Eugène Henri Brisson (31. heinäkuuta 1835 Bourges – 11. huhtikuuta 1912 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1885–1886 ja 1898. Union républicaine -puolueeseen kuulunut Brisson tunnettiin vankkumattomana tasavaltalaisena sekä kirkon vallan vastustajana.[1]
Brisson oli koulutukseltaan lakimies. Toisen keisarikunnan aikana hän kuului keisari Napoleon III:n vastaiseen oppositioon ja kirjoitteli tasavaltalaisten lehtiin. Keisarikunnan kukistuttua Brisson nimitettiin syyskuussa 1870 Pariisin apulaispormestariksi, mutta hänet valittiin jo seuraavan vuoden helmikuussa uuteen kansalliskokoukseen pääkaupungin edustajana. Hän oli edustajainkamarin jäsenenä vuodesta 1876 kuolemaansa saakka, viimeiset kymmenen vuotta edustaen Bouches-du-Rhônen departementtia.[1] Hän toimi kamarin puhemiehenä vuosina 1881–1885, 1894–1898, 1904–1905 sekä 1906–1912.
Brisson tuli ensimmäisen kerran pääministeriksi maaliskuussa 1885 Jules Ferryn hallituksen kaaduttua. Brissonin ensimmäinen hallitus kesti kuitenkin vain saman vuoden loppuun. Myöhemmin hän toimi Panama-skandaaliin liittyneitä lahjussyytöksiä tutkineen toimikunnan puheenjohtajana. Brissonin toinen hallitus toimi heinäkuusta lokakuuhun 1898. Sen nopeaan kaatumiseen vaikutti Ranskaa kuohuttanut Dreyfus-skandaali sekä varsinkin sotaministerinä toiminut kenraali Jules Chanoine, joka muun hallituksen kannasta poiketen uskoi Alfred Dreyfusin syyllisyteen. Pääministerikausiensa jälkeen Brisson tuki voimakkaasti Ranskassa toteutettua kirkon ja valtion erottamista.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Henri Brisson (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.4.2013.
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
