Feeniksin kilta

Feeniksin kilta (engl. Order of the Phoenix) on kuvitteellinen salajärjestö J. K. Rowlingin kirjoittamissa Harry Potter -kirjoissa. Albus Dumbledore perusti järjestön vastustaakseen lordi Voldemortia ja tämän kuolonsyöjiä.

Feeniksin kilta on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Albus Dumbledoren perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi Voldemortia ja kuolonsyöjiä. Feeniksin killan päämaja sijaitsee Lontoossa Kalmanhanaukio 12:ssa, missä oli myös Sirius Mustan lapsuuden koti. Dumbledoren ohella killan alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa Harry Potterin vanhemmat James ja Lily Potter, Remus Lupin, Sirius Musta ja Alastor Vauhkomieli. Kilta hajosi, kun Voldemort katosi tapettuaan James ja Lily Potterin yrittäessään tappaa heidän poikansa Harryn. Voldemortin uskottiin kuolleen, eikä häntä vastustavaa järjestöä katsottu enää tarpeelliseksi.

Voldemortin palatessa kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari Dumbledore perustaa Feeniksin killan uudelleen. Suurin osa killan jäsenistä osallistui Tylypahkan taisteluun seitsemännessä kirjassa.

Vaihtoehtoisessa aikajanassa kaikki Feeniksin killan jäsenet Kalkarosta lukuun ottamatta olivat kuolleet Voldemortin hallitsemassa maailmassa.

Edgar Bones oli yksi alkuperäisen Feeniksin killan jäsenistä. Edgar oli Amelia Bonesin veli. Kuolonsyöjät tappoivat Edgarin ja tämän vanhemmat ja lapset ensimmäisessä velhosodassa vuoden 1981 tienoilla. Vauhkomieli myöhemmin näytti Harrylle valokuvan, jossa Edgar esiintyy.

Armas Dearborn oli yksi alkuperäisen Feeniksin killan jäsenistä. Vauhkomielen mukaan Dearborn katosi puoli vuotta sen jälkeen, kun Feeniksin killan jäsenistä oli otettu yhteiskuva eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Suurella todennäköisyydellä kuolonsyöjät murhasivat hänet vuosien 1981-82 tienoilla.

Dedalus Diggle on yksi Feeniksin killan alkuperäisistä jäsenistä. Tylypahkan opettaja professori McGarmiva epäili häntä tähdenlentojen loihtimisesta Kentissä lordi Voldemortin kukistuttua sinä yönä, kun Harry Potterin vanhemmat kuolivat. Harry tapaa Digglen Viistokujalla Vuotavassa noidankattilassa, kun Harry on ostamassa Tylypahkaa varten koulutarvikkeitaan, ja Diggle ilahtuu, kun Harry sanoo nähneensä hänet ennenkin (Petunia-täti sai sätkyn, kun Diggle kumarsi Harrylle ruokakaupassa). Viimeisessä kirjassa Dedalus Diggle ottaa Hestia Jonesin kanssa Dursleyn perheen huostaansa ja he pakenevat, jottei Voldemort saisi heitä. Kuolonsyöjät polttivat Digglen talon vallattuaan taikaministeriön, mutta Diggle ei ollut paikalla.

Elfias "Koiranhenki" Doze (engl. Elphias Doge) on yksi Feeniksin killan alkuperäisistä jäsenistä ja taikaministeriön juristi. Hän on Albus Dumbledoren pitkäaikainen ystävä jo heidän Tylypahkan-opiskeluajoiltaan. Doze on siis suunnilleen yhtä vanha kuin Dumbledore. Doze oli saattamassa Harryä Likusteritieltä Kalmanhaukio 12:sta viidennessä kirjassa. Tavallisesti Doze on mainittu vain ohimennen, mutta kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Harry tapaa hänet Billin ja Fleurin häissä, ja he keskustelevat Dumbledoresta, joka oli Elfiaksen hyvä ystävä. Elfias oli kirjoittanut Päivän profeettaan muistopuheen Dumbledoresta tämän kuoleman jälkeen ja puolustanut Dumbledorea kaikilta Rita Luodikon kirjoittamilta huhupuheilta. Juuri Rita oli keksinyt Dozelle haukkumanimen Koiranhenki. Doze ehti kaikkoontua häistä vain hetkeä ennen kuolonsyöjien hyökkäystä. Ei ole tiedossa, osallistuiko Doze Tylypahkan taisteluun.

Benjy Fenwick oli yksi alkuperäisen Feeniksin killan jäsenistä. Kuolonsyöjät tappoivat hänet vuoden 1981 tienoilla. Vauhkomielen mukaan yksi kuolonsyöjistä räjäytti hänet kappaleiksi kirouksellaan ja tuhosi hänen ruumiinsa. Hänen jäännöksiään löydettiin vain muutama pala.

Arabella Doreen Figg^[1] on hieman höperö vanha nainen, joka asuu neljän kissansa kanssa kaalinhajuisessa kodissaan Likusteritiellä. Harry on joutunut viettämään aikaa hänen luonaan, kun Dursleyt ovat halunneet hänet pois jaloista. Kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta rouva Figg paljastaa olevansa surkki, jonka tehtävänä on ollut pitää Harryä silmällä. Figg kertoi Harrylle Dumbledoren kieltäneen häntä kertomasta totuutta tälle, koska tämä oli liian nuori ja koska Dursleyt eivät muuten olisi jättäneet Harryä tämän luokse. Figg oli todistajana Harry Potterin oikeudenkäynnissä, ja vaikka hän ei osannut kunnolla kuvailla ankeuttajia, hän sai Toffeeta lukuun ottamatta vakuutettua muut siitä, että Harry puhui totta ja Harry vapautettiin syytteistä. Myöhemmin Figg oli läsnä Dumbledoren hautajaisissa. Figgin kohtalo jäi epäselväksi Voldemortin kukistuttua, mutta oletettavaa on, että koska hän oli surkki, niin hän ei osallistunut Tylypahkan taisteluun ja selvisi hengissä toisesta velhosodasta.

Mundungus ”Dung” Fletcher^[2] on varas, mutta myös hyväsydäminen velho. Hän on myös yksi alkuperäisistä Feeniksin killan jäsenistä. Fletcher sai vuonna 1975 elinikäisen porttikiellon Sianpäähän loukattuaan Aberforthia. Albus Dumbledore tiesi Fletcherin epäluotettavuudesta mutta piti tämän tarkoituksella mukana Feeniksin killassa: herkästi puolta vaihtavan roiston avulla oli äärimmäisen yksinkertaista syöttää vääriä tietoja vastapuolelle siten, ettei kukaan aavistanut mitään. Fletcher määrättiin vartioimaan Harry Potteria kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta, mutta kun hän sai kuulla eräästä halvasta noidankattilasta joka on ilmeisesti lumottu, hän lähti pois Likusteritieltä Surreysta. Tämä osoittautui suureksi virheeksi, sillä heti sen jälkeen ankeuttajat hyökkäsivät Harryn ja Dudleyn kimppuun Magnoliakaaren ja Visteriaväylän välisellä kujalla.^[3] Fletcher toimitti myös Fred ja George Weasleylle tarvikkeita pilapuotia varten. Hän oli myöhemmin valeasussa läsnä Sianpäässä Harry Potterin perustaessa Albuksen kaartin ja kertoi tiedon eteenpäin killan jäsenille. Myöhemmin selvisi, että hänet oli määrätty pitämään Harryä silmällä.

Kuudennessa kirjassa paljastui, että Fletcher oli varastanut Sirius Mustan tavaroita tämän kuoleman jälkeen ja yrittäessään myydä niitä Tylyahossa Harry huomasi tämän ja käytti fyysistä voimaa häntä vastaan, kunnes tämä kaikkoontui ja pääsi piiloon Harryltä. Myöhemmin Päivän Profeetta kertoi, että Fletcher oli pidätetty ja lähetetty Azkabaniin. Hän kuitenkin pakeni vuonna 1997 suuren joukkopaon yhteydessä.

Fletcher osoittautui tärkeäksi hahmoksi teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Hän oli ehdottanut kuuden kiltalaisen naamioitumista Harryksi tämän siirtämisen aikana ja ehdotus hyväksyttiin. Niinpä hän osallistui Seitsemän Potterin taisteluun, mutta Voldemortin langettaessa tappokirouksen häntä kohti, Mundungus pakeni, jolloin loitsu osuikin Vauhkomieleen tappaen hänet. Myöhemmin Harry, Hermione ja Ron saivat tietää Fletcheriltä, mihin on kadonnut siihen asti merkittävin hirnyrkki eli Luihuisen medaljonki: hän oli vienyt sen Kalmanhanaukio 12:sta ja yrittänyt myydä Viistokujalla, jolloin Dolores Pimento oli takavarikoinut sen. Myöhemmin selvisi, että Fletcher oli myynyt Aberforthille Siriuksen taikapeilin, mistä tämä tarkkaili Harryä. Ei ole tiedossa, osallistuiko Fletcher Tylypahkan taisteluun.

Hestia Jones on Feeniksin killan jäsen. Jonesilla on musta tukka ja punaiset posket. Jones kohtasi Harryn ensimmäisen kerran, kun hän tuli hakemaan Harrya Dursleyilta Kalmanhanaukio 12:sta ja hän ihmetteli perunankuorimaveistä Dursleyiden keittiössä sanoen sen olevan hauska. Myöhemmin Jones yhdessä Dedalus Digglen kanssa evakuoivat Dursleyt turvaan, jotteivat kuolonsyöjät saisi heitä. Hestia piti pahana sitä etteivät Dursleyt välittäneet Harrysta ja etteivät tienneet minne Harry viedään.

Alice Longbottom on Neville Longbottomin äiti, joka työskenteli miehensä Frank Longbottomin kanssa aurorina Taikaministeriössä. Hän joutui kuitenkin loppuelämäkseen sairaalaan Bellatrix Lestrangen, Rodolphus Lestrangen, Rabastan Lestrangen ja Bartemius Kyyry nuoremman häneen ja hänen mieheensä loihtiman kidutuskirouksen vuoksi. Toisin kuin miehensä hän on sen verran järjissään, että ojentaa Nevillelle joka tapaamisella yhden tai useita huolellisesti siistittyjä makeisten kääreitä – jotka poika tallettaa uskollisesti, vaikka isoäiti käskee heittää ne pois.

Frank Longbottom on Neville Longbottomin isä, joka oli menestyksekäs aurori. Hän on ollut pysyvästi vaimonsa kanssa Pyhän Mungon taikatautien ja vammojen sairaalassa sen jälkeen kun Bellatrix Lestrange, Rodolphus Lestrange, Rabastan Lestrange ja Bartemius Kyyry Jr. kiduttivat heidät lähes kuoliaaksi kidutuskirouksen avulla. Frank on niin pahoin vammautunut, ettei tunne edes poikaansa, joka käy uskollisesti katsomassa vanhempiaan.

Olympe Maxime on Beauxbatonsin rehtori ja puolijättiläinen. Maxime esiintyi ensimmäisen kerran neljännessä kirjassa, missä hän oli läsnä huispauksen maailmanmestaruuskisoissa muutaman oppilaansa kanssa. Myöhemmin Maxime osallistui valittuine oppilaineen Kolmivelhoturnajaisiin toimien tuomarina kilpailussa. Maxime antoi Harrylle kahdeksan pistettä kymmenestä ensimmäisessä koetuksessa ja täydet pisteet toisessa koetuksessa. Maxime teki välittömästi vaikutuksen Rubeus Hagridiin, joka silminnähden ihastui Maximeen ja näytti tälle etukäteen turnauksen ensimmäiseen koetukseen tarkoitetut lohikäärmeet. Maxime myöhemmin tanssi Hagridin kanssa joulutanssiaisissa. Hagrid tiesi Maximen olevan puolijättiläinen ja kysyi sitä häneltä, mistä Maxime loukkaantui ja väitti että hänellä on vain isot luut. Myöhemmin Hagrid ja Maxime korjasivat välinsä. Kun Harry oli tuonut Cedric Diggoryn ruumiin mukanaan kolmannen koetuksen jälkeen, Maxime näytti järkyttyneeltä. Maxime oli myöhemmin läsnä Diggoryn muistotilaisuudessa Tylypahkassa. Viidennessä kirjassa Maximesta oli tullut Feeniksin killan avustava jäsen ja hän ja Hagrid matkasivat yhdessä jättiläisten luo yrittäen saada heidät liittymään Dumbledoren puolelle ja oli pelastanut Hagridin Golgomathin puolella olleiden jättiläisten hyökkäykseltä. Maxime myöhemmin palasi yksin Beauxbatonsiin Hagridin viedessä veljensä Ruaahin Englantiin mukanaan. Maxime oli myöhemmin läsnä Dumbledoren hautajaisissa lohduttaen Hagridia ja osallistui Billin ja Fleur Delacourin häihin.

Marlene McKinnon oli yksi alkuperäisen Feeniksin killan jäsenistä. Voldemort ja Travers tappoivat hänet ja hänen koko perheensä Ensimmäisessä Velhosodassa heinäkuun 1981 tienoilla. Vauhkomieli myöhemmin näytti Harrylle valokuvan Marlenesta, joka oli otettu kaksi viikkoa ennen hänen kuolemaansa.

Dorcas Meadowes oli yksi alkuperäisen Feeniksin killan jäsenistä. Voldemort tappoi Dorcasin henkilökohtaisesti vuoden 1981 tienoilla. Vauhkomieli myöhemmin näytti Harrylle valokuvan, jossa Dorcas esiintyi.

Sirius Musta (engl. Sirius Black) alias Anturajalka (1959–1996)^[4] on J. K. Rowlingin kirjoittamissa Harry Potter -kirjoissa esiintyvä henkilöhahmo. Hän on Harry Potterin kummisetä. Kirjoissa Siriusta kuvataan komeaksi ja nokkelaksi, ehkä jopa hieman ylimieliseksi keppostelijaksi. Mustaa kutsutaan kirjoissa myös lempinimellä Anturajalka. Sirius on rekisteröitymätön animaagi; hän osaa muuttua suureksi mustaksi koiraksi. Sirius on yksi harvoista Harry Potter -kirjojen henkilöistä, joka ei pelkää lausua pimeyden lordi Voldemortin nimeä. Feeniksin kilta pitää Siriuksen taloa päämajanaan.

Nimi "Sirius" viittaa tähteen, joka tunnetaan myös kansan suussa Koirantähtenä, koska se kuuluu Suuren koiran tähtikuvioon.

Elokuvissa Siriusta näyttelee Gary Oldman. Feeniksin killassa esiintyi myös teini-ikäinen Sirius, jota esitti James Walters.

Siriuksen nuoruus oli erityisen onnetonta; hän vihasi suurinta osaa sukulaisistaan, erityisesti äitiään. Hän ei noudattanut perheensä puhdasveristä elitismiä ja paneutumista pimeän voimiin. Koulussa Siriuksen parhaat ystävät James Potter, Remus Lupin ja Peter Piskuilan kutsuivat itseään Kelmeiksi ja tuottivat opettajille kepposillaan runsaasti harmaita hiuksia. He myös kiusasivat Severus Kalkarosta, joka oli heidän kanssaan samalla vuosikurssilla mutta Luihuisessa. Sirius oli kerran huijannut Kalkaroksen Lupinin luokse tämän muututtua ihmissudeksi ja James oli joutunut pelastamaan Kalkaroksen hengen. Sirius myös kutsui Kalkarosta haukkumanimellä Ruikuli. Valmistuttuaan Tylypahkasta Sirius pysyi Jamesin hyvänä ystävänä ja oli jopa Jamesin bestman tämän mennessä naimisiin Lilyn kanssa. Kun parin poika Harry syntyi, Potterit kutsuivat Siriuksen Harryn kummisedäksi. Siriusta epäiltiin Pottereiden olinpaikan paljastajaksi ja lisäksi 12 jästin ja Peter Piskuilanin murhaajaksi. Sirius vangittiin Azkabanin velhovankilaan. Toisin kuin muut Azkabanin vangit, jotka yleensä tulivat vankeudessa hulluiksi, Sirius pysyi selväjärkisenä, koska tiesi olevansa syytön. Sirius pystyi muuttumaan animaagimuotoonsa koiraksi tietäen, etteivät ankeuttajat voi vaistota hänen tunteitaan eläinmuodossa. Kaksitoista vuotta myöhemmin Sirius näki lehdessä kuvan Weasleyn perheestä, jossa Ronin olkapäällä istui rotta. Sirius tunnisti rotan välittömästi Peteriksi tämän animaagimuodossa. Tieto puhdisti hänen mielensä. Laihduttuaan useita kiloja vankilassa hän pystyi karkaamaan koiran hahmossa sellin kaltereiden välistä.

Teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta Sirius lahjoittaa sukunsa ikiaikaisen kodin Kalmanhanaukio 12:n Feeniksin kilta -organisaation päämajaksi, jolloin myös hän voi osallistua sen toimintaan. Sirius toimii ikään kuin Harryn veljenä koko kirjan ajan, mutta Rowlingin mukaan "Harry kaipaa isähahmoa".^[5] Hänen ja Harryn välille muodostuu myös suuri luottamusside. Taikaministeriössä käydyssä Salaperäisyyksien osaston taistelussa Bellatrix Lestrangen ja Siriuksen välisen kaksintaistelun aikana Bellatrix iskee Siriusta kirouksella, joka lennättää tämän mystisen mustan holvikaaren verhon lävitse kuolemaan (elokuvaversiossa Bellatrix käytti tappokirousta ja holvikaaressa ei ole verhoa).^[6]

Kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Sirius tunnustetaan syyttömäksi – mutta valitettavasti liian myöhään. Harry perii Siriuksen omaisuuden, mukaan lukien talon Kalmanhanaukiolla, kotitonttu Oljon ja Hiinokan. Kirjassa myös kerrotaan että Sirius Musta on Narcissa Malfoyn serkku. Seitsemännessä kirjassa Harry kutsui Siriuksen hengen luokseen Elpymyskiven avulla lohduttamaan Harrya tämän matkalla tulevaan kuolemaan. Siriuksen henki kertoi Harrylle kuoleman olevan kivuton ja käyvän nopeammin kuin nukahtaminen. Harry myöhemmin nimesi ensimmäisen poikansa James Siriukseksi kunnioittaakseen Siriuksen muistoa.

Tabita Niittu oli yksi alkuperäisistä Feeniksin killan jäsenistä. Voldemort tappoi hänet Ensimmäisen Velhosodan aikana vuoden 1981 tienoilla. Vauhkomieli myöhemmin näytti Harrylle kuvan, jossa Niittu esiintyy.

Sturgis Podmore on Feeniksin killan jäsen. Strugis joutuu Azkabaniin teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta, koska Lucius Malfoy yllättää hänet näkymättömyysviitan alta ministeriössä ja loitsii häneen komennuskirouksen. Kirouksen vuoksi Podmore yrittää murtautua Taikaministeriön Salaperäisyyksien osastoon. Hänet tuomitaan tästä hyvästä kuudeksi kuukaudeksi Azkabaniin.

Fabian Prewett ja Gideon Prewett olivat veljekset ja alkuperäisen Feeniksin killan jäsenet. He olivat myös Molly Weasleyn veljiä. Kuolonsyöjät tappoivat heidät Ensimmäisessä Velhosodassa vuoden 1981 tienoilla. Vauhkomielen mukaan viisi kuolonsyöjää joista yksi oli Antonin Dolohov tappoivat heidät mutta Fabian ja Gideon taistelivat sankarillisesti heitä vastaan. Molly myöhemmin antoi Fabianin kultakellon Harrylle tämän 17 syntymäpäivänään.

Edward Ted Tonks on Nymphadora Tonksin isä. Ted oli jästisyntyinen ja hänen vaimonsa oli Andromeda Musta. Ted liittyi Feeniksin kiltaan yhdessä tyttärensä kanssa Voldemortin noustua uudelleen valtaan. Seitsemän Potterin taistelussa Ted tarjosi kotiaan turvataloksi muille. Harryn ja Hagridin saavuttua Ted paransi Harryn vammat. Kun kuolonsyöjät valtasivat taikaministeriön ja alkoivat vainota jästisyntyisiä Ted joutui pakenemaan, mutta Harmaaselän johtama ryhmä sai hänet kiinni ja Ted sai taistelussa surmansa. Lupin ja Nymfadora myöhemmin nimesivät poikansa Tediksi kunnioittaakseen hänen muistoaan. Tedin kuolemasta ilmoitettiin myöhemmin Pottervahdissa.

Nymfadora Tonks (engl. Nymphadora Tonks) (1973 — 2. toukokuuta 1998)^[7] työskenteli taikaministeriössä aurorina. Nymfadora oli myös metamorfimaagi^[8] – hän pystyi siis muuttamaan ulkomuotoaan halutessaan. Tonks oli Sirius Mustan lempiserkun Andromedan tytär.^[9]

Nymfadora oli mukana taistelussa kuolonsyöjiä vastaan, kun kuolonsyöjät ja lordi Voldemort huijaavat Harryn ansaan. Sirius Musta saa surmansa samassa taistelussa. Tonks inhosi etunimeään ja pyysi usein että häntä kutsuttaisiin vain sukunimellä.^[10] Kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Siriuksen kuoleman jälkeen Harry epäilee Tonksin olleen rakastunut Siriukseen,^[11] sillä Tonks ei enää muuttanut ulkonäköään, oli masentunut ja hänen suojeliuksensa oli muuttunut ihmissudeksi.^[12] Lopulta käy ilmi että Tonks oli rakastunut Remus Lupiniin.^[13]

Kotikolossa jouluaterian ääressä Harry epäilee, että rouva Weasley olisi mieluummin ottanut Fleur Delacourin sijasta Tonksin miniäkseen. Kyseessä oli kuitenkin Harryn väärinkäsitys. Tosiasiassa Molly yritti kannustaa Tonksia ja Lupinia yhteen. Teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi paljastuu, kuinka ihastunut Tonks Lupiniin lopulta oli.

Kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Nymfadora Tonks menee naimisiin Remus Lupinin kanssa. Heille syntyy poika, jonka he nimeävät Tonksin edesmenneen isän, Tedin, mukaan Teddy Remus Lupiniksi. Harrysta tulee Teddyn kummisetä. Kirjan lopussa käytävässä Tylypahkan taistelussa Nymfadora ja hänen aviomiehensä Lupin kuolevat kuolonsyöjien tekemään tappokiroukseen. Bellatrix tappoi Nymfadoran ja Dolohov Lupinin.

Elokuvissa Tonksia näyttelee Natalia Tena.

Emmeline Vance oli yksi Feeniksin killan alkuperäisistä jäsenistä. Kun kilta perustettiin uudelleen, Vance oli mukana kuljettamassa Harry Potteria Dursleyiltä Kalmanhanaukio 12:sta. Myöhemmin kuolonsyöjät murhasivat Vancen lähellä jästien pääministerin asuntoa heinäkuussa 1996 ja hänen kuolemastaan kerrottiin jästilehdissä. Myöhemmin paljastui että Kalkaros oli kertonut hänestä Voldemortille. Harry myöhemmin mainitsi Vancen keskustellessaan Dumbledoren kanssa.

• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. (Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2004.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. (Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2006.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. (Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Tammi, 2008.