Tämä artikkeli käsittelee tunnetuinta samannimisistä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Iamblikhos (m.kreik. Ἰάμβλιχος, lat. Iamblichus; n. 245–325) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi. Hän määräsi myöhemmän uusplatonilaisen filosofian suunnan, ja mahdollisesti jopa suunnan koko läntiselle pakanuudelle sen viimeisinä vuosina. Hänet tunnetaan parhaiten Pythagoraan filosofiasta tekemästään koosteesta.
Elämä
Iamblikhos oli syyrialaisen uusplatonismin merkittävin edustaja, mutta hänen vaikutuksensa levisi laajalle antiikin maailmassa. Hänen elämänsä tapahtumia ja yksityiskohtia ei tunneta kovinkaan hyvin, mutta häneltä säilyneistä kirjoituksista voidaan päätellä hänen ajatustensa yleinen suunta. Hänen elämäkertatietonsa tulevat hänen elämäkertansa kirjoittajalta Eunapiokselta sekä Sudasta.
Iamblikhos syntyi Khalkiissa Syyriassa. Hän oli varakkaaseen ja maineikkaaseen perheeseen, ja hänen sanotaan olleen usean Emesan pappis-kuninkaan jälkeläinen. Hän opiskeli aluksi Anatolioksen alaisuudessa. Myöhemmin hän siirtyi opiskelemaan Porfyrioksen alaisuuteen. Tämä oli puolestaan ollut Plotinoksen, uusplatonismin perustajan, oppilas. Hänen tiedetään olleen Porfyrioksen kanssa eri mieltä ennen kaikkea teurgiasta.
Iamblikhos vastasi opettajansa arvosteluun teoksessaan Teurgia eli Egyptiläisistä mysteereistä. Tämä teos eroaa kuitenkin sekä tyylissä että opetuksessa Iamblikhoksen muista teoksista, joten on myös kyseenalaistettu, että hän olisi ollut teoksen kirjoittaja. Teos on kuitenkin varmasti peräisin hänen koulustaan, ja se merkitsi suurta käännekohtaa ajattelun historiassa, sillä se pyrki järjestelmällisesti antamaan käsitteellisen oikeutuksen aikansa monijumalaisille palvontamenoille.
Noin vuonna 304 Iamblikhos palasi Syyriaan ja perusti oman koulunsa Apameiaan, Antiokian lähelle. Kaupunki oli tunnettu uusplatonilaisista filosofeistaan. Hän suunnitteli opinto-ohjelman Platonin ja Aristoteleen opiskeluun, ja kirjoitti useita selityksiä näiden filosofien teoksiin. Näistä teoksista on säilynyt vain katkelmia. Suurin auktoriteetti hänelle oli kuitenkin Pythagoras. Hänen tiedetään kirjoittaneen teoksen Kokoelma pythagoralaisia oppeja, joka kokosi kymmenessä kirjassa yhteen tekstejä useilta muinaisilta ajattelijoilta. Teoksesta ovat säilyneet ainoastaan ensimmäiset neljä kirjaa, sekä osia viidennestä kirjasta. Teoksen johdantona toimi Iamblikhoksen kirjoittama Pythagoraan elämäkerta, Pythagoraan elämä.
Iamblikhoksen kerrotaan olleen hyvin sivistynyt ja oppinut mies, ja hän oli kuuluisa armeliaisuudesta ja itsensä kieltämisestä. Hänen ympärilleen kerääntyi useita oppilaita, ja hän eli näiden kanssa sydämellisessä ystävyydessä. Hänen ajatteluaan seuranneet ylistivät ja kunnioittivat häntä suuresti. Iamblikhoksen sanottiin kykenevän ihmetekoihin, mutta hän itse kielsi tämän. Rooman keisari Julianus oli sitä mieltä, että Iamblikhos hävisi filosofina ainoastaan Platonille, ja sanoi antavansa kaiken Lyydian kullan jos saisi tältä yhden kirjeen. Kun Iamblikhoksen filosofiasta kiinnostuttiin uudestaan 1400- ja 1500-luvulla, hänen nimeään mainittiin harvoin ilman etuliitettä ”jumalainen” tai ”kaikkein jumalaisin”.
Fabriciuksen mukaan Iamblikhos kuoli Konstantinus Suuren aikana, jonkin verran ennen vuotta 333.
Filosofia
Iamblikhoksen teoksista on säilynyt vain osa. Suurin osa teoksista tuhottiin Rooman valtakunnan kristillistämisen aikana. Nykyiset tiedot Iamblikhoksen ajattelusta tulevat osin Stobaiokselta ja muilta kirjoittajilta säilyneistä katkelmista. Myös hänen seuraajiensa, erityisesti Prokloksen, muistiinpanot antavat lisätietoja hänen ajattelustaan.
Merkittävimmin uusplatonistista teoriaa oli kehittänyt eteenpäin Plotinos. Iamblikhoksen esittelemät muutokset uusplatonistiseen filosofiaan koskivat lähinnä sen oppien yksityiskohtaisempaa selittämistä, pythagoralaisen lukusymbolismin systemaattisempaa käyttöä, sekä monien aiempien uusplatonilaisten ajatusten tulkitsemista läpikotaisin myyttisistä lähtökohdista, johtuen lähinnä itämaisen filosofian vaikutuksesta.
Iamblihos esitteli ajatuksen sielun ruumiillistumisesta materiaksi, sillä hän uskoi materian olevan yhtä jumalallista kuin muukin maailmankaikkeus. Tämä oli merkittävä ero hänen edeltäjiinsä verrattuna, sillä nämä uskoivat lähes gnostilaiseen tyyliin, että kaikki materia oli turmeltunutta.
Kosmologia
Ensinäkemältä Iamblikhoksen ajatukset ja kirjoitukset vaikuttavat läpipääsemättömiltä, koska ne on kääritty tiiviiseen uusplatonilaiseen "ammattikieleen". Useat hänen ajatuksistaan ovat kuitenkin paitsi ymmärrettävissä myös hyvin tutun oloisia nykyaikaiselle lukijalle. Kun lukija on sisäistänyt kirjoitusten terminologian ja aikakauden mielentilan, kirjoitusten tulkinta tulee helpommaksi.
Iamblikhos sijoitti järjestelmänsä pääksi ylivoimaisen "yhden", monadin, jonka ensimmäinen prinsiippi on äly, nous. Välittömästi seuraavaksi tästä absoluuttisesta yhdestä Iamblikhos esitteli toisen, yliolevaisen "yhden", jonka tehtävänä oli olla alkuperäisen ykseyden ja "moneuden" välissä, älyn tai sielun, psykhen, tuottajana. Nämä kaksi "yhtä" muodostivat alkuperäisen dyadin eli "kakseuden". Ensimmäinen ja korkein "yksi", nous, jonka Plotinos oli esittänyt kolmitasoisena eli (objektiivisena) olemisena, (subjektiivisena) elämänä ja (realisoituneena) älynä, oli Iamblikhoksen mukaan puolestaan jaettu kahteen osaan, ymmärrettävään ja ymmärtävään. Ensin mainittuun kuuluivat ajattelun kohteena olevat asiat, ja jälkimmäiseen kuului itse ajattelu. Nämä kolme itsenäistä kokonaisuutta, eli psykhe ja ymmärrettävään ja ymmärtävään osaan jaetty nous, muodostivat triadin eli "kolminaisuuden".
Järjen ja sielun muodostaman kahden maailman väliin Iamblikhos, kuten myöhemmin myös Proklos, sijoitti kolmannen piirin, joka otti osaa kummankin luontoon ja sekä erotti että yhdisti niitä. Tämä otaksuma perustuu kuitenkin puolittain arvaamalla tehtyyn alkutekstin korjaukseen. Voimme kuitenkin lukea, että älyllisen triadin kolmas sija kuului demiurgille, platonilaiselle luojajumalalle. Näin demiurgi identifioitiin samaksi asiaksi kuin täydellistynyt nous, ja älyllinen triadi laajentui hebdomadiksi.
Koko Iamblikhoksen monimutkaista teoriaa hallitsee triadin, hebdomadin jne. matemaattinen formalismi, jossa erityisesti ensimmäinen prinsiippi (Jumala) identifioidaan monadiksi, dyadiksi ja triadiksi. Myös muille luvuille on annettu symboliset merkitykset. Iamblikhoksen mukaan matematiikan teoriat pätevät täydellisesti kaikkiin asioihin, sekä jumalaisiin että materiaalisiin. Vaikka hän onkin tällä tavalla määritellyt kaiken olevan lukujen alaisuudessa, hän kuitenkin sanoo toisaalla, että luvut ovat olemassa itsenäisinä olioina ja että ne sijaitsevat rajoitetun ja rajoittamattoman keskellä.
Toinen järjestelmään liittyvä vaikeus on maailman toiminnasta annettu kuvaus. Sen sanotaan olevan sidottu välttämättömien tapahtumien ketjuun, jota kutsutaan kohtaloksi. Tällä tavalla se erottuu jumalallisista asioista, jotka eivät ole kohtalon alaisia. Koska maailma on itse kuitenkin korkeampien voimien materialisoitumisen tulosta, se saa kokea näiden jumalallisten voimien jatkuvaa vaikutusta. Nämä voimat vaikuttavat luonnonlakeihin ja saavat epätäydellisen ja pahan kuitenkin lopulta kääntymään hyväksi. Pahan ongelmasta Iamblikhos ei antanut tyydyttävää selitystä. Pahan sanotaan vain kehittyneen vahingossa ajallisen ja ajattoman välisessä konfliktissa.
Teurgia
Huolimatta jumalallisen maailmankaikkeuden rakenteellisesta monimutkaisuudesta Iamblikhos uskoi silti pelastukseen ihmisen lopullisena tavoitteena. Ruumiiseen vangitun sielun oli tarkoitus palata jumaluuden yhteyteen suorittamalla erilaisia riittejä tai teurgiaa, kirjaimellisesti "jumal-töitä". Jotkut kääntävät sanan "magiaksi", mutta sanan nykyisin mukanaan tuomat mielleyhtymät eivät täysin vastaa sitä, mitä Jamblikhoksella oli mielessä. Hän tarkoitti enemmänkin vain eräänlaisia uskonnollisia rituaaleja. Nämä rituaalit kuitenkin sisälsivät osuuksia, joita nykyään pidettäisiin yrityksinä magian harjoittamiseen.
Vaikka fyysiset tarpeet hallitsevatkin ruumiillistuneita sieluja, ne ovat silti jumalallisia ja järjellisiä. Tästä seuraa konflikti, koska ihmisessä on sekä kuolematon, jumalallinen luonto, että aidosti materiaalinen ja epätäydellinen kuolevainen luonto. Sielu on ikään kuin hukannut kosketuksen syvempään, jumalalliseen luontoonsa ja vieraantunut itsestään. Tällä konfliktilla voidaan selittää myös pahan alkuperä, vaikka Iamblikhos ei sanokaan asiaa suoraan.
Tältä osin Iamblikhos oli myös selvästi eri mieltä kuin edeltäjänsä Porfyrios, joka uskoi, että henkiset mietiskelyt voivat yksinään tuoda pelastuksen. Porfyrios kirjoitti kirjeen, jossa hän vastusti Iamblikhoksen ajatusta teurgiasta, ja Egyptiläisistä mysteereistä syntyi vastaukseksi tämän kirjeen esittämään kritiikkiin.
Iamblikhoksen johtopäätös oli, että ylivoimaista jumaluutta ei voida käsittää mielen suorittamalla mietiskelyllä, koska jumaluus on järjen yläpuolella. Teurgia on sarja rituaaleja ja operaatioita, joiden tarkoituksena on palauttaa sielun jumalainen olemus palauttamalla sen muistiin jumalallista alkuperää olevat "allekirjoitukset" olevan eri tasoilla. Koulutus on tärkeää, jotta ihminen käsittäisi maailmankaikkeuden kokoonpanon ja toiminnan niin kuin Aristoteles, Platon ja Pythagoras sekä Kaldean oraakkelit ovat ne esittäneet. Teurgian harjoittaja toimii kullakin tasolle sille ominaiseen tyyliin: materiaalisella tasolla hän käyttää fyysisiä symboleita ja "magiaa", korkeammalla tasolla puolestaan sielullisia ja puhtaasti henkisiä harjoituksia. Alussa teurgian harjoittaja kohtaa jumalaisen materiassa, ja saavuttaa lopulta tason, jolla sielun sisällä oleva jumaluus yhdistyy Jumalan kanssa.
Iamblikhos tarkoitti selvästikin, että suuret massat voisivat suorittaa rituaaleja, jotka olisivat luonteeltaan enemmän fyysisiä, kun taas korkeammalla tasolla olevat henkilöt, jotka olivat lähempänä jumaluutta — ja joita oli lukumäärältään vähemmän — voisivat saavuttaa jumaluuden mietiskelemällä.
Kirjallisuutta
Lähteitä
- Fowden, Garth. The Egyptian Hermes: A Historical Approach to the Late Pagan Mind. Princeton, Princeton University Press 1986. (Erityisesti osa, joka käsittelee Iamblikhoksen ja uusplatonilaisten suhdetta Hermes Trismegistoksen kirjoittamiksi oletettuihin teoksiin.)
- Shaw, Gregory. Theurgy and the Soul: The Neoplatonism of Iamblichus. Pennsylvania, Pennsylvania State University Press 1971.
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
