Ramstedt tuli ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli sen vuoksi Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui kielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa.[3][4]
Ramstedtin vanhemmat olivat konetyömies Gustaf Adolf Ramstedt ja Edla Mathilda o.s. Holmberg. Perheessä oli yksitoista lasta, joista tunnettuja ovat myös laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Rafael ”Rafu” Ramstedt (1888–1933) ja kansanedustaja Emanuel ”Manu” Ramstedt (1881–1960).[5] Tytär Elma Järnefelt on toimittanut Ramstedtin kokoelman japanilaisia runosuomennoksia[6].
Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistitietonsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi.[4]
Toiselle tutkimusmatkalleen Ramstedt lähti maaliskuussa 1903. Lyhyt matka suuntautui kalmukkien pariin Kaukasukselle ja Kaspianmeren pohjoisosiin. Syksyllä 1903 Ramstedt lähti kolmannelle matkalleen Kaukasian ja Kaspianmeren kautta nykyisten Turkmenistanin ja Tadžikistanin alueille. Siellä hän kuitenkin sairastui marraskuussa vakavasti malariaan ja joutui palaamaan Suomeen hoitoa saamaan.[4]
Neljäs matka alkoi huhtikuussa 1904, ja kohteina olivat nyt Volgan ja Donin alueen kalmukit; matka kesti vuoden loppuun. Toukokuussa 1905 käynnistynyt viides tutkimusmatka vei Ramstedtin Länsi-Siperian halki ja edelleen Irtyšjoen laakson kautta Kiinalle kuuluvaan Itä-Turkestaniin (nykyinen Xinjiang), jossa hän aikoi tutkia itämongolien kieliä. Ramstedt joutui palaamaan matkalta Suomeen ennenaikaisesti saman vuoden joulukuussa Venäjän-Japanin sodan ja vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen aiheuttamien levottomuuksien takia. Seuraavat kolme vuotta Ramstedt toimi jälleen opettajana Lahdessa ja julkaisi samalla kielitieteellisiä tutkimuksia kalmukin, mongolin ja tataarin kielestä matkoilla keräämänsä aineiston pohjalta.[4]
Toukokuussa 1909 Ramstedt lähti Sakari Pälsin kanssa kuudennelle matkalle, tällä kertaa Mongolian keskiosiin, jossa he tekivät arkeologisia kaivauksia. Menestyksekäs matka päättyi saman vuoden lopulla. Viimeinen Ramstedtin tutkimusmatkoista suuntautui jälleen Mongoliaan, jonne hän lähti toukokuussa 1912 ylioppilas Arvo Sotavallan kanssa. Viisi kuukautta kestäneellä matkalla tehtiin kielitieteellisiä, arkeologisia ja maantieteellisiä tutkimuksia.[4]
Ura yliopistossa ja diplomaattina
1917 Ramstedt nimitettiin Helsingin yliopiston altailaisen kielitieteen ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi professoriksi, ja hän muutti Lahdesta Helsinkiin. Hän jatkoi edelleen tutkimuksiaan matkoilla keräämänsä aineiston pohjalta.[4]
Suomen itsenäistymisen jälkeen alkoi Ramstedtin diplomaatinura, kun hänet nimitettiin 1919 Suomen Japanin, Kiinan ja Siamin asiainhoitajaksi asemapaikkanaan Tokio. Tehtävässä Ramstedt toimi vuoteen 1929 saakka ja jatkoi diplomaatin työn ohella myös omia kielitutkimuksiaan. Hän opetteli tänä aikana myös japanin kielen ja alkoi tutkia korean kieltä.[7]
Palattuaan Suomeen Ramstedt jatkoi professorinvirassa vuoteen 1941 ja hoiti myös fonetiikan professuuria vuosina 1935–1940. Vuosina 1941–1950 hän toimi Suomalais-ugrilaisen seuran esimiehenä. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista Yhdistystä vuonna 1935[8], ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Ramstedt kuului myös moniin ulkomaisiin tieteellisiin seuroihin jäsenenä, ja hän oli kansainvälisesti tunnettu erityisesti mongolikielten tutkijana. Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi. — Ramstedt oli kouluvuosistaan saakka aktiivisesti mukana raittiustyössä.[4]
Ramstedt oli ensimmäisiä suomalaisia esperantisteja opiskeltuaan kielen vuonna 1891. Hän oli myös Suomen Esperantoliiton puheenjohtaja. Asuessaan Japanissa Ramstedt osallistui Japanin esperantoinstituutin (Japana Esperanto-instituto, japaniksi 日本エスペラント協会 nihon esuperanto kyōkai) toimintaan. Hän myös opetti esperantoa monilla paikkakunnilla kuten Sendaissa, Yokohamassa, Yokosukassa, Nagoyassa, Kyotossa, Osakassa, Kobessa, Okayamassa, Fukuokassa ja Nagasakissa. Ramstedt innosti muun muassa nuoren japanilaiskirjailija Kenji Miyazawan opiskelemaan esperantoa.[9]
1940-luvulla Ramstedt julkaisi muistelmansa, ensin Yleisradiossa radio-ohjelmasarjan muodossa, sen jälkeen myös kahtena kirjana.
Suomentaja
Ramstedtin japanilaisten runojen käännöksiä ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen 1953 kokoelma Japanilaisia runoja. Osan runoista hän oli kääntänyt jo 1930-luvulla, ja hän saattoi siten olla ensimmäinen japanista vakavasti kääntänyt. Runot vastaavat Niklas Salmen mukaan pitkälti alkuperäisiä sanastollisesti ja mitallisesti, mutta niiden sävy on mahtipontinen alkuperäisteksteihin verrattuna, ne sisältävät japanilaiselle runoudelle vieraita elementtejä, ja kieli on arkaaista.[10]
Tuulen mukana
vaihtaa paikkaa perhonen
pajun oksalla (Matsuo Bashō )
Teokset
Über die Konjugation des Khalkha-mongolischen, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1902
A Korean Grammar, Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, vo. 82, Special limited reimpression. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia LXXXII, Suomalais-Ugrilainen Seura 1939. Uusi painos 1997.
↑Kiviaho, Allan: Armas Israel Zacheus Ramstedt – Un occidentalista finlandese. Suomen Interlinguayhdistys ry.. 11.4.2008. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 2.02.2021.
↑Niklas Salmi, Haiku in Finland, The Haiku Foundation Encyclopedia of Haiku
Kirjallisuutta
Bengelsdorff, Anna Lena: Gustaf John Ramstedt: En mongolsjäl i professorsrock. Ekenäs: Proclio, 2017. ISBN 978-952-67524-4-0
Halén, Harry: ”Ramstedt, Gustaf John (1873–1950)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 84–86. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5Teoksen verkkoversio.
