Callum MacLeod ajamassa Litespeed-tallin F3-autolla Snettertonissa vuonna 2008.
Formula 3 (F3) on autourheiluluokka, jossa kilpaillaan useissa eri sarjoissa Euroopassa, Aasiassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. FIA:n alaisuudessa F3-luokassa on kilpailtu vuodesta 1950, eli yhtä pitkään kuin Formula 1:ssä.
Vuonna 2014 Iso-Britannia ja Saksa päättivät vuoden päätteeksi luopua sarjoistaan ja alkoivat keskittymään uusiin Formula 4 -sarjoihinsa.
Mestaruussarjojen lisäksi Formula 3 -luokassa ajetaan vuosittain kaksi yksittäistä kilpailua, Zandvoortin Marlboro MastersAlankomaissa ja Macaon Grand Prix.
Formula 3 -luokan historia alkaa 1940-luvun lopusta. Ison-Britannian ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen autokilpailu ajettiin heinäkuussa 1947 ja tuolloin mukana oli 500-kuutioisten formuloiden luokka. Vuonna 1950 FIA otti käyttöön nämä brittiläiset 500cc-säännöt omassa Formula 3 -luokassaan.
500-kuutioiset F3-autot menettivät 50-luvun lopulle tultaessa merkityksensä kansainvälisellä tasolla ja Formula Junior -luokka käytännössä korvasi sen. Kansallisella tasolla F3 kuitenkin säilytti asemansa vielä 60-luvun puolelle.
Formula 3 -säännöt uudistettiin vuodeksi 1964 Formula Juniorin sääntöjen pohjalta. Moottorit olivat nyt tuhatkuutioisia. Ne perustuivat tuotantoautojen moottoreihin, mutta olivat varsin vapaasti viritettyjä. Kaudeksi 1971 säännöt muuttuivat jälleen. Moottorin iskutilavuus kasvoi 1600 kuutiosenttimetriin, mutta samalla otettiin käyttöön imuilman kuristin tehon rajaamiseksi.
2-litraiset moottorit otettiin Formula 3 -luokassa käyttöön 1974, ja tämän jälkeen moottorisäännöt ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Aluksi imuilman kuristin oli halkaisijaltaan 24 mm, mutta vuonna 1996 sen halkaisija suurennettiin 26-milliseksi. Muun muassa Suomessa käytettiin silti aina vuoteen 2009 asti 24 mm kuristinta.
Kuvia
Monopoletta-BMW (1949)
Cooper Formula 500 (1950)
Tecno (1960-luku)
Ralt RT 1 (1970-luku)
Formula 3 -autot
Formula 3 -luokassa on useita valmistajia niin autoissa kuin moottoreissakin. Luokan päämerkki on ollut jo vuosia italialainen Dallara, jonka lisäksi F3-autoja valmistavat ranskalainen Mygale ja venäläinen Art-Line (Arttech-merkillä). Kilpailukäytössä on edelleen myös monia muita merkkejä, joiden valmistus on kuitenkin jo loppunut.
Kaikki Formula 3 -moottorit ovat 2,0-litraisia, bensiinikäyttöisiä, nelisylinterisiä ja ahtamattomia. F3-moottorin tulee perustua luokiteltuun tuotantomoottoriin. Euroopassa käytetään nykyisin lähinnä Mercedes-HWA ja Volkswagen-Spiess -moottoreita. Japanissa päämerkkejä ovat Toyota-Tom's ja Mugen Honda. 26-millimetrisellä kuristimella varustetun F3-moottorin teho on noin 210 hevosvoimaa.
F3-autossa käytetään sileitä ns. slick-renkaita. Käytettävä rengasmerkki on sarjakohtainen. Nykyisin F3-luokkaa ajetaan mm. Avonin, Kumhon ja Yokohaman renkailla. Suomessa Dunlop Tyres hoitaa Formula 3 -sarjan rengashuollon.[2]
Tärkeimpiä mittoja
leveys: enintään 1850 mm
akseliväli: vähintään 2000 mm
raideleveys: enintään 1200 mm
massa: vähintään 550 kg (kilpailukunnossa kuljettaja mukaan luettuna)
manuaalivaihteisto, korkeintaan 6 vaihdetta eteen. Peruutusvaihde pakollinen.
Kaikissa F3-sarjoissa ei noudateta FIA:n sääntöjä kokonaisuudessaan. Italian, Etelä-Amerikan ja European F3 Open -sarjoissa käytetään kustannuksiltaan aitoja F3-moottoreita edullisempia yksityyppimoottoreitaselvennä. Ison-Britanninan ja Japanin mestaruussarjoissa kilpaillaan myös vanhemmilla autoilla omassa luokassaan. Näissä kansallisissa luokissa käytetään yksityyppimoottoreita, vaikka uusimman sukupolven autot kilpailevat samoissa lähdöissä FIA:n sääntöjen mukaisina.
Formula 3 -luokka Suomessa
Formula 3 -luokalla on Suomessa pitkät perinteet. Alkuperäisillä 500cc autoilla kilpailtiin mm. Eläintarhan ajoissa. Suomenmestaruudesta F3:ssa on ajettu vuosina 1958-1960, 1984-1986 ja 2000-2009 (vuonna 2002 sarja oli arvoltaan cup). Kaudella 2010 suomenmestaruussarjan korvaa uusi Nordic F3 Masters.
2000-luvulla Dallara - Opel-Spiess on ollut menestynein automerkki SM-sarjassa. Sillä on voitettu mestaruus seitsemän kertaa. Kuljettajista SM-kultaa on saavuttanut useammin kuin kerran vain Jari Koivisto (2001, 2005). SM-sarjassa on ajanut myös useita ulkomaalaisia kuljettajia, mutta mestariksi on yltänyt vain italialainen Andrea Belicchi vuonna 2003.
