin Happelin alaisuudessa. Vuonna 1970 Happel valmensi Feyenoordin sekä Euroopan Cupin että Intercontinental Cupin voittoon. Feyenoordista hän siirtyi Espanjan Segunda DivisióniinReal Betisin peräsimeen kaudeksi ja nosti Real Betisin Primera Divisióniin. Espanjasta matka jatkui Belgian liigaanClub Bruggeen, jonka Happel johdatti kolmeen mestaruuteen ja kahteen cup-voittoon.
Maajoukkuepestin jälkeen Happel siirtyi valmentamaan KRC Harelbekea Belgian 2. divisioonaan. Sieltä hän siirtyi takaisin Belgian pääsarjaan nyt Standard Liègen päävalmentajaksi. Standard Liège sijoittui Happelin johdattamana sarjassa toiseksi ja kolmanneksi. Belgiasta Happel siirtyi BundesligaanHamburger SV:n peräsimeen. Hänen johdollaan Hamburger SV voitti kaksi Saksan mestaruutta ja yhden Saksan Cupin. Vuonna 1983 Ernst Happel johdatti Hamburger SV:n Euroopan Cupin mestaruuteen ja samalla hän teki historiaa. Ernst Happel ja Ottmar Hitzfeld ovat ainoat valmentajat, jotka ovat johdattaneet kaksi eri seuraa Euroopan Cupin tai Mestarien liigan voittoon. Vuonna 1987 hän palasi kotimaahansa FC Swarovski Tirolin valmentajaksi. Happel voitti joukkueen kanssa kaksi Itävallan mestaruutta ja yhden Itävallan Cupin.
Vuonna 1992 Ernst Happel palasi maajoukkuevalmentajaksi, kun hänestä tuli Itävallan maajoukkueen päävalmentaja.[1] Hän kuoli samana vuonna syöpään 66 vuoden ikäisenä. Wienissä sijaitseva Praterstadion nimettiin Happelin kunniaksi Ernst-Happel-Stadioniksi.
