Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Frans Ferdinand

Hakusana ”Franz Ferdinand” ohjaa tänne. Rockyhtyeestä kerrotaan artikkelissa Franz Ferdinand (yhtye) ja sen albumista artikkelissa Franz Ferdinand (albumi).
Frans Ferdinand
Itävallan arkkiherttua
Frans Ferdinand noin vuonna 1914.
Syntynyt Franz Ferdinand Karl Ludwig Joseph Maria
18. joulukuuta 1863
Graz, Itävallan keisarikunta
Kuollut 28. kesäkuuta 1914 (50 vuotta)
Sarajevo, Itävalta-Unkari
Hautapaikka Artstettenin linna, Artstetten-Pöbring
Puoliso Sophie, Hohenbergin herttuatar (vih. 1900)
Lapset 3
Suku Habsburg
Isä Kaarle Ludvig
Äiti Maria Annunziata
Uskonto roomalaiskatolisuus

Frans Ferdinand (saks. Franz Ferdinand; 18. joulukuuta 1863 Graz – 28. kesäkuuta 1914 Sarajevo, Itävalta-Unkari)[1] oli Itävalta-Unkarin arkkiherttua ja kruununperillinen. Hänen murhansa Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914 oli lähtölaukaus ensimmäiselle maailmansodalle.

Elämä

Frans Ferdinandin isä oli arkkiherttua Kaarle Ludvig, keisari Frans Joosefin nuorempi veli.[1] Hänen äitinsä oli Kaarle Ludvigin toinen vaimo Maria Annunziata, jonka isä oli Molempain Sisiliain kuningaskunnan kuningas Ferdinand II. Äiti sairasti epilepsiaa ja kuoli keuhkotuberkuloosiin vain 28-vuotiaana vuonna 1871.[2][3] Frans Ferdinandista alettiin povata keisarikunnan kruununperillistä, kun hänen serkkunsa, Frans Joosefin ainoa poika Rudolf teki itsemurhan vuonna 1889. Virallinen kruununprinssi Frans Ferdinandista tuli isänsä Kaarle Ludvigin kuoltua vuonna 1896.[4][1]

Frans Ferdinand perheineen vuonna 1910.

Frans Ferdinand meni vuonna 1900 naimisiin kreivitär Sophie Chotekin kanssa. Keisari Frans Joosef vastusti epäsäätyistä avioliittoa. Pari joutui solmimaan morganaattisen avioliiton, jossa Sophie ei saanut kuninkaallista statusta eikä heidän lapsillaan ollut oikeutta kruunuun. Keisari Frans Joosef ei osallistunut häihin.[1][5] Frans Ferdinand ja Sophie saivat myöhemmin kolme lasta.[5]

Frans Ferdinandin mielestä unkarilaisia suosiva kaksoismonarkia oli kestämätön järjestelmä monikansaisessa Itävalta-Unkarissa. Hän suunnitteli erilaisia uudelleenjärjestelyjä kuten Suur-Itävallan yhdysvaltoja, joilla valtion rakennetta olisi muutettu eri kansallisuuksien tyydyttämiseksi. Nämä suunnitelmat tekivät kuitenkin hänestä epäsuositun varsinkin poliittisen eliitin parissa, eikä keisari Frans Joosefkaan pitänyt niistä.[1][5] Itävallan puoleisessa osassa kaksoismonarkiaa hän vastusti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, koska uskoi sen tuovan jalansijaa sosialismille maassa.[6]

Belvederen linna Wienissä oli Frans Ferdinandille ja tämän lähimmille neuvonantajille tärkeä kokoontumispaikka, ja sitä onkin luonnehdittu aikakauden Itävalta-Unkarin kilpailevaksi vallan keskipisteeksi Hofburgin palatsin ohella. Niin sanottuun ”Belvederen salaseuraan” muodostettiin myös Frans Ferdinandin oma tiedusteluryhmä, johon kuului lopulta neljätoista upseeria ja jonne vuodesta 1906 lähtien lähetettiin keisarin luvalla kaikki sotaministeriön tärkeät asiakirjat. ”Salaseuraan” kuului myös konservatiivinen eversti Carl von Bardolff, joka toimi vuodet 1911–1914 Frans Ferdinandin adjutanttina.[6][7]

Frans Ferdinand nimitettiin vuonna 1913 armeijan ylitarkastajaksi.[1]

Murha

Frans Ferdinand päätti vuonna 1914 vierailla Sarajevossa kenraali Oskar Potiorekin kutsusta tarkastamassa sotaharjoituksia. Bosnian liittämistä Itävalta-Unkariin vastustanut Musta käsi -salaseura päätti salamurhata arkkiherttuan tämän vierailun aikana. Ensimmäinen 28. kesäkuuta suoritettu attentaatti Frans Ferdinandia vastaan epäonnistui, mutta myöhemmin samana päivänä salaseuraan kuulunut Gavrilo Princip ampui hänet ja hänen vaimonsa näitä kuljettaneeseen autoon.[5]

Frans Ferdinandia ei haudattu Habsburgien tavanomaiseen hautapaikkaan eli Wienin kapusiinikirkkoon vaan hänen omistamansa Artstettenin linnan kappelin alla sijainneeseen kryptaan. Keisari Frans Joosef ei osallistunut hautajaisiin.[5] Gavrilo Principin ampuma surmanluoti on nykyään esillä Konopištěn linnan museossa Benešovissa, Tšekissä. Frans Ferdinandin kuolemansa hetkellä yllä olleet vaatteet, surma-auto ja paarit joilla häntä kannettiin puolestaan ovat Wienin sotahistorian museon pysyviä näyttelyesineitä.[8]

Kunnianosoituksia

Itävaltaunkarilaiset

Lähde:[11]

Ulkomaalaiset

Lähde:[11]

Lähteet

  • Palmer, Alan: Twilight of the Habsburgs: The Life and Times of Emperor Francis Joseph. Faber & Faber, 2014. (englanniksi)
  • Deak, Istvan: Beyond Nationalism: A Social and Political History of the Habsburg Officer Corps, 1848–1918. Oxford University Press, 1990. (englanniksi)
  • Donnelley, Paul: Assassination!. Lulu.com, 2012. (englanniksi) tarvitaan parempi lähde

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Franz Ferdinand, archduke of Austria-Este Encyclopædia Britannica. 24.6.2024. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Archduke Franz Ferdinand – heir to the throne (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 23.7.2024.
  3. ↑ Archduke Karl Ludwig: Marriage and family (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 23.7.2024.
  4. ↑ Franz Ferdinand The World of the Habsburgs. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Archduke Franz Ferdinand FirstWorldWar.com. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Palmer 2014.
  7. ↑ Deak 1990.
  8. ↑ Donnelley 2012, s. 36.
  9. ↑ CHEVALIERS DE LA TOISON D'OR antiquesatoz.com. 1997. Viitattu 29.6.2024. (ranska)
  10. ↑ MAGYAR KIRÁLYI SZENT ISTVÁN REND tornai.com. Arkistoitu 2011. Viitattu 29.6.2024. (unkari)
  11. ↑ a b Genealogie (s. 2) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1914. Viitattu 29.6.2024. (saksa)
  12. ↑ Großherzogliche Orden (s. 41) Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden. 1910. Viitattu 29.6.2024. (saksa)
  13. ↑ Königliche-Orden, s. 9. Hof- und Staats-Handbuch des Königreichs Bayern, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2024). (saksaksi)
  14. ↑ Pedersen, Jørgen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 338. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2024). (tanskaksi)
  15. ↑ Calendario generale del regno d'Italia, s. 83. Ministero dell'interno, 1914. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2024). (italia)
  16. ↑ 明治時代の勲章外交儀礼 (pdf) (s. 149) 明治聖徳記念学会紀要. 2017. Viitattu 30.6.2024. (japani)
  17. ↑ Königliche Orden, s. 28. Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Württemberg, 1907. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2024). (saksaksi)
  18. ↑ Königlich Orden, s. 4. Staatshandbuch für den Königreich Sachsen, 1901. (saksaksi)
  19. ↑ Real y distinguida orden de Carlos III (s. 200) Guía Oficial de España. 1914. Viitattu 30.6.2024. (espanja)
  20. ↑ Kungl, Serafimer-Orden (s. 440) Sveriges statskalender. 1905. Viitattu 29.6.2024. (ruotsiksi)
  21. ↑ Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors, s. 216. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2024). (englanniksi)
  22. ↑ Page 4509 | Issue 27454, 15 July 1902 London Gazette. 15.7.1902. Viitattu 29.6.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla
Kembali kehalaman sebelumnya