Esimerkiksi arabin kirjaimistossa jokaisella merkillä on erilainen muoto riippuen siitä, esiintyykö merkki sanan alussa, keskellä, lopussa tai yksinään. Nämä eri esitysmuodot ovat saman kirjaimen glyyfejä.[1]
Erilaisia glyyfejä Unicode-kirjoitusmerkille LATIN SMALL LETTER A (U+0061): . Joukko glyyfejä muodostaa fontin. Glyyfi voi myös koostua useamman merkin ligatuurista, jos merkit ladotaan yhteen, esimerkiksi ligatuuri ffi muodostaa Unicodessa vain yhden glyyfin ffi (U+64259).
Suhtautuminen glyyfeihin tietotekniikassa vaihtelee. Latinalaisen kirjaimiston glyyfeille, kuten fi- ja ffi-ligatuureille on perinteisesti varattu oma merkkipaikkansa merkistöstä, sen sijaan arabian kirjainten eri esitysmuodoille ei ole. Jos tamililaisessa kirjaimistossa halutaan kirjoittaa ṭu-tavu, on kirjoitettava ட-kirjain ja siihen yhdistyvä vokaalimerkki U+0BC1, jolloin muodostuu glyyfi டு. Länsimaisen tietotekniikan kannalta டு ei ole kirjain, jolle olisi varattu oma merkkipaikkansa (Unicode codepoint), vaan ட-kirjaimen esitysmuoto eli glyyfi.[2]