Feidias
Φειδίας
Feidias. Roomalainen kopio kreikkalaisesta alkuperäisveistoksesta 200-luvulta eaa.
Henkilötiedot
Syntynyt	n. 480 eaa. Ateena
Kuollut	n. 432 eaa.
Taiteilija
Aktiivisena	n. 460–432 eaa.
Ala	kuvanveistäjä
Taidesuuntaus	klassinen kuvanveisto
Kuuluisimpia töitä	Parthenonin marmoriveistokset, Zeuksen kuvapatsas Olympiassa
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Feidias (m.kreik. Φειδίας, lat. Phidias; n. 480–432 eaa.) oli antiikin kreikkalainen kuvanveistäjä, joka oli klassisen kauden kuuluisin kuvanveistäjä ja arvostetuin mestari. Hän oli kotoisin Ateenasta ja toimi noin vuosina 460–430 eaa.^[1][2]

Feidias tunnetaan erityisesti jumalia esittäneistä kuvapatsaista. Hän teki päätyönsä Ateenassa, missä hänet tunnetaan erityisesti Parthenonin veistoskoristeluista. Olympiaan hän teki Zeuksen kuvapatsaan, joka oli antiikin aikana kaikkein maineikkain veistos ja luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä.^[1][2] Parthenonin koristeluiden osia lukuun ottamatta Feidiaan veistokset ovat säilyneet vain jäljennöksinä.^[3][4]

Feidias oli Kharmideen poika ja saattoi olla taiteilijasukua. Hänen veljensä tai veljenpoikansa Panainos oli taidemaalari, ja myös Feidiaan kerrotaan olleen alun perin taidemaalari ennen ryhtymistään kuvanveistäjäksi. Plinius vanhempi sanoo hänen tehneen maalauksia Olympoksen Zeuksen temppeliin Ateenassa.^[2][5]

Kuvanveistossa Feidiaan opettajiksi mainitaan Ageladas ja Hegias.^[1][2][3] Feidias aloitti toimintansa kuvanveistäjänä viimeistään noin vuonna 460 eaa. Hänen varhaisimmat tunnetut työnsä ovat Delfoihin persialaissodassa saadun voiton kunniaksi tehdyt veistokset.^[2] Feidiaan poika Feidias nuorempi oli myös kuvanveistäjä.^[6]

Ateenassa Feidiaan toiminta liittyi pääasiassa Perikleen rakennusohjelmaan Akropoliilla.^[1] Hänen varhaisimpiin töihinsä Akropoliilla kuuluu jättimäinen Athene Promakhos noin 475–450 eaa.^[2]

Tämän jälkeen Feidias toimi Parthenonin rakennustöiden ja taiteellisen ohjelman johtajana ja valvojana yhdessä sen arkkitehtien Kallikrateen ja Iktinoksen kanssa. Feidiaan ohjauksessa työskenteli lukuisia apulaisia, kuten rakennusmestareita, kuvanveistäjiä, kivenhakkaajia, kultaajia, maalareita, kirjojia ja metallinpakottajia.^[2][7]

Noin vuosina 447–433/432 eaa. Feidias työskenteli Parthenonin marmoriveistosten parissa. Näistä osa on säilynyt ja sijoitettu pääosin British Museumiin (niin kutsutut Elginin marmorit).^[3][4] Parthenonin koristeveistokset tehtiin mitä todennäköisimmin Feidiaan tiukassa valvonnassa. Sen sijaan temppelin Athene-jumalatarta esittäneen kulttikuvan Athene Parthenoksen Feidias teki itse. Se oli tehty kullasta ja norsunluusta, ja siinä oli 44 talenttia kultaa. Veistos valmistui vuonna 438 eaa. Sitä pidettiin kreikkalaisen kuvanveiston hienoimpana veistoksena, ja se hävisi ainoastaan Feidiaan myöhemmin tekemälle Olympian Zeuksen kuvapatsaalle.^[2] Feidiaan elämän tarkimmin ajoitettavissa oleva yksityiskohta on se, että Athene Parthenos valmistui Theodoroksen arkonttikaudella vuonna 438 eaa.^[2]

Feidias veisti Akropoliille myös kolmannen Athenea esittäneen veistoksen, Athene Lemnian, jota pidettiin niistä kauneimpana.^[3][4]

Kuuluisin Feidiaan veistoksista oli 12 metriä korkea Olympian Zeuksen temppelissä ollut Zeuksen kuvapatsas, joka esitti istuvaa ylijumala Zeusta. Veistos oli yksi silloisista maailman seitsemästä ihmeestä.^[4]

Elisläiset kutsuivat Feidiaan tekemään Zeuksen temppeliin jumalan patsaan, joka ylittäisi loistossa Feidiaan oman Athene Parthenoksen, joka oli jo tullut kuuluisaksi koko kreikkalaisessa maailmassa. Hän aloitti Eliissä noin vuonna 437 eaa., jolloin Athene Parthenos oli valmistunut vasta vuotta tai paria aiemmin.^[2]

Feidias siirtyi Olympiaan tärkeimpien oppilaidensa kanssa, käytännössä siirtäen koko koulunsa joksikin ajaksi sinne Ateenasta. Feidiaan oppilaista Olympiaan seurasivat muun muassa Kolotes, joka työsti myös Zeuksen kuvapatsasta samoin kuin aiemmin Athene Parthenosta, ja joka teki myös muita veistoksia elealaisille; Panainos, joka teki maalauskoristeluja sekä kuvapatsaaseen että temppeliin; sekä Alkamenes, Feidiaan huomattavin oppilas, joka teki temppelin länsipään päätykolmioveistokset. Näihin kuuluivat mahdollisesti myös Paionios ja Kleoitas, joiden yhteys Feidiaaseen ei ole varma, mutta todennäköinen. On huomionarvoista, että samaan aikaan kun koko Feidiaan koulu oli työssä Olympiassa, ateenalaisen arkaaisen koulukunnan edustajat kuten Kalamiin oppilas Praksias ja Eukadmoksen oppilas Androsthenes olivat töissä Delfoissa.^[2]

Feidiaan Eliissä nauttima arvostus näkyy siinä, että hän sai oman työpajansa Olympian pyhäkköalueen laidalle. Se on osittain säilynyt, ja tunnetaan Feidiaan työpajana. Feidias sai myös luvan kirjoittaa oman nimensä Zeuksen jalkajakkaraan, mikä kunnia häneltä oli kielletty Ateenassa. Piirtokirjoitus kuului:^[2][8]

»Φειδίας Χαρμίδου υἱὸς Ἀθηναῖος μ᾽ ἐπόησεν.
Feidias Kharmidū hyios Athēnaīos m' epoēsen.
Feidias Kharmideen poika teki minut.^[2]»

Ateenan mainitseminen puhuu sitä vastaan, että Feidias olisi ollut Eliissä maanpaossa Ateenasta, mitä on joskus ehdotettu. Tätä vastaan puhuu myös se, että veistoksen koristeluissa esiintyivät myös Theseus^[9] ja Salamis,^[10] jotka osoittavat myös sen, että Elis oli vielä tuossa vaiheessa, ennen peloponnesolaissodan puhkeamista, hyvissä väleissä Ateenan kanssa.^[2]

Kaikesta voidaan päätellä, että Feidias työskenteli Eliissä Zeuksen patsaan parissa noin neljä tai viisi vuotta, noin 437–434/433 eaa. Tämän jälkeen hän ilmeisesti palasi Ateenaan.^[2]

Feidiaan viimeiset vuodet Ateenassa tunnetaan huonosti. Niihin liittyy kuitenkin jonkinlainen skandaali. Feidias oli ollut läheisissä yhteyksissä Perikleehen, joka oli Feidiaan viimeisten vuosien aikaan jo hyvin epäsuosittu monien ateenalaisten parissa. Kun nämä pelkäsivät hyökätä Periklestä itseään vastaan, he suuntasivat hyökkäyksensä tämän lähipiiriin, Feidiaan lisäksi myös Anaksagoraaseen ja Aspasiaan.^[2][3]

Plutarkhos kertoo, että Feidiaan alaisuudessa työskennellut Menon alkoi syyttää Feidiasta kavalluksesta Perikleen vihamiesten yllytyksestä. Feidiasta syytettiin siitä, että hän olisi varastanut osan Athene Parthenokseen tarkoitetusta kullasta ja norsunluusta. Syytös hylättiin, koska Feidias oli Perikleen neuvosta kiinnittänyt kullan veistokseen niin, että se voitiin irrottaa ja punnita. Tämän jälkeen Feidiasta syytettiin jumalattomuudesta, koska hän oli tehnyt Athenen kilvessä olleeseen amatsonomakhiaa esittävään koristeluun Perikleen ja oman kuvansa. Ensin mainittu oli kuvattu komeana amatsonia vastaan taistelleena soturina, jonka käsi peitti kasvot niin, että yhdennäköisyys voitiin havaita vain sivulta katsottuna, ja viimeksi mainittu kaljuna vanhana miehenä, joka heitti kiveä kaksin käsin.^[2][3][11]

Feidias vangittiin tämän jumalattomuussyytteen vuoksi, ja hän kuoli vankeudessa joko tautiin tai Perikleen vihamiesten myrkyttämänä. Feidiaan syyttäjä Meidias sai Glykonin ehdotuksesta verovapauden ja hänen turvallisuutensa taattiin. Tämän jälkeen Plutarkhos kertoo Anaksagoraan ja Aspasian samaan aikaan saamista syytteistä. Nämä saivat Perikleen pelkäämään ja edistämään peloponnesolaissodaksi laajenneen sodan syttymistä.^[2] Myös Aristofanes antaa ymmärtää Rauhassa, että Perikles säikähti Feidiaan kohtaloa niin, että pelkäsi omankin turvallisuutensa puolesta ja kiirehti sodan aloittamista ja Megaraa vastaan suunnatun päätöksen tekemistä.^[2][12] Tämä samoin kuin Feidiaan kuolema ajoittuvat vuoteen 432 eaa., samoihin aikoihin kuin viimeinen hänen valvomansa Akropoliin rakennustyö Propylaia valmistui.^[2]

Feidiaan kuolemasta esiintyy antiikin lähteissä myös toista versiota. Sen mukaan Feidias olisi siirtynyt vasta Ateenassa saamansa syytteen jälkeen Olympiaan joko Ateenasta karkotettuna tai paenneena, ja teki siellä Zeuksen kuvapatsaansa. Siellä hän olisi lopulta kuollut elisläisten jostakin aiemmin kuvatun kaltaisesta kavalluksesta surmaamana.^[3][2] Tämä versio kuvaa käytännössä saman rikoksen, syytteen ja kohtalon sijoittuvaksi kahteen eri paikkaan, mikä on mitä todennäköisimmin sekaannus. Ajatus Feidiaan siirtymisestä Eliiseen maanpakolaisena ei myöskään sovi muihin tietoihin hänen vaiheistaan.^[2]

Feidiaan veistosten aiheina olivat ennen kaikkea jumalat tai mytologia. Erityisesti hän teki Ateenan suojelijatarta Athenea esittäneitä veistoksia.^[2] Antiikin aikana Feidiaan taidetta arvostettiin niin, että ihmisten kerrotaan uskoneen hänen nähneen jumalat itse kaikessa majesteettisuudessaan, jotta saattoi kuvata nämä kaikkien nähtäväksi.^[3] Siksi sanottiin, että joko jumalien oli täytynyt astua alas ja näyttäytyä Feidiaalle, tai sitten Feidias itse oli astunut taivaisiin, jossa oli saanut nähdä jumalat.^[2]

Feidiaan teoksista on säilynyt vain aikalaistodistuksia ja myöhempiä, roomalaisaikaisia kopioita. Hänellä oli suuri vaikutus sekä Kreikassa että Roomassa.^[3]

Athene Pellenessä. Feidiaan Akhaian Pelleneen tekemä Athenen patsas oli mahdollisesti hänen varhaisimpia teoksiaan. Ainakin Pausaniaan mukaan Feidias teki sen jo ennen Athene-veistoksiaan Ateenassa ja Plataiaissa. Veistos on eräs osoitus siitä, että Feidias työskenteli myös muualla kuin kotikaupungissaan ja Eliissä, mutta vierailun ajankohtaa ei tunneta.^[2][13]

Veistosryhmä Delfoissa persialaissodissa saadun voiton kunniaksi. Veistoksia oli Pausaniaan mukaan 13, ja ne oli tehty pronssista. Niiden aiheena olivat Athene, Apollon, Miltiades, Erekhtheus, Kekrops, Pandion, Keleos, Antiokhos, Aigeus, Akamas, Kodros, Theseus ja Fyleus^[2] (mahdollisesti Filaios).^[14] On mahdollista, että ryhmä käsitti kaikkien Attikan fylejen eponyymien heerosten patsaat, mutta osa oli kadonnut ennen Pausaniaan aikaa, tai maininta niistä on kadonnut tekstistä.^[14] Ateenalaiset omistivat veistokset votiivilahjana Delfoihin, ja niiden sanottiin olleen tehdyn ateenalaisten saamasta osuudesta persialaissodissa saadusta sotasaaliista. Veistokset lukeutuvat mitä todennäköisimmin Feidiaan varhaisteoksiin, tai olivat sitä ainakin työn alkuvaiheessa.^[2][15]

Athene Lemnia, n. 450–440 eaa., ennallistus Dresdenissä; sekä Athene Parthenos, roomalainen kopio (200-luku) alkuperäisestä n. 438 eaa.

Athene Promakhos. Jättimäinen Athenen patsas, joka esitti jumalattaren taistelijana kilpi ja keihäs kädessään. Myös sen sanottiin olleen tehdyn jollakin tavalla persialaissodissa saadusta sotasaaliista. Veistos seisoi Ateenan Akropoliilla Propylaian ja Parthenonin välisellä alueella. Sen korkeus oli jalusta mukaan lukien 50–60 jalkaa eli noin 15–18 metriä, ja sen kypärän ja keihäänkärjen kerrotaan näkyneen merelle Sunionin niemen edustalla oleville laivoille saakka. Veistos oli pystyssä vielä vuonna 395 jaa.^[2][16]

Athene Lemnia. Athenen patsas, joka sai nimensä siitä, että sen omistivat jumalattarelle lemnoslaiset. Veistosta pidettiin Athenen patsaista kauneimpana, ja siitä tuli jumalattaren ihannekuva. Veistos saattoi olla Feidiaan oma Athene Parthenoksen mallikuva, joka oli tehty pienempikokoisena ja helpommin hallittavasta materiaalista, jolloin se oli helpompi hahmottaa kerralla ja näytti kauniimmalta.^[2][17]

Athene Parthenos. Feidiaan tärkein Athenea esittänyt veistos oli Parthenonin kulttikuva Athene Parthenos. Se esitti neitsytjumalattaren seisovana, aseistettuna ja voitokkaana. Athene oli puettu pitkään vaatteeseen, ja hänellä oli kypärä päässään, rinnallaan aigis ja käsissään keihäs ja Nike-jumalatar. Vieressään hänellä oli kilpi, jonka koristelut esittivät gigantomakhiaa ja amatsonomakhiaa. Veistoksen korkeus oli jalusta mukaan lukien noin 40 jalkaa eli 12 metriä.^[2]

Veistos oli tehty kullasta ja norsunluusta, mitä pidettiin Feidiaan itsensä kehittämänä yhdistelmänä. Aiemmin veistokset oli usein tehty akroliittisina eli niin, että niiden näkyvät iho-osat eli kasvot, kädet ja jalat olivat marmoria ja muut vartalon osat puuta, jonka peitti oikeaa kangasta ollut vaate. Feidias korvasi marmorin kalliimmalla norsunluulla ja teki vaatteet ja muut koristelut kullasta. Patsaassa oli kultaa 44 talentin verran. Kultalevyt oli kiinnitetty niin, että ne voitiin tarvittaessa irrottaa.^[2][18]

Parthenonin marmoriveistokset. Feidias johti Athenelle omistetun Parthenonin temppelin veistoskoristelujen veistämistä, ja teki osan veistoksista itse. On kuitenkin mahdotonta sanoa, mitkä säilyneistä veistoksista ovat juuri Feidiaan itsensä tekemiä. Feidiaalla oli alaisuudessaan oletettavasti suuri joukko apulaisia.^[2]

Parthenonin naoksen ulkoseinän yläosaa kiersi friisi, jonka on perinteisesti tulkittu esittävän Panathenaia-juhlan juhlakulkuetta. Temppelin julkisivun metoopit esittivät puolestaan erilaisia mytologisia aiheita. Eteläsivun laattojen reliefit esittivät kentauromakhiaa, ja ne on tehty varsin arkaaisella tyylillä. Ne ovat mahdollisesti arkaisoivaa koulukuntaa edustaneiden apulaisten tekemiä. Muut metoopit muistuttavat tyyliltään enemmän Feidiaan omaa tyyliä.^[2] Itäsivulla oli kuvattuna gigantomakhia, länsisivulla amatsonomakhia ja pohjoissivulla Troijan sodan tapahtumia. Metooppilattoja oli yhteensä 92, 14 kummallakin lyhyellä sivulla ja 32 kummallakin pitkällä sivulla. Friisien reliefiveistokset olivat matalia, kun taas metoopeissa ne olivat syvempiä.^[2]

Temppelin itäpään eli sisäänkäynnin puolen päätykolmioveistokset esittivät Athenen syntymää ja länsipään päätykolmioveistokset Athenen ja Poseidonin kilpailua Attikan hallinnasta.^[2][19]

Parthenonin marmoriveistosten säilyneiden osien pääosat ovat British Museumissa, jossa ne tunnetaan nimellä Elginin marmorit. Vähäisempiä osia on muualla, kuten Akropolis-museossa.

Athene. Plinius vanhempi mainitsee vielä yhden Athenen patsaan, joka saattoi olla myös Akropoliilla. Paulus Aellilius omisti sen roomalaisella kaudella Rooman Fortunan temppelille.^[2]

Kleidokhos eli ”Avaimenhaltija”. Toinen Pliniuksen mainitsema veistos, jonka senkin voi kontekstista päätellä olleen Athenen patsas. Se sai nimensä veistoksen kädessä olleesta avaimesta.^[2]

Apollon Parnopios. Akropoliilla ollut Apollon Parnopioksen pronssipatsas.^[2][20]

Afrodite Urania. Afrodite Uranian temppelissä ollut Afroditen patsas, joka oli tehty paroslaisesta marmorista.^[2][20]

Jumalten äiti. Metroonissa ollut Jumalten äidin patsas, jossa jumalatar oli kuvattu leijonien tukemalla valtaistuimella istuvana ja symbaali kädessään.^[2][21]

Zeuksen kuvapatsas Olympiassa. Jättikokoinen Zeuksen kuvapatsas oli Olympian Zeuksen temppelin kulttikuva. Pausaniaalta tunnetaan siitä yksityiskohtainen kuvaus.^[2][22]

Veistos esitti Zeuksen majesteettina, joka ei enää taistellut gigantteja vastaan, vaan istui voittajana valtaistuimellaan. Veistoskokonaisuus oli koristeltu kullalla, norsunluulla, ebenpuulla, jalokivillä ja maalauksin. Zeus itse oli kruunattu oliivinlehväseppeleellä, ja hänen oikeassa kädessään oli kullasta ja norsunluusta tehty Niken patsas ja vasemmassa kädessä valtikka, jonka kärjessä oli kotka. Veistoksen alaosan vaate ja jalassa olleet sandaalit olivat kultaiset. Zeuksen valtaistuin oli koristeltu veistoksin ja maalauksin, jotka esittivät erilaisia mytologisia aiheita. Zeuksen jalkajakkaraa tuki neljä kultaista leijonaa. Veistosta kiersi aitaus, joka oli koristeltu kolmelta sivulta Panainoksen tekemin maalauksin. Veistoksen korkeutta ei tunneta. Strabonin mukaan se ulottui lähes temppelin kattoon, joka oli 60 jalan eli noin 18 metrin korkeudella.^[2]

Veistosta ylistettiin antiikin aikana yleisesti, ja sitä pidettiin koko kreikkalaisen kuvanveiston mestariteoksena. Sitä ei nähty niinkään patsaana vaan ikään kuin se olisi ollut Zeuksen itsensä ilmentymä. Antiikin aikaisten kuvausten perusteella sillä näyttää olleen suuri vaikutus sen nähneisiin ihmisiin. Myöhäisantiikin aikana veistos vietiin Konstantinopoliin, jossa se tuhoutui tulipalossa vuonna 475.^[2]

Athene Areia. Athene Areian patsas oli tehty ateenalaisten liittolaisille plataiailaisille. Se oli Athene Promakhoksen tavoin jättikokoa ja vain jonkin verran tätä pienempi, ja tehtiin suunnilleen samaan aikaan. Osa veistoksesta oli kullattua puuta ja osa marmoria.^[2][23]

Athene Eliissä. Eliissä oli kullasta ja norsunluusta tehty Athenen patsas, jonka sanottiin olleen Feidiaan tekemä. Sen kypärän päällä oli kukko.^[2][24]

Afrodite Urania Eliissä. Eliissä oli myös kullasta ja norsunluusta tehty Afrodite Uranian patsas, jonka toinen jalka lepäsi kilpikonnan päällä.^[2][25]

Asklepios Epidauroksessa. Feidiaan muihin kaupunkeihin tekemistä patsaista kuuluisin vaikuttaa olleen Asklepioksen kullasta ja norsunluusta tehty patsas Epidauroksen Asklepieionissa.^[2][26]

Hermes Ismenionissa. Apollon Ismenioksen temppelin sisäänkäynnillä Theban porttien ulkopuolella oli Athenen ja Hermeen marmoriset patsaat, joista viimeksi mainittu oli Feidiaan ja ensin mainittu Skopaan tekemä. Veistokset tunnettiin yhdessä nimellä Pronaoi.^[2][27]

Zeus Olympieionissa Megarassa. Megaran Olympieionissa oli kesken jäänyt kullasta ja norsunluusta tehty Zeuksen patsas, jossa ainoastaan pää oli kyseisistä aineista ja muu osa savesta ja kipsistä. Sitä teki Theokosmos Feidiaan avustuksella, ja se jäi kesken peloponnesolaissodan puhkeamisen vuoksi.^[2][28] Mikäli tieto on oikea, se sekä vahvistaa Feidiaan toimineen elämänsä lopulle saakka että antaa tietoa kullasta ja norsunluusta tehtyjen patsaiden sisäosissa käytetyistä aineista.^[2]

Haavoittunut amatsoni. Plinius vanhemman mukaan Feidias osallistui Efesoksen Artemiin temppeliä varten käytyyn veistoskilpailuun, jonka aiheena oli haavoittunut amatsoni. Kilpailun voitti Polykleitos, ja Feidiaan versio tuli toiseksi. Kolmanneksi tuli Kresilas, neljänneksi muutoin tuntematon Kydon ja viidenneksi Fradmon.^[2][29] Haavoittunut amatsoni -veistosten Mattein tyypin alkuperänä pidetään Feidiaan veistosta.^[30]

Afrodite. Plinius mainitsee myös Feidiaan tekemän marmorisen Afroditen patsaan, joka oli roomalaisella kaudella sijoitettuna Octavian portiikkiin (Porticus Octaviae) Roomassa, sekä sanoo Feidiaan viimeistelleen oppilaansa Alkameneen veistämän Afroditen.^[2][31]

Pronssipatsaita. Plinius mainitsee vielä kolme Feidiaan tekemää pronssipatsasta, jotka olivat hänen aikanaan Roomassa, mutta niiden aihetta tai alkuperäistä sijaintipaikkaa ei tunneta.^[2][31]

Dioskuuri. Toinen Monte Cavallon dioskuureista Quirinalis-kukkulalla esittää toista Dioskuureista. Sen jalustassa, joka on myöhemmältä ajalta, on piirtokirjoitus OPUS FIDIAE, ”Feidiaan teos”. Veistoksessa on yhtäläisyyksiä Feidiaan taiteeseen,^[2] mutta se on peräisin hellenistiseltä kaudelta.

Muita Feidiaan nimiin virheellisesti laitettuja teoksia ovat olleet Agorakritoksen Nemesis ja Lysippoksen Kairos (Otollinen hetki). Lyykian Patarassa oli Zeuksen ja Apollonin patsaat, joista oli epäselvää, olivatko ne Feidiaan vai Bryaksiksen tekemiä.^[2][32]

Feidiaan oppilaita olivat Agorakritos, Alkamenes ja Kolotes.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Feidias Wikimedia Commonsissa