Filostratoksen omissa teoksissa esiin tuomansa perusteella hän todennäköisesti syntyi Lemnoksella[5] ja opiskeli retoriikkaa Ateenassa Prokloksen oppilaana.[6] Hän kuunteli myös muiden aikansa suurten reettorien ja sofistien opetusta, ellei jopa ollut näiden oppilaana.[7]Sudan mukaan hänen kilpailijansa Ateenassa oli Fronton. Apsines, joka myös vastusti Frontonia, taas oli hänen läheinen ystävänsä.[8] Nimityksen ”ateenalainen” Filostratos sai siirryttyään Ateenasta opettamaan Roomaan. Tällä lisänimellä hänet erotettiin myöhemminkin Filostratos vanhemmasta ja nuoremmasta.[1]
Filostratoksen syntymä ajoitetaan noin vuoteen 170–172. Vuotta, jolloin hän siirtyi Ateenasta Roomaan, ei tunneta tarkasti, mutta hänet mainitaan keisari Septimius Severuksen vaimon Julia Domnan kokoaman oppineiden piirin (κύκλον, kyklon) jäsenenä. Piiriin kuului erityisesti reettoreita. Julia Domnan pyynnöstä Filostratos kirjoitti teoksensa Apollonios Tyanalaisen elämä.[1][9] Tavasta, jolla Filostratos puhuu suojelijastaan, käy ilmi keisarinnan olleen kuollut teoksen valmistuessa; tämä kuoli vuonna 217. Filostratos selvästikin kirjoitti elämäkerran Roomassa.[1][10]
Teos Sofistien elämät on joskus yhdistetty myös muihin Filostratos-suvun jäseniin. Se, että kirjoittaja oli tämä sama Filostratos, tulee kuitenkin ilmi muun muassa siitä, että hän mainitsee sekä Sofistien elämissä että Apollonios Tyanalaisen elämässä käyneensä Galliassa, sekä siitä, että hän viittaa ensin mainitussa teoksessa jälkimmäiseen omana teoksenaan. Hän sanoo kirjoittaneensa Sofistien elämät kun Aspasius vielä opetti Roomassa vanhalla iällään.[1][11] Teos oli omistettu Antonius Gordianukselle ja ajoitetaan vuosien 230 ja 238 välille.[1][12]
Filostratoksen kuolema ajoitetaan noin vuosiin 244–249, sillä Sudan mukaan hän kuoli keisari Philippus Arabsin aikana.[13]
Filostratos vaikuttaa pyrkineen teoksillaan havainnoillistamaan sitä erityistä tapaa, jolla retoriikan opettajat käsittelivät erilaisia eteensä tulleita asioita. He laajensivat, koristelivat ja jäljittelivät asioita välittämättä historiallisesta totuudesta, harjoittaen sen sijaan eräänlaista sanallista voimistelua, joka pyrki valmentamaan henkisen urheilijan pärjäämään missä tahansa väittely- tai puhetilanteessa. Filostratoksen omana aikana se piiri, jossa sofistit ja reettorit – joiden välille hän ei tee eroa – pystyivät keskustelemaan turvallisesti, oli varsin rajattu. Siksi hän ei käsittele aiheita, jotka liittyisivät julkisiin tapahtumiin tai politiikkaan.[1]
Filostratoksella oli selkeä näkemys, mikä tyyli sopii mihinkin aiheeseen, ja tekee tämän vuoksi kriittisiä huomioita toisten sofistien teoksista. Hänen omaa tyyliään on kuvattu ylenpalttiseksi ja ilmaisutavoiltaan monipuoliseksi. Tyyli on yleensä suhteellisen selkeää, mutta välillä hän käyttää esimerkiksi puolirunollista ilmaisua tai arkaismeja. Filostratos tunsi hyvin aiempien puhujien, filosofien, historioitsijoiden ja runoilijoiden tuotannon, ja lainaa näiltä paljon ilmaisuja teoksiinsa. Erityisesti hän hyödyntää Homerosta, Pindarosta, Euripidesta, Herodotosta, Ksenofonia ja Demosthenestä.[1]
Ensimmäinen Filostratoksen kaikki teokset koonnut editio oli Fed. Morelliuksen toimittama (Pariisi, 1608). Se piti sisällään myös Eusebioksen teoksen Hieroklesta vastaan, Filostratos vanhemman teoksen Eikones, Kallistratoksen teoksen Ekfraseis sekä näiden latinankieliset käännökset. Gottfried (Gottfridus) Oleariuksen laitos (2 osaa, Leipzig, 1709, fol.) sisälsi samat teokset sekä muun muassa niin kutsutut Apollonios Tyanalaisen kirjeet. Kolmas tärkeä laitos oli C. L. Kayserin laitos (Zürich, 1844, 4to.). Se sisälsi kreikkalaisen tekstin lisäksi jokaisen teoksen johdannon sekä selityksiä.[1]
Lähteet
↑ abcdefghijkSmith, William: ”Philostratus (8)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Filostratos: Apollonios Tyanalaisen elämä 5.2; Sofistien elämät 2.5, 2.32, 2.33.4.
↑Wright, Wilmer Cave: ”Introduction”. Teoksessa Philostratus: Lives of the Sophists, s. ix–. (Eunapius: Lives of the Philosophers and Sophists. Translated by Wilmer C. Wright. Loeb Classical Library 134) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1921.
↑Flavius Philostratus: On Heroes (Translated by Ellen Bradshaw Aitken and Jennifer K. Berenson Maclean) The Center for Hellenic Studies, Harvard University. Viitattu 9.5.2022.
