G-funk

G-funk eli gangsta-funk on hip hop -musiikin alalaji, joka polveutui Yhdysvaltain länsirannikon gangsta rap -musiikista 1990-luvun alussa.^[1] G-funkissa yhdistyvät rapmusiikille tyypilliset sanoitukset sekä funkmusiikin rytmit ja biitit. G-funkissa käytetään melodisia syntetisaattoreita, matalaa bassoa, hidasta hypnoottista groovea, naistaustalaulajia^[1] ja "West Coast Whistleksi" kutsuttua kimeää "liukuvaa" ääntä. Sanoitukset koostuvat usein seksistä, huumeista, väkivallasta ja naisista.

G-funkia ei edusta Snoop Doggin, Warren G:n sekä Nate Doggin perustaman 213-yhtyeen lisäksi monikaan kuuluisa artisti tai yhtye, mutta useammat albumit saattavat sisältää muutamia tai yksittäisiä niin sanottuja G-funk-tyylisiä kappaleita.

• Dr. Dre - The Chronic (1992)
• Snoop Dogg - Doggystyle (1993)
• Warren G - Regulate...G Funk Era (1994)
• 2Pac - All Eyez on Me (1996)
• Playaz Tryna Strive - All Frames Of The Game (1996)
• Eazy-E - It's On (Dr. Dre) 187um Killa (1993)
• South Central Cartel - Allday Everyday (1997)
• Tha Dogg Pound - Dogg Food (1995)
• Ice Cube - Lethal Injection (1993)
• Nate Dogg - G-Funk Classics, Vol. 1&2 (1998)
• DJ Quik - Safe + Sound (1995)
• Above the Law - Vocally Pimpin' (1991)
• B.G. Knocc Out & Dresta - Real Brothas (1995)
• Coolio - Gangsta’s Paradise (1995)