Hallintotuomioistuinten toimipaikat ja tuomiopiirit
Suomen hallintolainkäytössä on yleisinä hallintotuomioistuimina seitsemän alueellista hallinto-oikeutta ja korkein hallinto-oikeus. Erilaisia asiaryhmiä on halliinto-oikeuksissa käsiteltävissä asioissa suuri määrä lukuisilla julkisen toiminnan aloilla, kuten vero-, ympäristö-, maankäyttö-, luonnonvara-, vesi-, sosiaali-, terveys-, kunnallis-, ulkomaalais-, valtiontuki-, maatalous- ja virkamiesasioita. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiaryhmiä on vielä enemmän, koska sinne valitetaan myös esimerkiksi markkinaoikeuden päätöksistä useissa asiaryhmissä, ja yleensä myös valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä.
Alueellinen hallinto-oikeus ratkaisee valituksen perusteella, onko viranomaisen päätös lainmukainen. Viranomainen voi olla paikallinen, alueellinen tai valtakunnallinen. Ellei hallinto-oikeuden ratkaisu tyydytä, voidaan useimmissa asioissa valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa nykyisin edellytetään valituslupaa.
Suomen hallinto-oikeudet on nimetty pääosin sijaintipaikkakuntiensa mukaan:
Helsingin hallinto-oikeus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus
Itä-Suomen hallinto-oikeus (aikaisemmat Kuopion hallinto-oikeus ja Kouvolan hallinto-oikeus)
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus (aikaisemmin Oulun hallinto-oikeus ja Rovaniemen hallinto-oikeus)
Turun hallinto-oikeus
Vaasan hallinto-oikeus
Lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallinto-oikeutta vastaava hallintotuomioistuimensa, Ålands förvaltningsdomstol, joka toimii maakunnan käräjäoikeuden yhteydessä.
Hallinto-oikeuksiin tehdään vuosittain noin 20 000 valitusta, henkilökuntaa hallinto-oikeuksissa on yhteensä noin 500.
Ruotsin hallintotuomioistuinjärjestelmä on kolmiportainen. Alin instanssi on hallinto-oikeus (förvaltningsrätt), väliasteen hallintotuomioistuin on kamarioikeus (kammarrätt) ja ylimpänä on korkein hallinto-oikeus (högsta förvaltningsdomstolen). Kamarioikeuksia on neljä, ja niihin eteneminen vaatii yleensä valitusluvan. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaminen on aina luvanvaraista.[1]
