Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tämä artikkeli käsittelee ruotsalaista yhtyettä. Mytologista hahmoa käsittelee artikkeli Europe (mytologia).
Europe
Europe esiintymässä Ruotsissa Tukholmassa vuonna 2016.
Voitettuaan ruotsalaisen rockmusiikin kilpailun vuonna 1982 Europe sai levytyssopimuksenlevy-yhtiöHot Recordsin kanssa, ja julkaisi esikoisalbuminsaEurope vuonna 1983. Yhtye teki läpimurtonsa kolme vuotta myöhemmin julkaistuaan kolmannen studioalbuminsa The Final Countdown, joka sisälsi lukuisia hittikappaleita ja myi Yhdysvalloissakolminkertaista platinaa. The Final Countdownin jälkeen Europe julkaisi vielä kaksi studioalbumia ennen jättäytymistään tauolle vuonna 1992. Europe vietti pitkään hiljaiseloa, kunnes vuonna 1999 yhtye teki ensimmäisen julkisen esiintymisensä vuosiin. Vuonna 2003 yhtye teki virallisesti paluun uuden kiertueen ja vuonna 2004 julkaistun studioalbumin Start from the Dark merkeissä. Europen viimeisin studioalbumi on vuonna 2017 julkaistu Walk The Earth.
Yhtyeen nimi oli aluksi Force. Laulaja ja pianisti Joey Tempest, kitaristi John Norum, rumpali Tony Reno ja basisti Peter Olsson koontuivat Upplands Väsbyssä treenikämpällä. Joey Tempestin mukaan he soittivat aluksi cover-kappaleita, mutta päättivät alkaa kirjoittaa omia kappaleitaan.
Force lähetti lukuisia demoja eri levy-yhtiöille, mutta ei onnistunut saamaan levytyssopimusta. Levy-yhtiöiden mukaan yhtyeen jäsenten olisi tullut leikkauttaa hiuksensa lyhyiksi ja esittää kappaleitaan ruotsiksi. Vuonna 1981 basisti Peter Olsson erosi yhtyeestä. Hänet korvasi John Levén, mutta tämä liittyi pian Yngwie Malmsteenin Rising Force -yhtyeeseen, ja Forcen basistiksi liittyi sen sijaan Marcell Jacob, joka oli aiemmin toiminut juuri Rising Forcen basistina. Levénin ja Jacobin välinen paikanvaihdos kesti kuitenkin vain muutaman kuukauden ajan. Levénillä ja Malmsteenilla oli tiettävästi erimielisyyksiä, mikä sai hänet ja Jacobin vaihtamaan jälleen yhtyeitä keskenään.
Vuonna 1982 Joey Tempestin tyttöystävä ilmoitti Forcen mukaan ruotsalaiseen rockmusiikin kilpailuun. Force oli 4 000 yhtyeen keskuudesta paras kappaleillaan ”In the Future to Come” ja ”King Will Return”, ja voitettuaan kilpailun Force sai levytyssopimuksen levy-yhtiö Hot Recordsin kanssa. Kilpailun kokonaisvoiton ohella Joey Tempest valittiin parhaaksi laulajaksi ja John Norum parhaaksi kitaristiksi. Force vaihtoi nimensä Europeksi ja julkaisi esikoisalbuminsaEurope vuonna 1983. Albumi oli suosittu Ruotsissa nousemalla albumilistan kahdeksanneksi ja myös Japanissa, jossa albumin singlejulkaisu ”Seven Doors Hotel” oli singlelistan kymmenes.
Europen toinen studioalbumi Wings of Tomorrow julkaistiin vuoden 1984 helmikuussa. Albumin single ”Open Your Heart” herätti levy-yhtiö CBS Recordsin mielenkiinnon, ja CBS tarjosi vuonna 1985 Europelle kansainvälistä levytyssopimusta. Wings of Tomorrowia seuranneelle konserttikiertueelle Europen kosketinsoittajaksi liittyi Mic Michaeli, josta tuli alun perin konserteissa esiintyvän jäsenen sijasta yhtyeen täysivaltainen jäsen. Rumpali Tony Reno sen sijaan erotettiin yhtyeestä, koska hän ei ajoittain saapunut harjoittelemaan muun yhtyeen kanssa ja hänen motivaationsa yhtyeen edistämisen suhteen oli alhainen. Renon korvasi Ian Haugland.
Vuoden 1985 syyskuussa Europe aloitti kolmannen studioalbuminsa, The Final Countdownin, äänittämisen yhdessä tuottaja Kevin Elsonin kanssa. Alun perin yhtye oli lähestynyt Bruce Fairbairnia ja Dieter Dierksiä albumin tuottamisen suhteen. The Final Countdownia äänitettiin Sveitsissä, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa syyskuusta vuoden 1986 maaliskuuhun, ja albumi julkaistiin vuoden 1986 toukokuussa. Albumi oli kansainvälisesti valtava kaupallinen menestys ja sen ansiosta Europe teki kansainvälisen läpimurtonsa. The Final Countdown myi pelkästään Yhdysvalloissa yli kolme miljoonaa kappaletta eli kolminkertaista platinaa nousemalla BillboardinBillboard 200 -albumilistan kahdeksanneksi, ja myös Suomessa albumi myi platinaa. Albumilta julkaistiin viisi singleä: nimikkokappale ”The Final Countdown”, ”Love Chaser”, ”Rock the Night”, ”Carrie” ja ”Cherokee”, joista tuli Europen uran suurimpia hittejä. Kappaleen ”The Final Countdown” kuuluisa alkumelodia perustui Joey Tempestin 1980-luvun alun perin kosketinsoittimilla säveltämään kappaleeseen ja siitä tuli Europen ensimmäinen maailmanlaajuisesti menestynyt single. Se oli singlelistojen kärki peräti 25 maassa, kuten Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa. Balladi ”Carrie” oli Yhdysvalloissa jopa ”The Final Countdownia” suurempi menestys nousemalla Billboardin Billboard Hot 100 -singlelistan kolmanneksi, ja myös ”Rock the Night” oli Yhdysvalloissa Top 30-hitti.
Kitaristi John Norum oli tyytymätön The Final Countdownin kosketinsoitinvoittoiseen musiikkiin ja Europen kaupallistuneempaan imagoon, mikä johti hänen eroonsa yhtyeestä. Norumin korvasi kitaristi Kee Marcello.
Europen neljännen studioalbumin Out of This World tuottajaksi valittiin Ron Nevison, joka oli vastikään tuottanut menestyksekkäästi muun muassa Ozzy Osbournea ja Kissiä. Out of This Worldia äänitettiin Lontoossa vuoden 1988 maaliskuusta kesäkuuhun ja se julkaistiin elokuun alussa. Albumi nousi Billboardin listan 19. sijalle ja myi platinaa Yhdysvalloissa, mutta kansainvälisesti se ei menestynyt The Final Countdownin tavoin. Kanadassa ja Sveitsissä albumi myi kultaa, ja Sveitsissä siitä tuli jopa The Final Countdownia suositumpi julkaisu. Out of This Worldilta julkaistiin vuosina 1988 ja 1989 yhteensä kuusi singleä: ”Superstitious”, ”Open Your Heart” ja ”Let the Good Times Rock” olivat kansainvälisiä hittejä, mutta vain valikoiduissa Euroopan maissa julkaistut ”More Than Meets the Eye” ja ”Sign of the Times” sekä ainoastaan Brasilian-markkinoille tuotettu kuudes single ”Tomorrow” eivät saavuttaneet listamenestystä. Kappaleista ”Superstitious”, ”Open Your Heart” ja ”Let the Good Times Rock” kuvattiin myös musiikkivideot, ja erityisesti Out of This Worldin merkittävimmäksi kappaleeksi kehittyneen ”Superstitiousin” musiikkivideoa esitti Music Television runsaasti.
Ennen Out of This Worldin julkaisua Europe oli kiertänyt Yhdysvaltoja Def Leppardin kanssa, mutta kiertue päättyi odotettua aiemmin, sillä Out of This Worldia promotoineen Euroopan-kiertueen katsottiin olevan yhtyeelle tärkeämpi askel kuin Yhdysvalloissa esiintyminen toisen yhtyeen kanssa. Virallisesti Out of This Worldin maailmankiertue käynnistyi IntianMumbaista vuoden 1988 marraskuussa, kun yhtye konsertoi yli 60 000 hengen yleisölle. Kiertue oli menestyksekäs myös Euroopassa ja Japanissa, mutta esimerkiksi Australiaan suunnitellut konsertit päädyttiin peruuttamaan eikä yhtye alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kiertänyt myöskään Yhdysvaltoja vuonna 1989. Lopulta yhtye esiintyi vuonna 1989 ainoastaan Britannian Milton Keynesissä.
Out of This Worldin julkaisun ja albumia seuranneen kiertueen päätyttyä Europe matkasi Los Angelesiin aloittaakseen jälleen uuden kappalemateriaalin kirjoittamisen. Yhtye kirjoitti mittavan määrän kappalemateriaalia ja toivoi tulevan albuminsa tuottajaksi Bob Rockia, joka ei kuitenkaan ehtinyt työskentelemään Europen kanssa, koska hän oli jo mukana Metallican albuminteossa. Hänen sijastaan tuottajaksi tuli lopulta Beau Hill, jonka johdolla Europe äänitti viidennen studioalbuminsa Prisoners in ParadisenBurbankissa. Albumi julkaistiin syyskuun 1991 lopulla, mutta se sai tiedotusvälineiden ja yleisön keskuudessa varsin huomaamattoman vastaanoton, koska grunge oli tullut nopeasti mukaan musiikkialalle ja verottanut Europen kaltaisten yhtyeiden osaa. Albumin myynti oli vaisua ja se saavutti suurimman menestyksensä jälleen Sveitsissä ja Euroopan maissa. Vaatimattomasta menestyksestä huolimatta singlet ”I’ll Cry for You” ja ”Halfway to Heaven” olivat pienimuotoisia hittejä Britanniassa, ja albumin nimikkokappale ”Prisoners in Paradise” ylsi Ruotsin singlelistan yhdeksänneksi.
Vuonna 1992 Europe vetäytyi tauolle kierrettyään ja levytettyään yhdessä kymmenen vuoden ajan. Joey Tempest ja Kee Marcello panostivat kumpikin omiin uriinsa sooloartisteina, kun taas yhtyeen muut jäsenet vierailivat muiden artistien ja yhtyeiden levytyksillä. Levy-yhtiö Epic Records purki tauon venyessä Europen levytyssopimuksen, ja yhtyeen ura katsottiin päättyneeksi.
Paluu esiintymislavoille
Joey Tempest, Mic Michaeli, Ian Haugland ja John Norum alkoivat keskustella mahdollisesta Europen paluusta vuonna 1998. Yhtye teki ensimmäisen julkisen esiintymisensä uudenvuodenaattona 1999 Tukholmassa järjestetyssä juhlassa ja esitti kappaleet ”Rock the Night” ja ”The Final Countdown”. Tämä oli myös ainoa kerta, jolloin sekä John Norum että Kee Marcello esiintyivät yhtä aikaa samalla esiintymislavalla.
Paluu näytti jäävän vain Tukholman konsertin mittaiseksi lukuisista huhuista huolimatta, kunnes Europen The Final Countdown -albumin levyttäneen kokoonpanon paluu vahvistettiin vuoden 2003 lokakuussa. Yhtye ilmoitti järjestävänsä uuden maailmankiertueen ja julkaisevansa myös uuden studioalbuminsa. Kitaristi John Norum halusi jälleen palata yhtyeeseen, ja Joey Tempestin mukaan muu yhtye oli myös toivonut Norumin paluuta. Paluukiertueesta keskusteltiin myös Kee Marcellon kanssa, mutta hän halusi lopulta panostaa omaan soolouraansa.
Vaikka Europen paluu vahvistettiin vasta vuoden 2003 lokakuussa, oli yhtye aloittanut jo kappalemateriaalin työstämisen yhdessä vuonna 2003. Vuonna 2004 yhtye palasi yhteistyöhön The Final Countdownin tuotannosta vastanneen Kevin Elsonin kanssa ja äänitti Tukholmassa kuudennen studioalbuminsa Start from the Dark, joka julkaistiin vuoden 2004 syyskuussa. Ennen albumin julkaisua yhtye oli kiertänyt ympäri Eurooppaa festivaalikiertueella.
Vuonna 2006 Europe julkaisi seitsemännen studioalbuminsa Secret Society, ja tammikuussa 2008 yhtye taltioi Tukholmassa järjestetyn konserttinsa ja julkaisi sen livealbumina ja DVD:näAlmost Unplugged syyskuussa.
Vuonna 2009 julkaistu Last Look at Eden oli Europen kahdeksas studioalbumi, ja lokakuussa 2011 yhtye alkoi tuottaja Kevin Shirleyn kanssa äänittää yhdeksättä studioalbumiaan Bag of Bones, joka julkaistiin vuonna 2012.
