Ikkō-ikki (jap.一向一揆) oli maanviljelijöiden, buddhalaisten munkkien, šintolaisten pappien ja aatelisten muodostama ryhmittymä, joka nousi vastustamaan samuraiden valtaa 1400- ja 1500-luvun Japanissa.
Ikkō-ikkin tausta on 1400-luvulla, jolloin pieni Jōdo Shinshū -buddhalaisuutta seurannut ryhmä yhdistyi. He uskoivat, että vain täysi omistautuminen Amitabhalle voisi tuoda pelastuksen. Heidän vaikutusvaltansa oli suurimmillaan vuodesta 1488 lähtien, jolloin he saivat haltuunsa koko Kagan provinssin.[1]
Ikkō-ikki laajeni 50 vuoden ajan, kun siihen liittyi monia maanviljelijöitä, jotka jakoivat ryhmän ajatukset.[1] Ikkō-ikki käynnisti 1563 laajan hyökkäyksen heiltä verotusta vaatinutta Tokugawa Ieyasua vastaan. Ieyasulla meni kuusi kuukautta hyökkäyksen pysäyttämiseen. Ikkō-ikki jatkoi taistelua myös Oda Nobunagaa vastaan, joka pyrki yhdistämään Japanin.[2] Taisteltuaan 11 vuotta ryhmittymää vastaan Nobunaga hyökkäsi suoraan heidän nagashima-nimellä tunnettuihin temppelilinnoituksiin.[1] Lopullisesti Nobunaga kukisti ikkō-ikkin 1580, jolloin hän tuhosi Osakan lähellä sijainneen Ishiyama Hongan-jin temppelilinnoituksen.[2]
