HMS Abercrombie (1915)

HMS Abercrombie
HMS Abercrombie
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Harland and Wolff, Belfast
Kölinlasku	12. joulukuuta 1914
Laskettu vesille	15. maaliskuuta 1915
Palveluskäyttöön	1. toukokuuta 1915
Poistui palveluskäytöstä	toukokuu 1919
Loppuvaihe	myyty 25. kesäkuuta 1927
Tekniset tiedot
Uppouma	6 150 t
Pituus	102,0 m (kokonaispituus)
Leveys	27,4 m
Syväys	3,1 m
Koneteho	2 000 ihp
Nopeus	10 solmua
Miehistöä	198
Aseistus
Aseistus	2 x BL 14"/L45 Mk II -tykkiä kaksoistornissa 2 x QF 12 naulan 18 cwt laivatykkiä 1 x QF 3 naulan ilmatorjuntatykki 1 x QF 2 naulan ilmatorjuntatykki 4 x .303 Maxim-konekivääriä
Infobox OK

HMS Abercrombie oli Britannian kuninkaallisen laivaston Abercrombie-luokan monitori ensimmäisessä maailmansodassa.

Bethlehem Steelin Charles M. Schwab tarjosi 3. marraskuuta 1914 amiraliteetin ensimmäiselle merilordille Winston Churchillille neljä BL 14 tuuman 45 pituuskaliiperin Mk II -kaksoistykkitornia, jotka hampurilainen telakka A. G. Vulcan oli tilannut Kreikan laivaston BN Salamista varten. Torneja ei kuitenkaan voitu toimittaa brittien kauppasaarron vuoksi saksalaiselle telakalle. Kuninkaallinen laivasto suunnitteli torneja varten monitoriluokan, joka oli suunniteltu nimenomaan rannikkomaalien tulittamiseen.^[1]

Alus tilattiin Belfastista Harland and Wolffilta, missä köli laskettiin 12. joulukuuta 1914 telakkanumerolla 472 nimettynä HMS Admiral Farragutiksi. Nimi oli kunnianosoitus Yhdysvaltain laivaston amiraali David Farragutille. Alus laskettiin vesille 15. huhtikuuta 1915 ja valmistui 29. toukokuuta. Yhdysvaltain ollessa edelleen puolueeton alus nimettiin uudelleen 31. toukokuuta palvelukseen otettaessa HMS M1:ksi ja edelleen 19. kesäkuuta HMS General Abercrombieksi. Lopulta 21. kesäkuuta aluksen nimeksi tuli HMS Abercrombie.^[2][3]

Abercombie lähti 24. kesäkuuta risteilijä HMS Theseuksen saattamana ja hinaamana Dardanelleille tukemaan Gallipolin taistelua. Ne saapuivat 12. heinäkuuta Kephaloon, jossa monitorista tehtiin tukevien joukkojen lippulaiva. Alus siirtyi tulittamaan turkkilaisten asemia. Alukseen tuli lukuisia osumia, mutta se ei vaurioitunut pahoin. Alus muodosti syyskuussa sisaralustensa kanssa erityislaivueen 1. viirikön. Cape Hellesin evakuoinnin jälkeen tammikuussa 1916 alus siirrettiin Imbrosiin, josta käsin se toisinaan tulitti turkkilaisten asemia.^[2]

Toukokuussa alus oli Maltalla huollettavana, jonka jälkeen se palasi Imbrokseen. Alus osallistui lokakuussa Salonikan rintaman taisteluihin, joiden päätyttyä se tuki maajoukkoja useissa kohteissa Egeanmeren rannikolla ennen paluutaan Kephaloon alkuvuodesta 1917. Alus oli jälleen toukokuussa 1917 huollettavana Maltalla ja taas vuotta myöhemmin, jolloin sen tykit vaihdettiin. Näinä viimeisinä vuosina alus ei juurikaan osallistunut taistelutoimiin. HMS Endymionin upottanut sukellusvene oli lähellä upottaa myös Abercrombien elokuussa 1918. Aselevon astuttua voimaan alus purjehti Dardanellien läpi Mustallemerelle.^[2]

Helmikuussa 1919 alus palasi Britteinsaarille. Se siirtyi huhtikuussa Imminghamiin odottamaan poistoa. Alus poistettiin palveluksesta toukokuussa samana vuonna ja riisuttiin aseista Portsmouthissa kesäkuussa 1920. Alus myytiin romutettavaksi toukokuussa 1921, mutta se säilyi edelleen reservissä. Alus myytiin uudelleen 25. kesäkuuta 1927 romutettavaksi Wardille Inverkeithingiin.^[2]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)