Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Ferdinand I (Portugali)

Ferdinand I
Ferdinand I ratsailla. Chronique d' Angleterre (Volume III), 1400-luku
Portugalin kuningas
Valtakausi 18. tammikuuta 1367 – 22. lokakuuta 1383
Edeltäjä Pietari I
Seuraaja Juhana I
Syntynyt Fernando
31. lokakuuta 1345
Lissabon, Portugali
Kuollut 22. lokakuuta 1383 (37 vuotta)
Lissabon, Portugali
Puoliso Leonor Telles de Meneses
Lapset Beatriz
Afonso
Constanza
Isabella
Suku Burgundi
Isä Pietari I
Äiti Constanze Manuel
Uskonto roomalaiskatolilaisuus

Ferdinand I (port. Fernando I o Formoso, o Inconstante); (31. lokakuuta 1345 Lissabon – 22. lokakuuta 1383 Lissabon, Portugalin kuningaskunta) oli Portugalin kuningas vuosina 1367–1383.

Suku ja avioliitto

Ferdinandin vanhemmat olivat kuningas Pietari I ja Kastilian prinsessa Constanza de Castillo (1339–1345) tai toisten tietojen mukaan Constanza Manuel de Villena (n.  1318–1349), joka oli Peñafielin herttua Don Juan Manuel (1282–1348) ja tämän toisen puolison Aragonian infanta, Villenan prinsessa Constanza, joka oli Aragonian kuningas Jaime II:n tytär.

Hän oli heidän toiseksi vanhin ja ainoa eloonjäänyt poika. Hänellä oli kolme sisarusta, joista vanhin sisar María (1342–1377) avioitui Aragonian infante Tortosan markiisin Fernandon kanssa sekä kuusi aviotonta sisaruspuolta isän muista suhteista, joista kaksi velipuolta tavoitteli Portugalin kruunua vuosien 1383–1385 ilman hallitsijaa olleen interregnumin aikana. Nuorimmasta aviottomasta velipuolesta Joãosta (s. 11. huhtikuuta 1357) tuli hänen seuraajansa valtaistuimelle hallitsijanimellä Juhana I.

Avioliitto

Ferdinandin puoliso oli vuodesta 1372 lähtien Leonór Teles de Meneses (n. 1350–1386), joka oli aatelissukuisten Martim Afonso Telo de Menesesin ja Aldonça Eanes de Vasconcelosin tytär. Hän oli avioitunut vuonna 1365 João Lourenço da Cunhan (k. noin 1385), Pombeiron herran kanssa, ja heillä oli poika nimeltä Álvaro da Cunha, jonka sukulaisuus Leonóriin yritettiin myöhemmin salata.[1][2][3][4][5]

Leonór oli vielä naimisissa tavatessaan kuningas Ferdinandin ja tämä yritti saada paavi Gregorius XI:tä avioliiton mitätoinnin liian läheisen sukulaisuuden perusteella. Vuonna 1379 Ferdinand takavarikoi aviopuolison omaisuuden ja tämän oli pakko lähteä maanpakoon. João Lourenço da Cunha palasi takaisin vasta kuninkaan kuoltua ja sai omaisuutensa takaisin sekä pystyi testamenttaamaan sen pojalleen.[1][2][3][4][5]

Ferdinandille ja Leonórille syntyi kolme lasta:

  • infanta, kruununprinsessa Beatriz (1373–1420), Portugalin perijätär, avioitui vuonna 1383 Kastilian kuningas Juhana I:n kanssa
  • infante, kruununprinssi Afonso (1382), kuoli neljän päivän ikäisenä
  • infanta, prinsessa Constanza (1383), kuoli muutaman päivän ikäisenä

Lisäksi Ferdinandilla oli avioton tytär nimeltä tuntemattoman naisen kanssa:

  • Isabel (1364–1395), avioitui Gijónin ja Noreñan kreivi Alfonso Enríquezin, Henrik II Äpärän aviottoman pojan kanssa

Kuningas

Ferdinand I:n noustessa valtaistuimelle vuonna 1367 Portugalin talous oli huonolla tolalla, koska se ei ollut vieläkään toipunut vuosina 1348 ja 1349 riehuneen ruton vaikutuksista. Ferdinand määräsi vuonna 1375 viljelykelpoisen maan omistajat joko viljelemään maata itse tai myymään tai vuokraamaan sen jollekin viljelyhalukkaalle. Samalla hän määräsi kaikki toimettomat ryhtymään maanviljelijöiksi. Hän antoi laivanrakentajille luvan kaataa puutavaraa valtion metsistä ja vapautti kauppalaivat veroista ensimmäisellä matkallaan. Hän perusti myös laivanvakuutusyhtiön. Toimenpiteet kohensivat maan taloutta.[6]

Ferdinandin valtakaudella Portugali kävi kolme sotaa Kastiliaa vastaan.[7] Kastilian kuningas Pietari I Julman kuoltua vuonna 1369 Ferdinand tavoitteli Kastilian kruunua äitinsä, Kastilian prinsessa Constanzan perinnön perusteella. Henrik II Äpärä liittolaisineen löi Portugalin joukot vuosina 1371 ja 1373.[8]

Perintö

Vuonna 1383 vain muutamaa kuukautta ennen Ferdinandin kuolemaa tehtiin sopimus, jolla Ferdinandin ainoa eloon jäänyt laillinen perillinen, kruununprinsessa Beatriz naitettiin Kastilian Juhana I:lle, ja tämä luopui oikeuksistaan Portugalin kruunuun. Avioliittosopimuksen mukaan pari hallitsisi Portugalin kuningaskuntaa yhdessä, kunnes parin (mahdollisesti syntyvä) poika täyttäisi 14 vuotta, jolloin tästä tulisi kuningas. Jos pari ei saisi poikalasta, Portugalin kuninkuus päätyisi Kastilian kuninkaalle. Beatrizin lähdettyä Kastiliaan Portugalin sijaishallitsijana toimi Beatrizin äiti, leskikuningatar Leonór Teles.

Ferdinandin velipuoli Juhana I löi kastilialaiset Aljubarrotan taistelussa elokuussa 1385 ja nousi Portugalin valtaistuimelle vuonna 1385.[8]

Lähteet

  1. ↑ a b Olivera Serrano, César: Beatriz de Portugal. La pugna dinástica Avís-Trastámara (PDF). CSIC, 2005. ISBN 9788400083434. S. 55
  2. ↑ a b Sotto Mayor Pizarro, José Augusto P.: Os Patronos do Mosteiro de Grijo: Evolução e Estrutura da Familia Nobre Séculos XI a XIV. Vol. I. Oporto, 1987.
  3. ↑ a b Garcia de Pina, Isabel M.: Leonor Teles, uma mulher de poder? (PDF). Universidade de Lisboa, Faculdade de Letras, Departamento de História, 2008. Tohtorinväitöskirja. S. 104
  4. ↑ a b Sotto Mayor Pizarro, José Augusto P. : Os Patronos do Mosteiro de Grijo: Evolução e Estrutura da Familia Nobre Séculos XI a XIV. Vol. I. Oporto, 1987. Ss. 252, 259
  5. ↑ a b Rodrigues Oliveira, Ana: Rainhas medievais de Portugal. Dezassete mulheres, duas dinastias, quatro séculos de História. Lisbon: A esfera dos livros, 2010. ISBN 978-989-626-261-7. S. 308
  6. ↑ Eric Solsten, toim.: Development of the Realm Portugal: A Country Study.. 1993. Library of Congress. Viitattu 4.12.2014.
  7. ↑ Ferdinand I Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.12.2014.
  8. ↑ a b Fernando I de Portugal Biografias y Vidas. Viitattu 4.12.2014. (espanjaksi)
Kembali kehalaman sebelumnya