Repin syntyi Tšuhujivissa Venäjän keisarikunnan Harkovan kuvernementissa. Hän opiskeli Pietarin Taideakatemiassa, joka oli tuolloin Venäjän tärkein taidekoulu. Opintojensa jälkeen Repin matkusteli paljon, mukaan lukien pitkiä oleskeluja ulkomailla, esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa.
Repin syntyi lähellä Harkovaa Itä-Ukrainassa 5. elokuuta 1844. Läpi elämänsä hän katsoi olevansa syntyperältään kasakka, ulaani, mistä hän myös oli ylpeä.[2] Repinin isä oli sotilassiirtolainen. Koska isä sotilaana oli jatkuvasti poissa, perhe koki jatkuvaa puutetta. Lapsuudesta pienen Iljan mieleen jäikin ennen kaikkea nälkä ja se, kuinka perheen äiti joutui levittämään kalkkia valtion kasarmeilla hänen viedessään äidille ruokaa työmaalle.[2]
Repin sai taideopetusta vuonna 1858, kun hän työskenteli tšugujevilaisen ikonimaalarinI. M. Bunakovin palveluksessa ja ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia ja ikoneja. Paikalliset ukrainalaiset kirkot ostivat hänen maalauksiaan. Hänen lahjakkuuttaan rohkaistiin myös koulussa.
Vuonna 1863 Repin lähti Pietariin opiskelemaan Keisarilliseen taideakatemiaan. Taideopiskelijana Repinin taloudellinen tilanne oli heikko, ja hän joutui tekemään sekalaisia töitä.
Muotokuva- ja historiamaalari
Ilja Repin, Vera Repina, 1878.Ilja Repin, Natalia Nordmannin ja Ilja Repinin kaksoismuotokuva, 1903.
Repin oli jo 25-vuotiaana tunnustettu muotokuvamaalari. Hän maalasi noin 300 muotokuvaa aikansa huomattavimmista venäläisistä. Repin solmi helmikuussa 1872 avioliiton Vera Ševtsovan kanssa. Tytär Vera syntyi lokakuussa. Vuonna 1874 perheeseen syntyi toinen tytär Nadežda, 1877 syntyi poika Juri ja 1880 syntyi nuorin tytär Tatjana.[3]
Taideakatemian lopputyöstä Jairuksen tyttären henkiinherätys Repin sai kuusivuotisen apurahan, jonka turvin hän matkusti Eurooppaan ja asui Pariisissa vuosina 1876–1882. Sen jälkeen hän asui vuoden kotikylässään Ukrainassa.
Repin muutti perheineen syyskuussa 1877 Moskovaan.[3] Hänet hyväksyttiin vaeltajien eli peredvižnikkien jäseneksi vuonna 1878, ja hän oli ryhmän vaikutusvaltainen jäsen. Repin asui Moskovassa kuusi vuotta mutta muutti sitten Pietariin, jossa hän opetti taideakatemiassa ja teki useita matkoja Eurooppaan vuosina 1883, 1889, 1894 ja 1900. Häntä innostivat varsinkin Rembrandtin maalaukset. Repin maalasi paljon ystäviensä, muun muassa Leo Tolstoin ja Dmitri Mendelejevin, muotokuvia.
Useissa Repinin maalauksissa on historiamaalauksen aiheita ja joskus radikaalia yhteiskunnallista ja poliittista kritiikkiä, kuten maalauksissa Kotiinpaluu ja Volgan lautturit.
Repin osti vuonna 1899 toukokuussa naisystävänsä Natalia Nordmannin (Natalia Borisovna Nordman-Severova, 1863–1914[4]) nimiin TerijoenKuokkalasta huvilan, joka sai nimekseen Penaty.[3] Repin joutui työskentelemään usein vasemmalla kädellään oikean käden kipeytymisen vuoksi. Hän jätti vuonna 1907 lopullisesti opetustyön Pietarin taideakatemiassa, minkä jälkeen hän kävi Krimillä keräämässä aineistoa Mustanmeren kasakoita varten. Hän alkoi kirjoittaa lapsuuden muistelmia ja 1911 kirjoitti muistelmia Leo Tolstoista. Repin matkusti Roomaan Nordmannin kanssa.[3]
Vuonna 1914 Repin valittiin Suomen Taiteilijaseuran kunniajäseneksi. Nordmann kuoli Sveitsissä kesäkuussa tuberkuloosiin, minkä jälkeen Repin palasi Kuokkalaan. Vuonna 1916 Repin aloitti muistelmien kokoamisen kirjaksi Mennyt aika läheinen.[3]
Sairastuttuaan oikean käden surkastumaan Repin ei pystynyt enää luomaan maalauksia, jotka edustaisivat samaa tasoa, joka oli tuonut hänelle kuuluisuuden. Hän opetteli maalaamaan vasemmalla kädellään mutta vietti elämänsä viimeiset vuodet taloudellisissa vaikeuksissa.
Repin kuoli Kuokkalassa vuonna 1930. Sotien jälkeen Neuvostoliittoon liitetty taajama nimettiin vuonna 1948 hänen mukaansa Repinoksi.
Sodassa tuhoutunut Penatyn huvila päätettiin rakentaa uudelleen Repinin syntymän 100-vuotisjuhlavuonna. Se avattiin yleisölle museona 1962. Osa huoneista on sisustettu alkuperäiseen tyyliin, ja esillä on paljon Repinille kuulunutta esineistöä, kuten huonekaluja, patsaita ja maalauksia. Lukuisat luonnokset, valokuvat ja esineet kertovat Repinin tunnetuista töistä. Osa esineistöstä on alkuperäisiä, osa on kopioita.[6]
Repin-kultin synty Neuvostoliitossa
Neuvostoliitossa julkaistiin useita Repin-aiheisia kirjoja 1920-luvulta alkaen. 1930-luvulla käynnistettiin varsinainen Repin-kultti, kun hänen teoksiaan pidettiin malleina ”edistyksellisestä” ja ”realistisesta” taiteesta sosialistisen realismin kauden alettua Neuvostoliitossa.[7] Niin bolševikkivallankumousta edeltävällä Venäjällä kuin Neuvostoliitossakin Ilja Repiniä arvostettiin siinä missä Tolstoita, Modest Musorgskia ja Nikolai Rimski-Korsakovia. Repin itsekin maalasi vallankumousaiheisia töitä, kuten Propagandistin pidätys, Mielenosoittajan ampuminen, Punaiset hautajaiset ja Tsaarin hirsipuun luona, jotka hän lahjoitti vallankumousmuseolle neuvostotaiteilijoiden delegaation vierailun yhteydessä kesällä 1926.[8]
Neuvosto-Venäjä lähetti Repinin luokse erilaisia valtuuskuntia, jotka lupasivat hänelle hyvää eläkettä ja asuntoa. Repin ei kuitenkaan taipunut. Tämän jälkeen neuvostoagentit alkoivat houkutella Ilja Repinin poikaa Juria palaamaan Venäjälle, jonne hän palasikin mutta ei jäänyt pidemmäksi aikaa[9].
Vuonna 1935 Ilja Repinin pojanpoika Dij Repin loikkasi salaa Neuvostoliittoon. Valpon postivakoiluraportista löytyi Josef Stalinille osoitettu kirje, jonka Juri Repin oli lähettänyt lokakuussa 1935 tiedustellen poikansa Dijin kohtaloa. Dijin kohtalo jäi pitkäksi ajaksi avoimeksi, kunnes Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen selvisi, että hänet oli teloitettu jo elokuussa 1935 salaliitosta neuvostohallitusta vastaan. Vuonna 1991 Dij rehabilitoitiin[9].
Ilja Repin itse vastusti bolševikkien valtaa ja heidän yrityksiään saada hänet palaamaan Neuvostoliittoon. Esimerkiksi vuonna 1928 hän sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa hänelle lähetetyistä pyynnöistä: ”Olen aina vastannut näihin kirjeisiin, etten tunne sennimistä kaupunkia kuin Leningrad ja etten ikinä nykyisen järjestelmän vallitessa tule palaamaan Venäjälle.”
Hän pyysi toimittajalta: ”Kirjoittakaa kernaasti, kirjoittakaa lehteenne, että Ilja Repin täällä Kuokkalassa haukkuu bolshevikeja ryöväreiksi ja murhamiehiksi ja ettei hän ikinä aio muuttaa Neuvosto-Venäjälle..”[10]
Repin ja Suomi
Repin ihaili Suomea ja piti ”Gelsingforsia” (Helsingin venäläinen tsaarinaikainen nimitys) ”Pariisin kolkkana”. Hän tunsi useita suomalaisia taiteilijoita, muun muassa Albert Edelfeltin jo ennen muuttoaan Kuokkalaan. Lokakuussa 1919 Repin lahjoitti Suomen Taideyhdistykselle kokoelmastaan 23 venäläisten taiteilijoiden työtä ja seitsemän omaa maalaustaan. Näin sai alkunsa Ateneumin Repin-kokoelma.[11] Myöhemmin 1960-luvulla Suomessa olevia Šuvalovin kokoelmaan kuuluvia Repinin maalauksia ja piirustuksia tarjottiin Ateneumin ostettaviksi, mutta museo torjui tarjouksen ilmoittamalla, että sillä oli jo riittävästi Repinin tuotantoa. Sen johdosta suurin osa tarjotuista teoksista päätyi MoskovaanTretjakovin galleriaan.[12]
Vuonna 1920 Repin kutsuttiin Suomen Taideyhdistyksen kunniajäseneksi,[3] jonka kunniaksi Helsingissä Hotelli Seurahuoneen ravintolassa järjestettiin illallinen.[2] Sen jälkeen hän maalasi Akseli Gallen-Kallelan muotokuvan ja aloitti Suomen suurmiehiä -teoksen maalaamisen.[3]
Repin solmi lämpimiä suhteita useisiin suomalaisiin, ja hänen taiteensa on varsin tunnettua ja suosittua Suomessa. Maassa on järjestetty useita Repinin näyttelyitä, ja hänen teoksiaan on maassa melko runsaasti. Myös venäläis-suomalaista Repin-aiheista tutkimusyhteistyötä on harjoitettu.
Etsivä keskuspoliisin kiinnostus Repinistä
Kun Neuvosto-Venäjä valjasti Repinin osaksi propagandaansa ja Suomessa pelättiin kommunismin leviämistä itärajan yli, Etsivä keskuspoliisi kiinnostui Repinistä. Valtiollisen poliisin Repin-kansion julkisiksi tulleiden valvonta-asiakirjojen mukaan Repiniä ei suoranaisesti epäilty mistään, vaan tiedustelu suuntautui lähinnä siihen, onnistuisivatko neuvostohallituksen lähettämät houkuttelijat käännyttämään Repinin ja hänen perheenjäsenensä. Etsivän keskuspoliisin agentit muun muassa avasivat Repinille tullutta kirjepostia, ja taiteilijan luona käyneistä vieraista laadittiin perusteellisia raportteja. Raportti vuodelta 1926 kertoo Neuvostoliiton suunnitelmista myöntää Repinille kansantaiteilijan arvonimi, johon olisi kuulunut huomattava eläke (220–300 neuvostoruplaa eli noin 4 400–6 000 silloista Suomen markkaa kuussa) sekä Repinin vanhat talletukset Venäjän pankissa ja asunto. Tiedot oli saatu Repinin entisen oppilaan Isaak Brodskin Repinille lähettämästä kirjeestä.[9]
Ukrainalainen vai venäläinen?
Asiaa tutkiessaan ukrainalaistoimittaja Anna Lodygina sai selville, että Repinin isä ja isoisä olivat kirkonkirjojen mukaan syntyneet nykyisen Ukrainan alueella. Tämän tiedon saatuaan Ateneumin taidemuseo muutti Ajan kysymys -näyttelyssä Repinin kansallisuustiedon ukrainalaiseksi.[13] Muutokseen vaikutti myös se, että muun muassa New Yorkin Metropolitan-taidemuseo ja Lontoon National Gallery ovat muuttaneet tietojaan taiteilijasta.[14]
↑Morson, Gary Saul: Literature and history: theoretical problems and Russian case studies, s. 104-105. Stanford University Press, 1986. ISBN 0804713022
.jpg)
_-_Volga_Boatmen_(1870-1873).jpg)
_-_Portrait_of_Leo_Tolstoy_(1887).jpg)
