Foederatus (monikko foederati) on latinankielinen termi, joka tarkoitti Rooman valtakunnassa liittolaisia, jotka eivät olleet Rooman siirtokuntia tai joilla ei ollut Rooman kansalaisuutta. Nimitys on peräisin sanasta foedus ’sopimus’. Useat germaaniheimot olivat Rooman foederatuksia.
Rooman valtakunta oli loppuaikoinaan täysin riippuvainen foederatus-joukkojen avusta. Kun Attilan johtamat hunnit lyötiin vuonna 451 Katalaunien kenttien taistelussa, muodostivat foederatus-joukot – muun muassa visigootit ja alaanit – puolet roomalaisten vahvuudesta.
Foederatus-joukkoja käytettiin vielä 500-luvulla Itä-Rooman keisari Justinianus I:n aikana, mutta termin merkitys muuttui joskus 400-luvun aikana. Aikalaishistorioitsija Prokopios kertoi, että hänen aikanaan kuka tahansa saattoi liittyä foederatus-joukkoihin, mutta ei kertonut asiasta tarkemmin. Jotkut lait Codex Iustinianuksessa viittaavat siihen, että foederatus-joukot kuuluivat nyt tavalliseen armeijaan.[1]
Katso myös
Lähteet
- Southern, Pat ja Dixon, Karen R.: The Late Roman Army. Routledge, 1996. ISBN 9780713470475 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Southern ja Dixon, s. 72.
