Galatia (m.kreik.Γαλατία) oli antiikin aikainen alue Vähässä-Aasiassa eli nykyisessä Turkissa nykyisen Ankaran kaupungin ympärillä. Maakunta on saanut nimensä sinne noin vuonna 278 eaa. siirtyneistä kelteistä eli ”galleista”.
Historia
Aleksanteri Suuren valtakunta hajosi hänen kuolemansa jälkeen useaan osaan. Aleksanterin sotapäällikkö Lysimakhos hallitsi Traakiassa kuolemaansa vuonna 281 eaa. asti. Pohjoisesta tulleet keltit murtautuivat Lysimakhoksen kuningaskunnan rippeiden läpi. Keltit hyökkäsivät muun muassa Kreikkaan, jossa heidät kukistettiin Delfoin edustalla vuonna 279 eaa. Osa kelteistä asettui Traakiaan, jossa he perustivat Tyliksen kuningaskunnan. Tämä kuningaskunta hajosi kuitenkin noin vuonna 212 eaa.[1]
Osa kelteistä siirtyi Vähään-Aasiaan johtajansa Lutariuksen tai Leonnoriuksen johdolla vuonna 278 eaa. Osa heistä saapui BithyniaanNikomedeen pyynnöstä. Nikomedes käytti kelttejä sodassaan vallanhavittelijaa Zipoetestä vastaan. Keltit hyökkäsivät kuitenkin Vähän-Aasian kreikkalaisia kaupunkeja vastaan. Vähään-Aasiaan muutti kokonaisia kelttiheimoja (tolistoagii, tectosages ja trocmi). Aluksi keltit elivät ryöstelemällä kaupunkeja ympäri Vähää-Aasiaa. Useat hallitsijat joutuivat pakon edessä maksamaan suuria lunnaita päästäkseen heistä eroon. Seleukidit yrittivät kukistaa keltit, koska he pitivät Vähää-Aasiaa osana omaa aluettaan. Antiokhos I kukistikin keltit taistelussa, joka käytiin joskus vuoden 270 eaa. paikkeilla. Keltit eivät kuitenkaan kukistuneet vaan jatkoivat toimintaansa. Keltit toimivat myös palkkasotilaina eri hellenististen hallitsijoiden armeijoissa.[1]
Keltit kukisti perusteellisesti Pergamonin kuningas Attalos I. Keltit asettuivat sen jälkeen Fryygian pohjoisosaan, joka sai nimekseen Galatia kelttien mukaan. Galatiaan asetuttuaan keltit pitivät vielä kiinni entisistä heimoryhmittymistään. Galatialaisten yläluokka alkoi hellenisoitua 100-luvulla eaa.[1]