Euroopan maantiede

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Eurooppa on fyysisen maantieteen näkökulmasta ryhmä Euraasian mantereen läntisiä niemimaita sekä niiden edustalla olevia saaria. Eurooppa ja Aasia kuuluvat samaan mannerlaattaan, joten maanosat erotetaan toisistaan ensisijaisesti kulttuurimaantieteellisistä syistä. Geologisesti Eurooppaa voidaan myös pitää omana maanosanaan, sillä se sisältää historiallisen Baltikan mantereen (nykyinen Pohjois-Eurooppa) ja siihen myöhemmin liittyneet jäänteet muista mantereista. Keski-Euroopasta erkanevat etelään Iberia, Italia ja Balkan. Pohjoisessa mantereeseen liittyy Fennoskandia. Eurooppa levenee itäänpäin mentäessä, kunnes kohtaa Aasian rajan Uralvuorilla.

Etelässä Euroopan erottaa Afrikasta Välimeri. Euroopan lounaispuolella sijaitsevan Makaronesian saarista Azorit luetaan Eurooppaan kuuluviksi; Madeira ja Kanariansaaret ovat maantieteellisesti osa Afrikkaa. Luoteessa raja kulkee Grönlannin ja Islannin välissä – Islanti lasketaan yleensä Eurooppaan, vaikka se sijaitseekin lähempänä Pohjois-Amerikkaan kuuluvaa Grönlantia kuin manner-Eurooppaa. Pohjoisessa Jäämeren saarista Huippuvuoret, Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa lukeutuvat Eurooppaan. Aasian vastainen itäraja kulkee Uralvuoriston vedenjakajaa pitkin. Kaakossa rajanveto ei ole yksiselitteinen, ja siitä on olemassa useita tulkintoja. Tavanomaisin niistä määrittää itärajan jatkumaan Uralvuorten jälkeen Uraljokea pitkin Kaspianmereen, josta se jatkuu Kaukasusvuorten vedenjakajaa pitkin Mustallemerelle. Uraljoen ohella rajana on pidetty myös Embajokea ja Kaukasuksen ohella Kurajokea. Mustaltamereltä raja kulkee Turkin kapeiden salmien, Bosporin ja Dardanellien, kautta Egeanmerelle ja sieltä edelleen Välimerelle.

Kulttuurimaantieteellisesti Eurooppaan voidaan lukea myös Aasiassa sijaitsevat Kypros ja Armenia. Toisaalta eräissä tulkinnoissa, etenkin Venäjällä, koko Kaukasia on jätetty Euroopan ulkopuolelle.

Euroopan pinnanmuodot vaihtelevat suuresti verraten pienillä alueilla. Etelä-Euroopassa on merkittäviä vuoristoja, kuten Pyreneet, Alpit, Karpaatit ja Kaukasus, samoin pohjoisessa Skandit ja Uralvuoret. Näiden välissä on laaja tasankoalue, johon kuuluu matalan Itämeren halkoma Pohjois-Euroopan alanko ja Itä-Euroopan tasanko.

Euroopan korkeimmat vuoret sijaitsevat Kaukasuksella, mikäli käytetään yleisintä määritelmää maanosan rajoista. Kaukasuksen korkein huippu Elbrus (5 642 m) sijaitsee vuoriston Euroopanpuoleisessa osassa. Länsi-Euroopan korkeimmat huiput ovat Alpeilla (Mont Blanc 4 808 m).

Eurooppaa halkovat joet ovat olleet muinaisista ajoista saakka tärkeitä liikenneväyliä. Koillis-Euroopassa kulki monia merkittäviä vesireittejä Euroopanpuoleisen Venäjän suuria jokia pitkin. Itämereltä saattoi purjehtia jokia pitkin Kaspianmerelle ja Mustallemerelle muutamia taipaleita lukuun ottamatta. Venäjän läpi ovat kulkeneet moniin kansoihin kuuluvat kauppiaat ehkä jo tuhansia vuosia. Viikingit nimittivät Venäjän vesireittejä ja niille vieviä merireittejä idäntieksi.

Myös itämerensuomalaisten arvellaan käyneen idäntiellä. Varsinkin muinaisten vepsäläisten tiedetään olleen tiiviissä kauppayhteyksissä turkkilaisiin kansoihin. Vuoksen kautta myös Suomen vesistöistä esimerkiksi Saimaan vesistö ja siihen yhteydessä olevat vesistöt kuuluivat samaan vesireitistöön, ollen sen luoteinen sivuhaara.

Vesireitit olivat ehdottomasti tärkein vähänkin pidempien matkojen kulkuväylä Suomessa aina moderniin aikaan ja rautateiden sekä maanteiden yleistymiseen asti. Tätä ennen maareitit, taipaleet, koettiin lähinnä esteiksi. Tästä tosin oli joitakin poikkeuksia, muun muassa esihistoriallisena pidetty Hämeen härkätie.

• Euroopan geologia